PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Warhead

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

ST-versio pelistä:
warhead_ST.zip (756kt)

Amiga-versio pelistä:
warhead_am.zip (449kt)

Vuonna 2045 maapallon kiertoradalle ilmestyi kuin tyhjästä joukko tuntemattomia avaruusaluksia. Ne hyökkäsivät ihmisparkojen kimppuun pommittaen planeettaa rankasti, aiheuttaen ydintalven ja tappaen yli kolmanneksen maan asukkaista. Ainoa asia mitä hyökkääjistä tiedetään on että ne tulivat Sirius-5:ltä ja muistuttivat rakenteeltaan hyönteisiä. Syytä vihamieliseen käytökseen ei tunneta, ei myöskään sitä aikovatko torakat tulla vielä takaisin viimeistelemään aloittamansa työn.

12 vuotta on kulunut. Tuntemattoman uhan edessä kansat on pakotettu yhdistymään, ja yhteinen päättävä elin, Fist of Earth, Maan nyrkki, perustetaan. Yhteistyön tuloksena saadaan rakennettua FOE-57, tähtijärjestelmien väliseen matkustamiseen kykenevä ja kuudella asejärjestelmällä varustettu hävittäjä. Lisäksi Aurinkoa kiertävälle radalle on rakennettu Solbase, joka toimii alusten tukikohtana. Operaatio Warhead, taistelu ihmisten olemassaolon puolesta voidaan aloittaa.

Glyn Williamsin Warhead on kiinnostava monessa suhteessa. Ensinnäkin miehellä on ollut selvänä tavoitteena nostaa avaruustaistelupelit aivan uudelle realistisuuden tasolle, verrattuna vaikkapa Eliteen. Alukset käyttäytyvät Newtonin lakien mukaisesti, eli ne liikkuvat siihen suuntaan johon moottoreilla on polkaistu, eikä siis välttämättä aina nokan osoittamaan suuntaan. Lisäksi tähdet eivät liiku suhteessa alukseen yhtä railakkaasti kuin aikaisemmin on totuttu. Aseetkin tuntuvat astetta todenmukaisemmilta. Käytössä on lähinnä ohjuksia, metallia syöksevä mass-driver cannon ja miinoja, joka on pelin ainoa laseria hyväksikäyttävä ase. Lentäminen voidaan suurelta osin jättää erilaisten auto-pilot -moodien huoleksi ja telakointikin hoituu mukavasti navigation markereita käyttämällä -- on ilmeisesti Glynkin rysäyttänyt muutaman kerran Elitessä päin avaruusasemaa.

<Paljastusvaroitus> Ja ainahan uusi tuntematon rotu on mielenkiintoinen, etenkin kun sen motiiveista ei tiedä mitään. Aihetta on vain kovin helppo käyttää tuhlaillen, ja juonen paljastukset kertovat usein vain tekijän mielikuvituksettomuudesta. Warhead ei tähän sorru, lähinnä kylläkin sen takia että mitään uutta ei oikeastaan saakaan tietää. Siriuslaisten ja ihmisten välisen kinastelun pelin toisen kolmanneksen alkaessa keskeyttävä Berzerker on joka tapauksessa melkoisen vaikuttava ilmestys aina monoliittistä ulkonäköä myöten. Sen sikarin muotoisen aluksen pitämä jymisevä ääni on kerrassaan hieno, ja lausahdukset tyyliin "Fee fie foe fum. I smell the blood of an organic one." ovat ainakin hauskoja. Runoilu ehkä kuitenkin myös rikkoo hieman tunnelmaa, ja laittaa miettimään onko tuo kummallinen olio ehkä sittenkin kotoisin ulkoavaruuden sijaan jostain päin Pohjois-Englantia. </Paljastusvaroitus>

Warheadin ulkoasupuoli on hyvällä mallilla. Vektorialukset ovat toki aika yksinkertaisia ja tekstuureista nähtiin pelin ilmestymisen aikaan vain unta, mutta ottaen huomioon sen että taistelut käydään yleensä suurilla etäisyyksillä, sillä ei ole oikeastaan niin väliäkään. Avaruus ja räjähdykset on toteutettu spriteillä, kuten myöhemmin esimerkiksi Lucasartsin X-Wingeissä. Se verran hienoja räjähdykset ovat, että alusten ja ohjusten posauttelu on suorastaan nautinnollista, ja warppiefekti planeetoilta ja tähdiltä toisille siirryttäessä tehokkaine äänineen on kyllä vieläkin aika mahtava. Muutkin äänet, paitsi ehkä ponnettomat moottorit, ovat samaa hyvää tasoa.

Tehtävärakenne pelissä on lineaarinen, yhtä umpikujaan johtavaa tehtävää lukuun ottamatta. Vaihtoehdottomuus kiusaa jonkin verran, ja ehkä tämän Starship Troopersmaisen sotaisuuden rinnalle olisi voinut harkita myös rauhanomaisempaa juoniketjua. Tehtäviä löytyy vajaa neljäkymmentä ja ne ovat ilahduttavan vaihtelevia, mutta kuitenkin usein turhan yksinkertaisia ja lyhyitä. Tarina loppuu siinä mielessä hankalasti, että siitä olisi vaikeaa jatkaa vaikkapa lisätehtävien muodossa. Eikä niitä sitten tehtykään, mikä on sääli, sillä pelirungosta olisi varmasti saanut vielä paljon irti. Glyn Williams on onneksi löytänyt haasteita uuden hienon pelin eli I-Warin parista ja sillekin on tulossa jatkoa, ja lupa onkin odottaa paljon, koska sekä Warhead että I-War ovat avaruuspelien ehdotonta kärkeä.


Vielä sananen emulaattoreista. Warhead toimii tällä hetkellä kunnolla vain ST-emulaattoreissa. Amiga-version kanssa on ongelmia sekä WinUAE:ta että Fellow'ta käytettäessä; peli kyllä latautuu, muttei suostu käynnistymään. Sen verran tiedän, että chip-muistia pitää olla alle 1024kt, jotta peli edes buuttaisi. ST:n emulaattoreista parempi Warheadin pelaamiseen on ehkä PaCifiST nopeutensa, useampien ääniefektien ja musiikin ansiosta, mutta toisaalta ne samplet, jotka WinSTonilla toimivat, kuulostavat sillä paremmilta.

Janne Kauppila

Activision (1989)
ST, Amiga
Avaruustaistelu
1 pelaaja
Vapaassa levityksessä

MDC haukkaa Stingeriä.

Saattotehtävä onnellisesti ohi.

Joutsenlampi soi.

Tehtävänjohto tuntuu olevan tänään humoristisella tuulella.

Taktinen näyttö helpottaa telakointia vielä piirun verran.

© Pelikapseli 2000