PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

= Axes Denied -haastattelu =

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Axes Deniedin kotisivu

Axes Denied on tietokonemusiikkia soittava oululaisista nörttipoppareista koostuva porukka, joka suoritti debyyttinsä tämän syksyn Assemblyjen onnistuneessa livemusiikkiosuudessa. Ainakin allekirjoittaneelle konsertin avannut yhtye edusti myöskin sen parhautta. Saimme tiukattua yhtyeeltä vastauksia muutamiin mieltä kaihertaineisiin kysymyksiin..




Pelikapseli: Mistä Axes Deniedissä on kyse?

Rascal: Axes Deniedissä nörtit soittavat sellaista musiikkia mikä aikoinaan teki vaikutuksen.

Rondo: Ideana on soittaa tietokonemusiikin klassikoita pop/rock -yhtyeelle sovitettuina. Klassikko on tietysti tulkinnanvarainen termi, mutta luottamuksemme omaan arvostelukykyymme on vahva. Esitämme kaiken täysin livenä, emme käytä sekvensseriä tai taustanauhoja.


Pelikapseli: Millainen tausta teillä on soittajina?

Rondo: Klassista pianoa toistakymmentä vuotta, vuoden tai pari verran kevyempääkin materiaalia kun musiikkiopiston perustutkinnot oli suoritettu. Lukion jälkeen pidin pari vuotta matalampaa profiilia, kunnes alkuvuodesta 2000 tutustuin Anaboli Stereoon ja liityin kosketinsoittajaksi hänen silloiseen bändiinsä. Siitä lähtien olen häärinyt Oulun bändiskenessä enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja soittanut periaatteessa viidessä eri yhtyeessä, joskin päällekkäisyydet kokoonpanojen välillä ovat olleet huomattavia.

Anaboli Stereo: Kitaransoittoa ja lauleskelua useissa eri bändeissä. Lähinnä poppirokkia. Kotona olen tietokoneilla tehnyt musaa vuosia, trakkereillä paukutellut biisejä ja nykyään vähän moderneimmilla systeemeillä. Löytyy myös ambient-projekti Luurankoryhmä aka Skeleton Crew.

Rascal: Musiikkia on tullut harrastettua pienestä pitäen, välillä enemmän välillä vähemmän. Viime vuosina enemmän.


Pelikapseli: Entä pelaajina? Mitkä koneet ovat olleet tutuimmat ja rakkaimmat, ja mitkä pelit ovat aikoinaan tehneet vaikutuksen? Mitä pelaatte nykyään?

Rondo: Minä olen tässä kontekstissa sikäli hieman poikkeava, että minulla ei ole koskaan ollut omana sitä klassista kuusnelosta tai edes Amigaa. Kavereiden koneilla toki on tullut pelailtua, mutta ensimmäinen kone meidän perheessä oli Amstradin valmistama PC. Oli EGA-näyttö, 20 megatavun kovalevy ja kaikki - varsin kunnioitettava mylly niihin aikoihin. Sen aikakauden peleistä ovat jääneet aivan erityisesti mieleen Blockout, Impossible Mission 2 ja Bubble Bobble.

Myöhemmin tuli 386-kone ja sen myötä koko joukko strategia- ja seikkailupelejä, joista on pakko mainita Civilization ja Star Control 2. Pelaajana sitten jämähdinkin sinne 90-luvun alkupuolelle, menetin kiinnostukseni uusiin peleihin ja aloin käyttää tietokonetta enemmän tietoliikennöintiin ja musisointiin.

Anaboli Stereo: C64 on ykköskone, ehodottomasti. Vaikuttavimmat pelit ovat olleet Donkey Kong Jr., Elite, Bubble Bobble, Doom, Tie Fighter ja Tomb Raider. Nykyään pelaan GBA:lla roolipelejä ja kaikenlaista retroa, muilla koneilla todella sekalaista. Tällä hetkellä kotoa löytyy neljä C64:sta, ja lisäksi liuta uudempia ja vähän vanhempia konsoleja.

Rascal: Koneet ovat C64 ja PC. Vaikuttavia pelejä on paljon, sanotaan nyt vaikkapa Lucas Artsin seikkailupelit. Nykyään ei tule pelattua juuri ollenkaan, viimeksi olen pelannut WarCraft kolmosta muutama kuukausi sitten.


