Ridley Scottin mestarillinen tieteiskuva Blade Runner lienee aikanaan innoittanut Jeff Tunnellia, kun hän suunnitteli Dynamixin ensimmäisen seikkailupelin Rise of the Dragonin. Filmin synkkä, jopa pessimistinen perustunnelma on alati läsnä pelaajan ohjastaessa pelin päähahmoa, William "Blade" Hunteria tämän selvittäessä murhaa ja sen taakse kätkeytyvää mysteeriä.     RotD käyttää Dynamixin omaa kontrollisysteemiä, joka tukee paitsi hiirtä ja näppistä myös joystickiä. Pelin pelkistetty ohjaussysteemi nojautuu muutamaan toimintoon (katso, käytä, liikuta) ja toimivaan inventaariosysteemiin. Molemmat toimivat oikein hyvin hyvin ja käytön oppii nopeasti.     Pelissä kaikki on kuvattu pelaajan silmin, mikä tarkoittaa sitä, että pelin hahmot kommunikoivat suoraan pelaajalle, eikä erillistä pelihahmoa ohjata kuin pelin ei-pakollisissa arcadeosuuksissa. Käsinpiirretty ja sitten skannattu grafiikka on erittäin tyylikästä ja peli muistuttaakin hyvin paljon interaktiivista sarjakuvaa. Laadukas musiikki luo tunnelmaa ja elää hyvin eri tilanteiden mukana.     Peli itsessään etenee kuin hyvä dekkariromaani. Juoni paljastuu pala palalta sitä mukaa kun pelaaja edistyy tutkimuksissaan. Pelissä on myös juonihaaroja ja useita erilaisia loppuja, ja pelaajan toimet pitkälle vaikuttavat siihen mitä jatkossa tapahtuu.     Tähän kätkeytyy myös yksi pelin heikkouksista - on nimittäin täysin mahdollista ajautua tutkimuksissa totaaliseen umpikujaan, josta ei sitten pääse pois kuin lataamalla jonkun varhaisemman pelitallennuksen. Jostain syystä peliin on upotettu myös pari turhaa arcade-osuutta, jotka onneksi pystyy ohittamaan ilman rangaistuksia. Siitä huolimatta ne ovat pieni kauneusvirhe muuten laadukkaassa pelissä.     Rise of the Dragon on suunnattu hieman aikuisemmille pelaajille ja se näkyy ja kuuluu pelin hahmojen kielessä ja toimissa. Tässä pelissä ihmissuhteet ja hahmot ovat monimutkaisempia kuin standardiseikkailupeleissä. RotD:issa on tärkeää oppia tuntemaan eri hahmojen käyttäytyminen ja kohdella heitä oikein, jotta voi tarpeen vaatiessa saada heiltä tietoa ja apua.     RotD:issa kaikki tapahtuu reaaliajassa, eli aika kulkee, teki pelaaja sitten jotain tai ei. Tässä pelissä virastot sulkeutuvat ajallaan, ja tapaamisia sovitaan tietyille kellonlyömille. Pelaajan hahmokin väsyy ja tarvitsee unta, joten on viisasta käydä silloin tällöin pelihahmon kämpillä nokosilla ettei nukahda nolosti vaikka metroon (ja tällöin voi muuten käydä todella köpelösti).     Rise of the Dragonissa on vahva tarina ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta ehdottomasti parasta on se tunnelma, johon peli pelaajansa kietoo. Unenomainen, hypnoottisia sävyjä maalaileva musiikki ja synkkä grafiikka yhdistettynä pelimaailman todentuntuiseen elämänmenoon imaisevat pelaajan tuntikausiksi maailmaansa. Juonihaarat ja erilaiset loput motivoivat pelaamaan peliä uudestaan sittenkin kun sen on ensimmäisen kerran läpäissyt. RotD on ehdottomasti yksi parhaista seikkailupeleistä kautta aikojen, ja sitä voi huoletta suositella saman firman seuraavaksi tekemän Heart of Chinan ohella tänäkin päivänä laadukasta ajanvietepeliä etsiville. Teksti: Seppo Typpö Kuvat ja kuvatekstit: Janne Kauppila © 2000 Pelikapseli Tuotenimet ja logot voivat olla valmistajiensa rekisteröimiä tuote- tai tavaramerkkejä.  Dynamix/Sierra (1990)  PC, Amiga  Seikkailu  1 pelaaja Itse peli / the game: Rise of the Dragon PC Rise of the Dragon Amiga Koti... Pleasure Domessa on meno päällä jo kello 14.49. Williamille pitää muistaa laittaa kuteita päälle ennen lähtöä ulos. Ruskeaa kultaa. Monessako pelissä voi unohtaa avaimensa lukkojen taakse?