15 Vuotta Sitten, osa I: 1990

Tämän palstan idea ei ole olla perinteinen fiilistelyartikkeli, vaan ennemminkin pikantti maistiainen siitä, mitkä ovat tuona vuonna julkaistuista peleistä yhä maininnan ja muistamisen arvoisia. Tähdellä merkityistä peleistä on Pelikapselissa myös pidempi juttu. Palstan tuoreuden takia tällä kertaa kaikki pelimaininnat ovat minun kynästäni. Jatkossa muitakin Pelikapselin kirjoittajia saattaa intoutua antamaan oman panoksensa. Siispä ottakaa tukeva ote nojatuoleistanne, niin Kimmo-setä esittelee teille vuoden 1990 PC-pelitarjonnan kermaa:

Covert Action (MicroProse)

Sid Meier rustasi ikäänkuin välityönään tämän veikeän agenttitoimintaseikkailun. Pelaaja on CIA-agentti Max Remington, jonka tehtävänä on torjua terroristeja ja kylmän sodan kangistamia vakoojia erilaissa alipeleissä. Niissä Remington muun muassa murtaa koodeja, varjostaa epäiltyjä ja livahtaa luvatta rakennuksiin johtolankojen toivossa. Tehtäviä on lähes loputtomiin, sillä ne muodostetaan alusta loppuun satunnaisgeneraattorilla. Myös vääriä johtolankoja löytyy, joten välillä pitää oikeasti vähän pohtia, että mikä niistä vaikuttaa lupaavimmalta seurata. Meiermaisen tuttuun tapaan peli alkaa pidemmän päälle hieman toistamaan itseään, mutta on silti todella addiktiivinen.

Loom (LucasFilm) *

Sadunomainen ja käyttikseltään poikkeava Lucasin seikkailupeli. Bobbin on kutoja, jonka on aika aikuistua. Pääsee hän vähän loitsimaankin, musiikin avulla. Loom poikkesi tavanomaisemmista seikkailupeleistä inventaarion puuttumisella: pelin koukkuna oli löytää uusia loitsuja ja opetella hyödyntämään niitä peliympäristössä. Loom on piristävän erilainen seikkailupeli ja tihkuu tunnelmaa enemmän kuin vuoden päivät käytetyt kalsongit.

Lord of the Rings, Vol. 1

Interplayn roolipeli yrittää haukata ison palan ja tehdä Tolkienin klassikkokirjan ensimmäisestä osasta toimivan roolipelin. Vol. 1 jopa onnistuu tässä, sillä se esittelee kirjasta tutut maastot, hahmot ja tapahtumat suhteellisen tunnollisesti, mutta lisäilee myös sinne tänne pieninä annoksina omia sivutarinoitaan tuomaan uutuudenviehätystä. Puuduttavan pitkää Morian kaivoskompleksia lukuun ottamatta LotR Vol. 1 on mukavan vaivattomasti soljuva RPG-peli.

Midwinter (Rainbird)

Mike Singletonille tyypilliseen tapaan megalomaanisen kunnianhimoinen peli, jossa pääsee leikkimään partisaanijohtajaa. Ilkeä megakorporaatio yrittää väkivalloin kaapata haltuunsa harvaan asutun arktisen saaren. Tällaiseen vilunkipeliin saaren asukkaat eivät suostu. Pelaaja suksii, ajelee ja liitelee pitkin vektorigrafiikalla veistettyä saarta rekrytoiden vapaustaistelijoita minkä ehtii. Kello tikittää, ja tulosvastuullisuus painaa päälle. Midwinter on yksi harvoista Singletonin kohtuullisen hyvin onnistuneista peleistä. Vaikeahan se on - mutta ihan viihdyttävä myös.

Neuromancer (Interplay)

William Gibsonin kirjaan perustuva Neuromancer on ovela sekoitus roolipeliä, seikkailua ja hakkerointia. Pääsääntöisesti Neuromancer muistuttaa Sierran ja LucasArtsin hiirivetoisia seikkailupelejä, mutta kromipinnan alla sykkii myös mystinen virtuaalitodellisuus, Matriisi, johon pelaajakin joutuu vähän väliä loggaamaan sisälle saadakseen selville, mitä hänen kadonneille hakkeriystävilleen on tapahtunut. Neuromancer olisi muutenkin hieno seikkailupeli, mutta sen esittelemä tapa hakkeroida sekä muinaisten BBS-purkkien että 3D-vektorigrafiikalla esitetyn Matriisin välityksellä oli tuolloin jotain aivan uskomatonta. On se vieläkin kivaa, sillä yksikään toinen peli ei tähän mennessä ole simuloinut yhtä mielenkiintoisesti hakkerointia kuin Neuromancer.