Pelikapseli: Kahdella teistä on katu-uskottava scene-nikki, olettekos te kovaakin eliittiä?

Rondo: Nörttimäisesti voisin vastata tähän yhdellä sanalla että LOL. Ammoinen demogruuppini ei koskaan saanut aikaiseksi oikein mitään muuta julkista kuin karaokelaulua, enkä henkilökohtaisestikaan ole mikään kovin tuottelias muusikko ollut, puhumattakaan siitä että olisin menestynyt jossain. Pidän itseäni jonkinasteisena veteraanina, mutta eliittiä en kehtaa julistaa olevani. Tosin ehkäpä assykonsertti hieman lisäsi arvostustani tai ainakin tunnistettavuuttani.

Rascal: Skenessä oon pyöriny kohta 10 vuotta, aluksi muusikkona ja myöhemmin myös koodaajana. Tekeleistä voisi mainita esim. 64k-introt Summer Frog by Fascination (4. Assembly'01) ja Insane Dreams by Council 4 (2. Abduction'98) Molempiin tein koodin ja musan.





Pelikapseli: Miten ajatus tällaisen yhtyeen perustamisesta syntyi?

Rondo: Kipinä bändin perustamiseen taisi tulla Assemblyssä vuonna 2002, jolloin siellä oli ensimmäisen kerran ohjelmassa konsertti ja pääesiintyjänä oli ruotsalainen Machinae Supremacy. Machinaehan soittaa oman materiaalinsa ohella Commodore 64 -pelien musiikkia metalliversioina.

AD:n isä, Skyfix-yhtye, oli keikkaillut aktiivisesti alkuvuoden ja kun bändin jäsenistä useampi tykkäsi pyöriä peli- ja demoskeneympyröissä niin tuumasimme, että jos panisimme pystyyn tällaisen projektin niin saattaisimme hyvinkin päästä Assyille esiintymään. Tuumasta toimeen käytiin, ja alkuperäinen tavoite saavutettiinkin.

Machinaen ohella meitä on tietysti innoittanut toisen pohjoismaisen bändin, Press Play On Tapen, suosio, mutta ensisijainen inspiraatio on toki se, että peli- ja skenemaailmassa on paljon pahuksen hyviä biisejä joita on kivaa soittaa perinteisillä soittimilla.


Pelikapseli: Miten tuo Assy-keikka järjestyi?

Rascal: Mailasimme Herra Isoherra Abykselle ja kysyttiin että vieläkö ois konsertissa tilaa. Vastaus oli että tilaa on, tehkää demo niin katsotaan sitten. Tehtiin demo kovalla kiirellä ja sillä se keikka sitten saatiin.

Rondo: Opeteltiin soittamaan ja tehtiin demo. Niin yksinkertaista se periaatteessa oli, joskin täytyy ottaa huomioon, että konsertti oli Assemblyn ohjelmassa mukana vasta toista kertaa ja esiintyjätarjokkaita ei kai ollut kamalan paljon, samaa konseptia hyödyntäviä vielä vähemmän. Jatkossa kilpailu on luultavasti tiukempaa, jos konsertti vakiinnuttaa paikkansa Assyjen osana ja useampikin porukka innostuu koettamaan onneaan.


Pelikapseli: Millaista sitten oli soittaa Assyillä? Kyseessähän oli kaiken päälle vieläpä ensimmäinen keikkanne tällä kokoonpanolla ja materiaalilla.

Anaboli Stereo: Todella hieno kokemus.

Rascal: Olihan se todella hieno kokemus. Kovasti jännitti ja se kyllä ainakin allekirjoittaneen naamasta näkyi..

Rondo: Ainakin minä olin melkoinen hermokimppu ja sen kyllä huomaa kun kuuntelee keikkaäänitystä, virhelyöntejä ja epätarkkuuksia riittää. Heti keikan jälkeen en juuri muuta osannut ajatellakaan, mutta onneksi yleisön joukosta löytyi joukko tuttuja jotka onnittelivat vuoron perään hyvästä keikasta. Sittemmin kehuvia kommentteja on tullut hieman odottamattomiltakin tahoilta, mm. Star Control -faniyhteisön keskuudesta.

Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin keikkaa pystyy jo hyvin kuuntelemaan ja katselemaan ilman että sydänalasta riipaisee joka soittovirheen kohdalla, ja päällimmäisenä on sellainen mukavan lämmin "me tehtiin se" -fiilis. Anaboli Stereoa ja Rascalia lainatakseni, todella hieno kokemus.


Pelikapseli: Mitäs tuumasitte järjestelyistä ja keikkapaikasta?

Rondo: Se ainakin on sanottava, että komeammissa puitteissa tuskin ollaan koskaan aiemmin millään kokoonpanolla soitettu. Areenan bussikatos oli konserttipaikaksi ainakin sikäli hyvä valinta, että sinne mahtui kunnolla yleisöä, ja esiintymislavassa ja tekniikassakin löytyi. Soundcheck ei sujunut ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta konserttiväen ammattitaidon ja hyvän onnen yhdistelmän ansiosta päästiin kuitenkin soittamaan kutakuinkin ajallaan.

Anaboli Stereo: Hienot puitteet kaikinpuolin, mistä kiitos Assyjen kaikille järjestäjille eritoten konsertti crew:lle. Lava oli iso, valoa ja muuta gearia vähintääkin riittävästi lavalla, monitoroinnit sun muut toimivat. Aikataulu hieman petti soundchekkien osalta mikä on kuitenkin assyjen kokoisen tapahtuman puitteissa täysin ymmärrettävää.


Pelikapseli: Assyillä voi olettaa että suurimalla osalla yleisöllä oli käsitys siitä että mistä on kyse. Olette soittaneet samaa materiaalia myös 'tavallisemmalle' yleisölle. Millainen on vastaanotto ollut ja miten se tuntuu eronneen eri keikoilla?

Anaboli Stereo: Alan harrastajien keskuudessa biisit toimivat kuin junan vessa. Tavalliseen kansaan varsinkaan demobiisit eivät uppoa yhtä hyvin, sillä ne ovat selvästikin pienemmän porukan tietoisuudessa. Pelibiisit uppovat kyllä.

Rondo: Tämä "tavallisempi" yleisö oli aika pieni, joten sen reaktioita on vaikea verrata Assembly-keikkaan. Esiinnyimme Oulussa talkoomeiningillä järjestetyillä kutsufestareilla ja olimme ensimmäisenä soittovuorossa, tupa täyttyi vasta lähempänä puoltayötä. Ne harvat, jotka Axesia tuolloin vaivautuivat kuulemaan, olivat kyllä yllättävän vastaanottavaisia - liekö sitten sattunut niin että kaikki nörtit olivat paikalla heti ensimmäisten joukossa.

Rascal: No ne nyt oli kaveripiirin pileet joten aika nörttivoittoista oli sekin sakki.

Anaboli Stereo: Aika erilaista musiikkia tämä on verrattuna tavalliseen rokkikokoonpanoon, mikä on varmasti virkistävää myös yleisölle.





Pelikapseli: Ylipäänsä se että kaltaisianne bändejä ja projekteja perustetaan, kertoo siitä että musiikilla on tietokoneviihteessä/taiteessa (peleissä ja demoissa) tärkeä rooli. Millainen on hyvää pelimusiikkia?

Rondo: Pelimusiikin tehtävä on pitkälti sama kuin elokuvamusiikin, eli tunnelman tukeminen. Se, millainen musiikki sitten parhaiten tukee pelin tunnelmaa, ansaitsisi vähintään kokonaisen esseen. Tietysti parhaassa tapauksessa musiikki paitsi sopii saumattomasti peliin, myös kuulostaa hyvältä irrallaan kuunneltuna - muutenhan tätäkään bändiä ei olisi olemassa.


Pelikapseli: Tuleeko mieleen umpisurkeita tai keskinkertaisiakin pelejä, joita on kuitenkin tullut pelattua musiikin takia?

Anaboli Stereo: Kyllä vain. Esim. Parallax C64:lla. Ennen nauhottelin näitä kaseteille ja kuuntelin ennen nukkumaan menoa.

Rascal: Ekana tulee mieleen Airwolf kuusnepalla.


Pelikapseli: Entä demoja joita aistii mieluiten silmät kiinni?

Rascal: Niin huonoa demoa tuskin on tehty ettei katsomaan pystyisi.

