PELIKAPSELI - Retropelejä ja vanhoja pelikoneita


Jokaisen ihmisen sisällä asustaa pieni seikkailija. Kukapa ei olisi unelmoinut matkoista eksoottisiin maisemiin, joissa voisi tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja elää hetken "veitsen terällä". Jotkut meistä tekevät unelmistaan totta, toiset taas toteuttavat ne vaarattomammalla tavalla -- tietokoneessa pyörivien seikkailupelien avulla. Dynamixin Heart of China asettaa pelaajan Jake "Lucky" Mastersin saappaisiin. Tehtävänä on pelastaa rikkaan miehen kidnapattu tytär roistojen kynsistä. Peli on hiirellä ohjattava seikkailu, joka yhdistää hyvän tarinan näyttävään grafiikkaan. Musiikkikin kuulostaa mukavalta, jos alla on Amiga tai Rolandin äänikortti. Heart of China (tuttavallisemmin HoC) käyttää samaa kontrollisysteemiä kuin Dynamixin menestyksekäs Rise of the Dragon. Siinä missä monet seikkailupelit ovat omaksuneet LucasArtsin standardikäyttäjäliittymän, Dynamix loi rohkeasti oman, toimivan systeemin. Käytössä on vain kolme toimintoa (katso, käytä, liikuta) mutta tätä tukee näppärästi toteutettu inventaarioruutu ja siellä tapahtuva esineiden manipulointi, joka mahdollistaa lisää toimintoja. Esimerkiksi jotta Jake voisi käyttää asettaan, tulee ase sijoittaa inventaarioruudussa Jaken käteen, jonka jälkeen hiiren oikealla napilla saa tähtäimen esiin ja vasemmalla napilla ammutaan. Kontrollisysteemi ei ole ainoa mikä erottaa HoC:in standardiseikkailusta. Pelissä kaikki nähdään pelaajan silmin, eli kaikki pelin hahmot puhuvat ja suuntaavat tekonsa suoraan pelaajalle, mistä tulee peliin aivan omanlainen tunnelma verrattuna toisiin seikkailupeleihin. Heart of Chinan grafiikka on pelin ilmestymisajankohdan hengen mukaisesti käsinpiirrettyä ja sitten tietokoneelle skannattua. Piirrostyyli on sarjakuvamainen ja pelin pelaaminenkin on kuin interaktiivista sarjakuvaa. Jokainen ruutu on huolella piirretty ja täynnä yksityiskohtia, pelin hahmot uskottavan näköisiä ja sinne tänne ripotellut pikkuanimaatiot antavat lisää eloa muuten sangen staattiseen esitystyyliin. Heart of China esitteli muutamia hienouksia joita sittemmin on kopioitu innolla muihin seikkailupeleihin. Pelin hahmoilla on paitsi historiansa myös kyky muistaa edellinen tapaaminen pelaajan ohjastaman hahmon kanssa. Tyritty ensitapaaminen jonkun pelihahmon kanssa voi aiheuttaa sen, ettei hahmo suostu auttamaan sinua myöhemmin mikäli satut hänen apuaan tarvitsemaan. Yleisesti ottaen pelissä on viisasta kohdella vastaantulijoita kunnioittavasti, koska muuten voi joutua pahoihin vaikeuksiin myöhemmin pelissä. HoC:issa voi pelaaja myös vaihtaa pelaamaansa hahmoa olettaen, että hän on onnistunut värväämään seurueeseensa muita pelin hahmoja. Eri hahmot on soveliaita eri tehtäviin, esimerkiksi kiinalaisten kanssa kannattaa tietenkin kommunikoida henkilöllä joka taitaa kiinan kieltä. Myös hahmojen historia kannattaa ottaa huomioon tehtäväjakoa tehdessä, koska se saattaa vaikuttaa siihen kuinka kyseinen hahmo käyttäytyy tietyssä tilanteessa. Seuraava innovaatio on useiden juonihaarojen käyttö. Pelaajan toimet vaikuttavat myös juonen kulkuun ja myös siihen, kuinka seikkailu päättyy. Pelissä on useita eri loppuja, ja eri juonipolut tarjoavat erilaisia kohtauksia. Tämä lisää huomattavasti pelin ikää, koska se motivoi uusintapeleihin aivan eri tavalla kuin normaali seikkailupeli. Lopuksi, peli sisältää pari arcade-tyylistä alipeliä, jotka eivät ole kummoisia ja tuovat peliin pari toimintapainotteista jaksoa. Dynamix on viisasti antanut pelaajalle mahdollisuuden ohittaa nämä osuudet mikäli tämä haluaa keskittyä pelkästään seikkailupuoleen. Vaikka peli yleisesti ottaen on klassikkomateriaalia, on siinä muutamia ominaisuuksia, jotka saattavat eräitä pelaajia harmittaa. Ensinnäkin pelissä on toisinaan aika helppoa kuolla, mikä tarkoittaa sitä, että peliä tulee säästää tiuhaan levylle ettei tule turhautumia. Toisekseen HoC:issa on välillä mahdollisuus ajautua juonellisesti umpikujaan jolloin saattaa joutua palaamaan pelissä melkoisesti taaksepäin (ahkera tallentaminen auttaa tosin tässäkin tilanteessa). Mikä tekee HoC:ista klassikon? Pelin juoni on erittäin hyvä ja humoristinen, ja sitä tukevat erinomaisesti toteutetut pelihahmot. Peli ei ota itseään liian vakavasti -- kyseessä on ikäänkuin parodia 30-luvun mustavalkoisista seikkailukuvista joissa hyvät olivat hyviä, pahat tosi pahoja ja naiset joko enkeleitä tai piruja. Pelin ongelmat ovat loogisia ja ratkeavat yleensä talonpoikaisjärjellä, mikä on miellyttävä poikkeus useimpiin seikkailupeleihin verrattuna. Heart of China jää pelihistoriaan loistavana seikkailupelinä, joka jo hieman vanhentuneesta ulkokuorestaan huolimatta imaisi mukaansa myös silloin, kun pelasin peliä uudestaan tätä arvostelua varten. Se osoitti myös sen että muutkin kuin Sierra ja LucasArts osaavat tehdä ainutlaatuisia seikkailupelejä, pohjustaen tietä uusille yrittäjille. Suositellaan lämpimästi vanhanaikaisen seikkailun ystäville. Teksti: Seppo Typpö Kuvat ja kuvatekstit: Janne Kauppila © 2000 Pelikapseli Tuotenimet ja logot voivat olla valmistajiensa rekisteröimiä tuote- tai tavaramerkkejä.