PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

= Retroilijan kootut selitykset =

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Riku Neuvonen

Tämän lehden tarkoitus on olla retropelaamisen äänitorvia Suomessa ja tuoda esiin menneiden aikojen peliklassikoita sekä kertoa millaista oli pelaaminen ennen. Kyse on siis aika puhtaasti nostalgiasta mutta ei pelkästään siitä vaan myöskin yrityksestä tuoda pelit osaksi muuta viihdekulttuuria. Yritänkin seuraavassa kertoa miksi minä pelaan wanhoja pelejä ja miksi niistä haluan kirjoittaa.

Pelien asema viihdemaailmassa

Pelibisnes on vuosien varrella kasvanut ja kasvaa yhdeksi merkittäväksi tekijöistä viihdeteollisuudessa musiikin ja elokuvien rinnalle. Ero näihin teollisuudenaloihin on kuitenkin selkeä teknologiariippuvuus. Nykyajan laitteilla on täysin mahdollista katsella Eisensteinin elokuvia ja kuunnella 1930-luvun jazzlevyjä. Sen sijaan vaatii melkoista vaivannäköä ja teknistä taitoa, tai sitten säilynyttä konetta, jotta voisi pelata MSX tai Vic-20 pelejä. Tätä varten on olemassa emulaattoreita mutta oikeaa asiaa on hankala korvata.

Tekniikasta johtuen pelimaailmassa ei tietous sen historiasta kulkeudu uusille pelaajasukupolville samalla tavalla kuin elokuvabisneksessä tai musiikissa. On paljon helpompaa katsoa peräkkäin kaikki Stanley Kubrickin elokuvat tai kuunnella kaikki Beatlesin levyt kuin pelata kaikkia Sid Meierin pelejä. Onhan jo pelkästään PC-tekniikka niin erilaista, että nykyajan koneilla eivät 90-luvun alun pelit tahdo toimia, puhumattakaan sitten vanhemmista. Tämän takia näen mielekkääksi kirjoittaa retropeleistä, siinä välitetään uusille pelaajasukupolville tietoa millaisia pelejä ennen oli ja kasataan yhteen pelaamisen historiaa. Olisikin aika outoa jos pelit ainoana viihdemaailman teollisuudenhaarana olisivat vailla historiaa.

Nostalgia

Yksi merkittävimmistä syistä pelata retropelejä on nostalgia. Halutaan muistella oliko se lapsuuden/nuoruuden suosikkipeli siihen uhrattujen tuntien arvoinen. Monet vanhat suosikit eivät kestä ajan hammasta mutta toisissa taas idean yksinkertaisuus, vetovoima ja pelattavuus jättävät 99% nykyisistä peleistä nurkkaan häpeämään. Grafiikka ei ollut loisteliasta ja tilaakin oli käytössä muutama kilotavu mutta siitä huolimatta se käytettiin useimmiten hyvin hyödyksi. Ajatella mitä nykypäivän tallennuskapasiteetilla voisi tehdä jos ohjelmoijien kyky tiivistää koodia olisi samaa luokkaa kuin kuuslankkuaikoina. Musiikki oli monessakin pelissä varsin nerokasta ja jätti jälkeen nykyaikaiset elokuvista äänimaailmansa kopioineet multimediapelit. Miksei tietokone mukaa saisi kuulostaa tietokoneelta tai peli näyttää peliltä, realismia löytyy ihan tarpeeksi oikeasta elämästä.

Lisäksi monissa peleissä on sen verran villejä ideoita ettei samanlaisia enää nykypäivänä näe. Minusta ainakin nykyiset pelit pyörivät liikaa samojen teemojen ympärillä eikä bisneksessä taida olla yhtään Jeff Minterin kaltaista hulluttelijaa. Kaikkihan muistavat mutanttikamelit? Etenkin pikkupelejä (eli siis free/shareware) tekevät voisivat ottaa oppia vanhoista ideoista. Sammakon saaminen tien yli on yllättävän mukavaa ja saataisi olla suurikin taukohitti toimistoissa. Nykyään peleissä pitää olla kaikki niin suurta, mikä onkin hyvä hinta/laatusuhteen kannalta mutta pikkupelejä voisi tehdä vain hetken pelaamista varten. Ihan turhaa tehdä heikompaa C&C-kloonia kun voi päivittää vaikka vanhaa klassikkoa Empire. Monimutkaisia pelejä on tarpeeksi mutta pienet, yksinkertaiset ja pelattavat pelit ovat todellisia harvinaisuuksia.

Saatavuus

Wanhojen pelien saatavuus on aika huono. Hyllytilaa vievät pelit vaihdetaan sillä pelin elinikä on hyvin lyhyt, joten halpishyllyyn päätyy sangen uusiakin pelejä. Vuosia vanhoista on useimmiten turha haaveilla, puhumattakaan sitten esim. kuusnelkku tai Amiga-peleistä. Tämän vuoksi retropelejä sisältävät nettisivut ovat saavuttaneet suurta suosiota ja jotkut pelitalot ovat tehneet wanhoista peleistä abandonwarea. Kaikki pelitalot eivät näin tee ja silloin syyllistyy retroilija helposti piratismiin. Tietysti asiaa voi selitellä itselleen sekä mahdollisesti muillekin mutta piratismia se silti on. Tässä näenkin yhden funktion tällaiselle retropelaamisen äänenkannatajalle eli tuodaan esille, että vanhojakin pelejä pelataan. Tekijänoikeusjärjestelmää on turha yrittää muuttaa, se aiheuttaa aivan liikaa ongelmia ja nykyinen toimii aika hyvin, mutta sen sijaan voimme yrittää vaikuttaa pelitaloihin, jotta enemmän vanhoja pelejä laskettaisiin abandonwareksi. Tietysti monet pelitalot ovat menneet konkurssiin mutta todennäköisesti joku oikeudet omistaa, jollei niin sitten pelit ovat valmiiksi abandonwarea.

Wanhojen pelien joukosta löytyy monia klassikoita ja vielä tänä päivänäkin erinomaisia pelejä. Joten jos sinulla on nurkissa vanha tietokone peleineen niin kannattaisikohan se virittää käyttöön? Tai myydä jollekin joka osaa arvostaa sitä muuna kuin pölynkeräimenä? Muut joutuvat sitten turvautumaan emulaattoreihin, onneksi ne ovat nykyään varsin toimivia ja oikeastaan lähes parempia kuin "oikeat koneet" mutta vain lähes, oikeaa asiaa ei mikään voita. Joten astu sinäkin rohkeasti pelien menneisyyteen niin nykyisyys ja tulevaisuus asettuvat oikeaan perspektiiviin.

© Pelikapseli 2000