Rondo: Toki ajoittain on kiva vain kuunnella musiikkia ilman visuaaleja, etenkin jos pitäisi samalla tehdä töitä.


Pelikapseli: Mitä tämänhetkiseen settiinne kuuluu, ja millä perusteella olette valinneet materiaalinne?

Anaboli Stereo: Mukaan on poimittu lähinnä hyviä biisejä, ja tietysti myös omia suosikkipelejä/demoja/modeja.

Rondo: Ensimmäisellä keikalla soitettiin Megablast Xenon 2 -pelistä, Captainin Space Debris, International Karate, Star Control 2 -sikermä, Onward Komplexin Dope-demosta sekä Bubble Bobble. Jo silloin meillä oli varattuna encoreksi MacGyver-sarjan tunnari, mutta pääsimme soittamaan sen julkisesti vasta seuraavalla keikalla. Muita ei sitten toistaiseksi osatakaan, olemme olleet kesän jälkeen treenikämppää vailla joten uutta materiaalia ei ole päästy treenaamaan.

Ohjelmiston valinnassa on kiinnitetty huomiota tietenkin biisien tunnistettavuuteen ja ns. hittipotentiaaliin, mutta myös bändin omiin mieltymyksiin sekä siihen, että edustettuna olisi muutakin kuin Commodore 64 -pelien musiikkia. Toki valintoja osaltaan sanelee myös se, mitä oikeastaan osataan soittaa, sekä se, miten sujuvasti kappaleet meidän kokoonpanollemme taipuvat.


Pelikapseli: Pelimusiikkicoverbändit keskittyvät vanhoihin klassikoihin, tämä pitää paikkansa teidänkin kohdallanne. Kertokaahan syitä moiseen?

Rondo: Yksi syy - turhahan sitä on kiistää - on varmasti se, että juuri niitä vanhoja klassikoita ihmiset aivan erityisesti haluavat kuulla.

Anaboli Stereo: Uusien pelien musiikit eivät välttämättä herätä samanlaisia muistoja kuin vanhat. Lisäksi vanhojen pelien soundimaailma oli niin rajoittunutta verrattuna nykyiseen kun mitään rajoituksia ei enää oikeastaan ole, että bändisovitus kuulostaa todella erilaiselta verrattuna alkuperäiseen.

Rondo: Esimerkiksi Full Throttlessa on hyvä tunnusbiisi, mutta kun se on jo alkujaankin bändin soittama, ei sen tekeminen uusiksi tällä porukalla olisi kovinkaan mielekästä.

Rascal: Omalla kohdalla ei nykyään tule enää pelattua ja sen takia ei edes tunne uudempien pelien musiikkia. Vanhat pelitunnarit ovat juurtuneet nuorempana ja "vanhoja hyviä aikojahan" on mukava muistella.

Rondo: Niin, markkinarakoonhan tässä on isketty kiinni ja sen mukaan toimitaan. Kyllähän ne vanhat klassikot ovat itsellekin kaikkein rakkaimpia biisejä.


Pelikapseli: Mainitkaapa muutamia kappaleita joita soittaisitte mielellänne, mutta jotka eivät vielä, syystä tai toisesta, ole mahtuneet settiin.

Anaboli Stereo: Huh, ensimmäisen Tomb Raiderin valikkomusiikki, Mario, Giana, se Parallax, Commando..

Rascal: ..Ocean loaderit, Larry, toiset kuusi piisiä Star Control 2:sta.. Onhan niitä vaikka mitä.

Rondo: Commandoa tuskin voidaan pidemmän päälle välttää, ja Leisure Suit Larrykin olisi kiva, samoin kuin jatko-osa Star Control -sikermälle. Minun tekisi myös mieleni sovittaa bändille eräs pätkä Tshaikovskin Joutsenlammen ensimmäisestä näytöksestä, joka soi Lucasartsin Loom-seikkailupelin alussa.


dopePelikapseli: Muihin demoscenemusiikkia soittavaan yhtyeeseen en muuten ole törmännyt. Tunnetteko olevanne alan pioneereja, vai elääkö haastattelija tynnyrissä?

Rascal: No, kyllähän esim. Jugi on soittanut musiikkiaan livenä, mutta varsinaisista bändeistä en ole tietoinen.

