PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

= Jotain retroa Tanskanmaalla =

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Axes Denied Koopanhaminassa

Jo kesän vaihtuessa syksyyn saatoimme huoleti todeta, että vuosi 2005 oli ollut Axes Deniedille hyvä. Kahden vuoden takainen Assembly-keikka oli päästy uusimaan, ja lähiareenoillakin oli niitetty lisää mainetta: retroilta Oulun 45 Specialissa sekä viikonlopun mittaiset Jyrkkä-bileet Pudasjärven Jyrkkäkoskella olivat painuneet lähtemättömästi niin esiintyjien kuin yleisönkin mieleen. Lisää oli kuitenkin vielä tulossa, nimittäin Juuttimaan pääkaupungista alkoi kuulua kummia: maailman nörteimmäksi bändiksi itsensä julistanut kollegayhtyeemme Press Play On Tape oli järjestämässä useamman tunnin mittaista retrokonserttia marraskuun ensimmäiseksi viikonlopuksi. Luvassa oli kulttimainetta nauttivia artisteja eri puolilta Eurooppaa, nimekkäimpinä heistä C64-musiikin supersankarit Rob Hubbard ja Ben Daglish. Väliinhän ei moista tilaisuutta missään nimessä sopinut jättää, ja pihejä kun olemme, päätimme säästää pääsylippujen hinnan änkeämällä itsekin soittamaan. Lyhyen neuvottelukierroksen päätteeksi meille oli buukattuna puolen tunnin setti ja aloitimme kuumeiset matkavalmistelut.

Insert coin

Ensimmäistä kertaa ulkomaille esiintymään lähteminen herätti luonnollisesti koko tukun kysymyksiä. Miten sinne pääsee? Mitä sinne tarvitsee mukaan? Miten siellä kannattaa majoittua? Pääseekö kitaristin efektiloota turvatarkastuksesta läpi vai luullaanko sitä pommiksi? Isännät onneksi lupasivat auliisti lainata meille omia soittokamojaan sikäli kuin ne vain meille kelpaisivat, joten pystyimme jättämään suurimman osan omista soittimistamme kotimaan kamaralle. Yöpymistä varten varasimme tukikohdaksi oman huoneen isäntien suosittelemasta Danhostel-ketjun matkustajakodista Kööpenhaminan cityssä.

Konserttipäiväksi vahvistui lauantai 5.11. Blue1:n lento Kööpenhaminaan tuli junamatkan kanssakin huokeammaksi Helsingistä kuin Oulusta, joten aloitimme matkan jo torstai-iltana ja kolistelimme yöjunalla Stadiin. Lento lähti Helsinki-Vantaalta hieman ennen puoltapäivää. Kastrupille laskeuduttuamme suunnistimme huolestuneina matkatavaralinjalle ottamaan vastaan kitaraa ja syntetisaattoria, jotka eivät onneksi olleet ruumassa matkustamisesta moksiskaan. Isäntien kirjoittamien ohjeiden turvin uskaltauduimme julkisen liikenteen vietäväksi ja siirryimme junalla Kööpenhaminan keskustaan. Rautatieasemalta suuntasimme turisti-infoon karttaa hankkimaan ja sieltä majapaikkaan. Lepohetki hostellihuoneessa teki kolmen eri kaupungin katuja kahdessa eri maassa vuorokauden sisällä mittailleille jaloille ihmeitä.

Junassa on hauska matkustaa! Emme sentään nukkuneet kaikki samassa hytissä, ahtauduimme sinne vain kuvaa varten. VJ jäi kameran taakse (© Antti Ervasti).

Instructions

Perjantai-illan ohjelma oli selvä: PPOT oli kutsunut meidät treenikämpälleen Kööpenhaminan yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselle. Samalla pääsisimme tapaamaan monikansallisen SID80s-yhtyeen, joka myös esiintyisi lauantaina. Iltaan oli vielä runsaasti aikaa, joten päätimme lähteä hostellista hiljakseen kävelemään kampuksen suuntaan ja katsella matkalla paikkoja. Muutaman kilometrin kävelyretki sujui leppoisasti, pysähdyimme syömään, kauppoihin ja pari kertaa oluelle. Perillä saimme harvinaisen etuoikeuden seurata SID80sin kenraaliharjoituksia (tiukka groove ja hienoja syntikoita!), minkä jälkeen nautimme koko porukalla pizzaa ja Tuborgia vieraanvaraisten isäntiemme piikkiin.

