PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

= Jatkuva Ideapulako? =

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Riku Neuvonen

Nykyään usein valitetaan siitä ettei peleissä ole omaperäisiä ideoita vaan suurin osa pohjautuu samaan kaavaan. Seuraavaksi kerrotaankin miten ennen asiat olivat paremmin. Vai olivatko?

Tietokonepelien vuosikirjassa 1990 syksy Niko Nirvi ihmettelee artikkelissa "Tulta ja tulikiveä -totuus tietokonepeleistä" miten peleissä kerrataan samoja teemoja ja peräänkuuluttaa uusia ideoita. Saman vuoden keväällä pelien tekijänäkin tunnettu Jukka Tapanimäki ihmetteli kevään Tietokonepelien vuosikirjassa sitä missä ovat uudet ideat ja miksi ne ovat muka niin harvinaisia. Samassa numerossa muuten myös juttu "Nostalgiaa kuusnepalla". Eli samojen ongelmien kanssa painittiin kymmenenkin vuotta sitten, pelien tekeminen oli vain halvempaa sekä helpompaa joten pelejä tuli enemmän. Kaikkia ei vain muista. Vai muistaako joku arvosteluissa jatkuvasti lytätyistä Oceanin lisenssipeleistä tai Gremlinin peleistä muuta kuin ne klassikot?

Syksyn 1990 Pelikirjassa Tapanimäki antaa Action Fighter-pelille 48 pistettä maksimin ollessa sata. Moniko muistaa tämän juuri Microprosen huomaan joutuneen Firebirdin julkaiseman"klassikon"? Moniko muistaa sitten Firebirdin julkaisemat pelit Elite ja Virus? Taitaa nousta käsiä hieman enemmän. Samassa pelikirjassa muuten arvosteltiin myös Xenon 2 Megablast, joka lienee myös jäänyt pelaajien mieleen samoin kuin Indiana Jones And the Last Crusade - The Adventure Game (toimintaversiota ei taida juuri kukaan muistaa?).

Nostalgian sanotaan useasti olevan synonyymi muistojen kultautumiselle eikä se näytä mitenkään olevan erilaista tietokonepelien maailmassa. Oikeasti kuitenkin joka vuosi ilmestyy suuri joukko hyviä pelejä ja niin kauan kuin niitä ilmestyy enemmän kuin ehdin/on varaa pelata en valita. Oikeastaan tässä onkin toinen syy vanhojen pelien kritiikittömälle hehkuttamiselle: Kun on emulaattoreille kaikki wanhat klassikot ja abandonwarena napattu PC-ajan klassikot niin onhan niitä hyviä pelejä hirveästi. Normaali pelaaja kuitenkin ostaa vain muutaman uuden pelin vuosittain. Tällöin helpostikin wanhoja klassikoita on kovalevyllä jopa satoja mutta uusia vain parikymmentä. Mikä on hyvä sillä olisihan todella ikävää jos n. 25 vuoden aikana, jotka tietokonepelit (ja videopelit) ovat olleet olemassa, ei olisi tehty jo satamäärin sellaisia pelejä jotka kestävät pelaamista vielä tänäänkin.

Historia ja muisti ovat mielenkiintoisia siivilöitä. Niiden läpi muistetaan yleensä ne asiat jotka halutaan muistaa ja sitten muistikuvia verrataan nykypäivään. "Kummallista" kyllä niin yleensä havainnot nykypäivästä vastaavat sitä mitä halutaan nähdä. Historiassa pääsäännöistä yksi onkin ettei menneisyyttä saa arvostella nykypäivän näkökulmasta. Minusta olisi myös ihan hyvä ettei nykypäivää arvosteltaisi menneisyyyden perusteella koska menneestä muistetaan/on säilynyt vain se mitä halutaan muistaa sekä säilyttää.

Eivät ne pelit ole nyt sen huonompia kuin ennenkään. Eivätkä ennen pelit olleet sen huonompia kuin nykyään. Aina on tullut hyviä pelejä ja tulee tulemaankin. Pelikapselin tehtävä on tuoda menneisyyttä esiin, annetaan muiden tuoda esiin nykyisyys ja tulevaisuus. Kaikille riittää tilaa ja pelimaailma on vielä sangen nuori. Katsotaan sitten taas kymmenen vuoden kuluttua mitä on tapahtunut.

© Pelikapseli 2000