Rondo: Ainoa tällainen projekti emme varmastikaan ole, mutta ehkä jonkin sortin pioneereja joka tapauksessa. Ainakin taidamme olla Suomen tunnetuin tällaista materiaalia esittävä yhtye, mikä kertonee huomattavan paljon enemmän tarjonnan määrästä kuin bändin tasosta.




Pelikapseli: Millaista on sovittaa pelimusiikkia yhtyeelle? Useinhan hyväkin ja pelatessa vaikutuksen tekevä taustamusiikki on rakenteeltaan hyvin toistuvaa.

Rondo: Luonnollisesti tässä on omat erityishaasteensa. Jo ohjelmistoa valittaessa täytyy kunkin kappaleen kohdalla miettiä, onko sitä laisinkaan mahdollista saada toimimaan alkuperäisen kontekstinsa ulkopuolella. Toisto ei siis välttämättä ole suuri ongelma, koska liian yksipuoliset biisit karsiutuvat jo alkuvaiheessa.

Toki jäljelle jää vielä aina sama perusongelma: kuinka toteuttaa nelihenkisellä bändillä kappale, jota ei sellaisen soitettavaksi ole alkuunkaan tarkoitettu. Onneksi ryhmäämme on pesiytynyt inspiroituneita ja soittotaitoisia yksilöitä, jotka nauttivat tällaisten haasteiden selvittämisestä - muuten kai koko projekti olisi jäänyt perustamatta.

Anaboli Stereo: Biisien työstäminen on erittäin mukavaa ja vänkää, haastavaa ja itse asiassa yllättävänkin hidasta. Juttuja, esimerkiksi bassokulkuja, ei välttämättä voi tai kannata kopioida suoraan biisistä. Pitää kuunnella kokonaisuutta ja koko bändiä. Ihminen ei ole kone ja soita tarkasti, joten koko systeemi elää.

Itse olen sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä yrittää soittaa juttuja aivan samalla tavalla kuin esim. jossain vanhassa C64-biisissä. Se ei useinkaan kuulosta yhtä hyvältä. Polyfoniaa on luonnollisesti tarjolla bändin kanssa huimasti enemmän, mutta se ei tarkoita että biiseistä saisi helposti hyvän kuuloisia.

Bändin erilaista soundia ja soitinvalikoimaa kannattaakin hyödyntää paljon ja uskon että kuuntelijallekin on hauskaa kuunnella hieman erikoisempiakin versioita kappaleista. Toisaalta vanhoissa biiseissä on se oma tunnelma ollut joka on tukenut peliä, ja kultaisiin muistoihin verrattuna bändisovitukset kuulostavat helpostikin oudoilta ja ehkä perseestä kotoisin oleviltakin. Mutta mitä sitä turhaan apinoimaan jotain huippuklassikkobiisiä sellaisenaan, senhän kuulee tietsikalta ihan yhtä hyvin.

Axes-hommissa on muutenkin hauska kokeilla erilaisia ratkaisuja kun biisit eivät välttämättä noudattele perus-rokkipoppi -kaavoja kertosäkeineen jne. Kivaa vaihtelua poppirokki-meiningille se ainakin on.


Pelikapseli: Demoissa puolestaan on yleensä musiikkia joka mukailee demon rakennetta tai "juonta." Oliko peli- ja demobiisien sovittamisessa millaisia eroja?

Anaboli Stereo: Eipä oikeastaan mun mielestä. Molemmissa on tunnettuja osia joista jokin on se teema jonka kaikki, ainakin alan tyypit, tuntevat.

Rondo: Toistaiseksi olemme soittaneet vain yhtä varsinaista demobiisiä, joten meillä ei ehkä ole vielä tarpeeksi havaintoaineistoa, jotta voisimme ottaa tähän kantaa. Yleensäkin repertuaarimme on vielä niin pieni, että jokainen biisi on yksilö, mitään yleisiä kaavoja ei ole löytynyt eikä ole ollut tarpeenkaan löytää.


Pelikapseli: Miten biisit soveltuivat kokoonpanollenne ja soitinvalikoimalle?

Anaboli Stereo: Yllättävän hyvin.

Rondo: Tätä kai pitäisi kysyä ensisijaisesti yleisöltä, mutta kuten jo edellä tuli todetuksi, kappaleita on valikoitu myös sitä silmällä pitäen, kuinka sujuvasti ne taipuvat bändisoittoon. Ehkä suurin ongelma oli kokoonpanon minimalistisuus, toiselle kitaristille olisi monesti ollut käyttöä.