Red Baron (Dynamix/Sierra)

Dynamixin 1. maailmansotaan sijoittuva lentosimu kattaa kaiken oleellisen ja vähän enemmänkin. Dynaaminen kampanja, vaihtelevat tehtävät ja virtuaalitaivaalla lentelevät historialliset lentäjä-ässät tarjoavat tehokasta imua kaksitasokoneiden potpuriseen maailmaan. 1910-lukulaisen lentokoneen ohjaamiseen riittää virtuaalitaivaalla perusilotikku tai vaikka pelkät nuolinäppäimetkin, mutta koneen kunnolliseen hallintaan tarvitaankin sitten jo harjoitusta. Englische Schweinhunde, varokaa Punaista Paronia!

Rise of the Dragon (Dynamix/Sierra) *

Ensimmäinen (ja paras) Dynamixin kolmesta samaa käyttistä hyödyntävistä seikkailupeleistä. RotD on tunnelmallinen ja bladerunnahtava lähitulevaisuuden visio, jossa länsimaiseen tekno-scifiin sekoitellaan ripaus idän mystiikkaa. Lisukkeeksi pultatut alitoimintapelit ärsyttävät, mutta onneksi ne saa yleensä skipattua parin yrityksen jälkeen. Itse peli on silkkaa rautaa ja tarjoaa jopa muutaman erilaisen loppuratkaisun.

Speedball 2: Brutal Deluxe (Bitmap Brothers) *

Uraa! Tässä on yhä urheilupelien rautakypärällä kruunattu kuningas. Kontaktilaji saa ihan uuden merkityksen Speedballin yhteydessä. Tee niin paljon maaleja kuin ehdit - kaikki siinä sivussa murjotut vastapuolen pelaajat ovat toki pelkkää bonusta. Käsipallo ei ole koskaan ollut näin hauskaa.

Stunts! (Broderbund) *

Stunts! on Broderbundin autoilupeli, jonka Mindscape lisäsi vektorigrafiikkalla terästettyjen 4D Sports -urheilupeliensä sarjaan nimellä 4d Sports: Driving. Tässä on huisin kiva peli, jonka vetovoima perustuu oikeastaan lähes yksinomaan helppokäyttöiseen rataeditoriin. Editori tarjoaa monenlaista kieputinta ja ramppia joka sormelle. Stuntsin parissa viettää helposti pitkiäkin sessioita vain rakennellen toinen toistaan huikeampia stunttiratoja. Ikääntyneestä grafiikastaan huolimatta edelleen veikeä lelu.

Ultima VI: The False Prophet (Origin)

Ultima-saagan kehuttu ja parjattu ensimmäinen suuri mullistaja. Kuudes Ultima on ensimmäinen, joka ei käyttänyt perinteistä tiilikarttagrafiikkaa. Jotkut tykkää, että grafiikka ajoi kutosessa idean edelle, muut taas (minä mukaanlukien) ovat ihan tyytyväisiä. Ultima VI:n kohtalo on kuitenkin olla vedenjakaja fanien keskuudessa. Tosin ainoa todellinen nipottamisen aihe, joka minua itseäni pelissä häiritsee, on ihan liian pieni karttanäkymä Britanniassa tallusteltaessa. Tahtoo nähdä kauemmaksi!

Wing Commander I (Origin) *

Edelleen sarjansa paras peli. Ensimmäinen siipikomentaja tarjoaa epälineaariset tehtävät ja tuolloin vielä tuoreelta tuntuneen konseptin, jossa pelaaja pääsee osaksi eeppistä avaruussaippuaoopperaa. Ihmiset ja kissamaiset Kilrathit pistävät toisiaan nekkuun niin että eetteri raikuu. Pelaajasta riippuu, kumpi osapuoli loppujen lopuksi pääsee korkkaamaan shamppanjapullon pelin lopussa.

Xenon 2: Megablast (Bitmap Brothers)

Booyah! Bitmap Brothers räjäyttää pankin tällä sujuvalla perusräiskinnällä, jota on yksinkertaisesti hulvaton ilo pelata. Xenon 2 ei tarjoa mitään turhan monimutkaista - vain sinä, alus, muutama power-up ja iso läjä avaruusökkömönkiäisiä. Pelin tunnaribiisi Megablast vipattaa yhä housunpuntissa. Tulta munille!

Kimmo Klemola