Sosiaaliset riennot päättyivät varhain, mutta ilta venähti hostellissa pitkähköksi korttipelin ja viskipullon parissa, mikä tuntui lauantaiaamuna ikävästi pääkopassa. Kuin aidot ammattilaiset ikään vääntäydyimme kuitenkin liikkeelle ja saavuimme ajoissa soundcheckiin. Musiikkitapahtumien organisoinnin normaalista kulusta poiketen kaikki sujui mukavasti aikataulussa ja pääsimme vielä muutamaksi tunniksi kaupungille valmistautumaan henkisesti illan koitokseen. Lähistöltä löytyi sopivasti kaikki, mitä muusikot ennen keikkaa tarvitsevat - viihtyisä kahvila, kohtuuhintainen kiinalainen ravintola sekä viinakauppa. Viimeisetkin krapulan rippeet harteiltamme karistaneina suunnistimme keikkapaikalle valmiina soittamaan Parhaan Keikan Ikinä.

Get ready!

Tapahtumapaikka, 350 hengen klubi Østerbron kaupunginosassa, oli myyty loppuun parissa viikossa, joten lähtötilanne oli lupaava. Illan seremoniamestari Uffe Christensen polkaisi bileet käyntiin äärimmäisen pimeällä ja ensiluokkaisen viihdyttävällä avajaispuheella, minkä jälkeen lavalle nousi ruotsalainen Visa Röster -lauluyhtye. Yksi ryhmän kolmesta sopraanosta, Sofia, ei töidensä vuoksi päässyt Köpikseen, mutta Hanna, Karin, Elsa, Pex ja Johannes suoriutuivat viidestäänkin urakastaan mainiosti. Erikoismaininnan ansaitsee humoristinen lavashow ja etenkin kunnon retrodemotyyliin toteutettu live-tekstiskrolleri.

Visa Rösterin keikan jälkeen koitti Axes Deniedin kohtalonhetki. Nousimme lavalle lähestulkoon tuntemattomina, mutta seuraavan puolen tunnin aikana lunastimme kaikesta päätellen paikkamme monen uuden ihmisen soittolistalla. Lavalla oli todella kuuma ja hiki virtasi, mutta yleisö oli innostunutta emmekä tinkineet meiningistä tuumaakaan. Vaikka tapahtuman varsinainen teema oli kuusnelonen, myös Nintendon, PC:n ja Amigan biisit maistuivat porukalle hyvin. PPOT:n pojat näyttivät muille fanittamisen mallia, ja saimmepa suostuteltua basisti Uffen ja kitaristi Jesperin avustamaan meitä viimeisen biisin tykötarpeiden kanssa. Yleisön riemu oli suuri, kun kesken Bubble Bobblen eturiviläisten päälle alkoi lentää saippuakuplia ja ilmapalloja.

Kuvat © Press Play On Tape

Bonus stage!

Settimme päätteeksi kävimme backstagella korkkaamassa hyvin ansaitut oluet ja liityimme sitten yleisön joukkoon. Onnitteluja hyvästä keikasta ja kyselyjä mahdollisen CD:n perään sateli samaan aikaan kun lavalle nousi yksi illan odotetuimmista esiintyjistä, maestro Hubbard itse, yhdessä SID80sin Mark "Madfiddler" Knightin kanssa. International Karaten ja Human Racen kaltaiset Rob H. -klassikot osoittivat jälleen kerran ajattomuutensa taipumalla oikein sujuvasti myös minimalistiselle piano-viulu-duolle.

Sekä Rob että Mark palasivat vielä myöhemmin lavalle muissa kokoonpanoissa, mutta sitä ennen nähtiin illan yllättävin, hauskin ja muutenkin kaikin puolin villein ohjelmanumero: Press Play On Tape soitti peliohjaimilla Cannon Fodderin tunnuskappaleen War (Never Been So Much Fun). Playstationin ja X-Boxin padit, Guitar Freaks -kitara, Beatmania-levari, tanssimatto sekä Donkey Kongat oli ohjelmoitu soittamaan pelin alkuperäisiä sampleja, ja sokerina pohjalla pelin isä Jon Hare soitti The Arcade -joystickilla pyssynpaukahdussamplea. Esityksen nähneenä on pakko myöntää, ettei maailman nörteimmän bändin valtikkaa ihan helpolla PPOT:lta viedä.

Yllätysnumeron jälkeen Jon vaihtoi joystickin kitaraan ja hänen seuraansa liittyivät SID80sin muut jäsenet. Groove oli vähintään yhtä mahtava ja Marcel Donnén kosketinsoundit yhtä kermaisia kuin edellisillan treeneissä. International Karatesta kuultiin jo kolmas versio saman illan aikana, mutta eipä siihen ikinä kyllästy. Bändin normaalikokoonpanoon kuuluva Ben Daglish ei kaikkien suureksi harmiksi sittenkään päässyt mukaan konserttiin, mutta hänen sävellyksistään kuultiin Deflektor. Pelimusiikin ulkopuolelta settiin mahtui harvemmalle tuttu Johannes Bjerregaardin Pimple Squeezer. Kaiken kaikkiaan keikka oli häkellyttävän hieno suoritus bändiltä, joka ei maantieteellisten väistämättömyyksien takia juurikaan pääse treenaamaan yhdessä.