Pelikapseli: Käytitte myös ihmisääntä instrumenttina..

Anaboli Stereo: Minä olen aina lauleskellut noiden biisien mukana ja se tuli joihinkin luonnostaan. Vitsinä ajateltiin laittaa sanotustakin johonkin, mutta jätettiin se nyt vielä pois..

Rascal: Vokaalit ovat luonnollinen osa bändisoitantaa ja ajateltiin että parempi laulaa laalaa kuin jotain "minä tykkään bubblesta ja bobblesta"..

Rondo: Osittain pakon sanelema juttuhan tämä oli, kun sovituksiin kaivattiin enemmän instrumentteja kuin neljä ihmistä kykeni samalla kertaa soittamaan. Demoa tehdessä asiaa ei tarvinnut erityisemmin ajatella, kun meillä oli täysi vapaus lisätä esim. ylimääräisiä kitararaitoja jos jokin kohta tuntui tyhjältä tai pitkäveteiseltä, mutta livesoitto on livesoittoa - ja halusimme tosiaankin tehdä kaiken livenä, emme missään välissä harkinneetkaan sekvensserin tms. käyttämistä. Sellainen idea tosin oli, että joissakin biiseissä olisi ollut mukana viides mies, joka olisi toistanut tietokoneelta asiaankuuluvia sampleja, mutta suunnitelman toteuttaminen jäi puolitiehen.





Pelikapseli: Onko tällaista musiikkia hauska soittaa vai onko se vain kovaa työtä? Kuinka meininki eroaa tavallisemmasta pop-bändistä?

Rascal: Tämähän on todella epämiellyttävää hommaa. Eihän tätä kukaan tee kuin rahasta.

Rondo: Tuskinpa tätä tehtäisiin jos se ei olisi hauskaa, kun ei tästä ainakaan toistaiseksi oikein rahaakaan saa. Kovaa työtäkin on toki riittänyt, kun kesällä ei saatu treeneiltä armoa edes pirullisimpien helteiden aikaan. Näiltä osin eroa ns. tavalliseen bändiin nähden ei oikeastaan ole - soittaminen on kivaa, joskus ahdistaa kun ei millään jaksaisi työpäivän jälkeen suunnistaa treeneihin, mutta kun pääsee soittamaan hyviä keikkoja ja yleisö tykkää, se on todella palkitsevaa.


Pelikapseli: Onko kukaan ehtinyt huutaa "Soittakaa Paradroid!"?

Rascal: Assyillä taidettiin huutaa vain paranoidia..

Rondo: Paranoidia ja Commandoa on toivottu, Paradroidia uskoakseni ei. Tosin on tietysti teoriassa mahdollista, että olen vain kuullut väärin.


Pelikapseli: Keikkoja tiedossa? Tulevaisuudensuunnitelmia?

Anaboli Stereo: Keikkoja tulee, kotisivut tulee, soitetaan lisää, tehdään demo, soitetaan siellä minne pyydetään..

Rondo: Suuria suunnitelmia riittää, mutta keinoja niiden toteuttamiseksi on tällä hetkellä laihanlaisesti, kun olemme treenikämppää vailla. Kovasti toivomme, että pääsisimme toisenkin kerran Assyille soittamaan, mutta se ei ole juuri nyt ajankohtainen kysymys. Yritämme varmaankin saada paikallisempia keikkoja ja pyöräyttää jonkinnäköisen julkaisukelpoisen demon, sekä tietenkin opetella uutta materiaalia. Treenikämpän ohella on haussa uusi basisti, kun nykyinen on lähdössä valtion palvelukseen.


Pelikapseli: Teillä oli jokin mainstream-poppia soittava sivuprojektikin?

Rascal: Lienee ainakin tässä vaiheessa tämä AD ennemminkin sivuprojekti.

Rondo: Sopivasta näkökulmasta asia tietysti näyttää olevan ihan toisin. Joku voisi kuvitella hyvinkin hurjia siitä, mitä kaikkea ykkösbändi on saavuttanut, kun sivuprojekti on soittanut debyyttikeikkansa Hartwall-areenalla...


Eino Keskitalo

© Pelikapseli & Axes Denied 2003