PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

= Commodore Sid =

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Legendaariset äänipiirit, osa 1

Jo ensimmäisissä PC- ja Apple II-koneissa oli piippailevat äänipiirit, joilla yritettiin tuoda peleihin tunnelmaa, tason muistuttaessa lähinnä nykyajan kännyköiden soittoääniä. Varsinaisesta pelimusiikista voitiin kuitenkin alkaa puhua vasta kun koneet pystyivät tuottamaan useita ääniä yhtä aikaa.

Vuonna 1982 esiteltiin kotietokone, jolle annettiin nimeksi Commodore 64. Sen grafiikka oli "vain" sen ajan standardien mukaista ja laskentatehokin vain kohtalainen, mutta peli- ja ohjelmavalikoima laaja ja ääniominaisuudet suorastaan loistavat verrattuna kilpailijoihin ja ennen kaikkea piipittäviin PC-koneisiin. Vasta seuraavan sukupolven tehokaksikko, Atari ST ja Amiga 500 kykenivät parempaan.

Byte-lehti muuten listasi joitakin vuosia sitten SID-piirin yhdeksi kaikkien aikojen tärkeimmistä piireistä (listalle pääsivät myös mm. 386DX- ja Pentium-prosessorit):

Commodore SID

You can get remarkable results when you tell an engineer to do what he thinks is right. Take SID (Sound Interface Device), for example. In 1981, Bob Yannes was told to design a low-cost sound chip for the upcoming Commodore 64. He would end up creating an analog synthesizer chip that redefined the concept of sound in personal computers.

Kuusnelosen musiikkitarjonta siis ei ole mitään hirveää piipitystä, vaan kyseessä on tarvittaessa hyvin kaunisääninen, kolmikanavainen analogisyntesaattori, jonka soundin jäljitteleminen on vaikeaa, mutta onneksi mahdollista: paitsi kokonaista C-64:ä emuloivia ohjelmia, on olemassa myös pelkkiä SID-emulaattoreita, jotka ovat toki kätevämpiä, jos tarkoitus on vain harrastaa näiden legendaaristen sävelten kuuntelua tai siirtää ne peräti uuteen muotoon, kuten cd-audioksi tahi mp3:iksi. Tunnetuin näistä lienee Sidplay, joka on saatavissa ainakin Windowsille, Linuxille, BSD:lle, Macille, BeOSille, OS/2:lle ja Amigalle.

Sieltä täältä internetistä löytyy yksittäisiä kappaleita, mutta raskaan sarjan SID-kärpäsen pureman saaneen kannattaa suunnata High Voltage Sid Collectionin lue. HVSC sisältää likimain kaikki klassiset kappaleet ja musiikinpätkät joita C64:n kulta-aikana tehtiin ja koko joukon uudempiakin - peliteemojen lisäksi on ihan mielenkiintoista kuulla miltä Kraftwerkin Model tai Nothing Else Matters kuulostavat C64:lle sovitettuina. Koko paketti vie tilaa pakattunakin noin 23 megaa, mistä voi hieman päätellä kappaleiden määrää, sillä tyypillinen sid-sävellys vie tilaa muutamia kiloja - ymmärrettävästi, suurinta osaa käytettiin peleissä, demoissa tai introissa ja koko laitteessahan oli muistia peräti 64 kiloa. Koko paketin imuroimisen lisäksi HVSC:sta on mahdollista etsiä myös yksittäisiä kappaleita.

Mikäli aivan ummikkona lähtee selailemaan tuhansien kappaleiden valikoimaa, saattaa välillä tasottomiinkin C64-skenen tuotoksiin hermostua pahemman kerran. Siksipä lieneekin aiheellista opastaa nuorempia lukijoitamme vähän: kannattaa tutkailla sellaisten herrojen kuin Rob Hubbard, Ben Daglish ja Martin Galway tuotantoa.

C64 on innoittanut myös lukuisia myöhempien aikojen tietokonemuusikoita ja niinpä remixejä ja covereita klassikoista on vuosien varrella ilmestynyt eri mod-formaatteina ja nykyisin myös MP3:sina. Jonkun mielestä tanssipoppibiitti Commandon taustalla saattaa kuulostaa pyhäinhäväistykseltä ja itsekin olen törmännyt mitä mauttomimpiin versioihin, mutta esimerkiksi ruotsalainen Instant Remedy taas on mitä parhaimmalla tavalla onnistunut yhdistämään nykyaikaisten multimedialaitteiden annin Hubbardin ja Galwayn ikivihreisiin.

Tarpeellisia osoitteita:

Mikko Järvinen

© Pelikapseli 2000