Ylhäällä vasemmalla Visa Röster, oikealla PPOT kera peliohjainten. Keskellä vasemmalla SID80. Lopuissa kuvissa Press Play On Tape.
Kuvat © Press Play On Tape

Prepare for boss fight!

Illan livemusiikkiosuuden päätti isäntäväki itse, Press Play On Tape. PPOT:n setissä oli instrumentaalirockin joukossa pari sanoitettuakin biisiä, poikabändihenkiseksi rakkaudentunnustukseksi kuusnepalle muunnettu Martin Galwayn Comic Bakery sekä itseironinen Kraftwerk-mukaelma Das Gamer. Varsinaisen setin viimeisenä kappaleena kuultiin ihana Monkey Island, mutta jäljellä olivat vielä encoret. Aluksi Rob hyppäsi takaisin koskettimiin ja soitti isäntien kanssa Nemesis the Warlockin, minkä jälkeen kokoonpanoa täydentämään ilmaantui vielä Madfiddler viuluineen. Viimeiset biisit olivat Thrust sekä täydellisenä finaalina Monty on the Run, jonka hektinen melodia oli kuin luotu Mark Knightin kaltaisen viuluvirtuoosin soitettavaksi. Keikka oli silkkaa valurautaa ja sen jälkeen oli pakko päästä hetkeksi istumaan ennen kuin jaksoi edes miettiä, mitä seuraavaksi tekisi.

Ben Daglishia ei siis bileissä nähty, mutta tilalle saimme vähän toisenlaista herkkua: mm. Cybernoid-pelien musiikin säveltänyt Jeroen Tel ryhtyi DJ-hommiin bändien lopetettua. Usean tunnin seisomisen jälkeen monilla olivat jalat sen verran hellinä ettei tanssimaan enää oikein jaksanut lähteä, mutta Jeroenin retrohenkiset biitit pitivät mukavasti tunnelmaa yllä loppuillan. Itse hakeuduimme muiden artistien seuraan ja onnistuimme mm. kuvauttamaan itsemme Jon Haren sekä Rob Hubbardin kanssa. Loppuillasta yritimme vielä järjestää AD-PPOT-yhteispotrettia, mutta valitettavasti isännillä oli liian kiire panna paikkaa sulkemiskuntoon. Klubin sulkeuduttua livuimme vastapäiseen irkkupubiin, johon moni muukin illan esiintyjistä oli löytänyt tiensä. Maistoimme paikallista ylpeyttä, edellisiltana myyntiin tullutta Tuborgin Julebryg-jouluolutta, ja sanoimme viimeiset hyvästit uusille kavereille - toivottavasti ensitapaaminen ei jäänyt viimeiseksi.

Nörttirockelämää.

Continue?

Kun pubikin oli sulkenut ovensa, oli jo miltei aamu, mutta ensimmäistä etelään menevää junaa saatiin vielä odottaa pitkähkö tovi. Pääsimme majapaikkaan lopulta seitsemän aikoihin, joten mitään nukkumisen juhlaa ei yö ollut, henkilökunta kun tuli varttia yli yhdeksän kolkuttelemaan ja ilmoittamaan että huonetta pitäisi päästä siivoamaan. Torkuimme lisää lentoasemalla ja edelleen lentokoneessa, mutta paljon apua siitä ei ollut, vaan laskeuduimme Ouluun zombielaumana. Kotiin saavuttuani jaksoin juuri ja juuri pysytellä vielä valveilla tarpeeksi pitkään syödäkseni jotain ja lukeakseni ensimmäiset kommentit axesdenied.netin vieraskirjasta ja remix64.comin foorumilta. Kehujen ja kiitosten saattelemana olikin hyvä vaipua palkitsevaan uneen. Vuoden päästä uusiksi!

Ny Carlsberg Glyptotek -museon julkisivu. Pronssileijonalle maistuu limukka ankaran poseeraamisen jälkeen.
Kuvat © Lauri Tuovinen, ellei toisin mainittu.

Linkkejä:

  • Järjestäjien näkemys tapahtuneesta
  • Axes Deniedin kotisivujen raportti
  • Ras Boldingin kirjoitus tanskalaisesta Geiger-nettilehdestä (sis. Rob Hubbard ja Jeroen Tel -haastattelut)

  • Press Play On Tape
  • Visa Röster
  • Axes Denied
  • Lauri Tuovinen

    © Pelikapseli 2000-2006