PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Mies maailmaa vastaan

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Commando

Ylhäältäpäin kuvatut pelit, joissa yksi mies kävi sotaa lähes koko maailmaa vastaan, olivat eräs suosituimpia peligenrejä ennen 3D-ammuskelujen läpimurtoa. Lajin kantapelinä voidaan monessakin mielessä pitää peliä nimeltä Commando, joka on edelleenkin monien nostalgisten muistojen kohde. Itse törmäsin kyseiseen peliin ensimmäistä kertaa peliautomaattimuodossa ja erinäisiä markkoja siihen sitten menikin. Seuraavaksi ohjasin sankariamme kaverin kuuslankulla ja siitä lähtien Commando on merkinnyt yhtä kaikkien aikojen pelattavimmista ammuskelupeleistä.

Pelin ideana on sangen yksinkertainen ja juontakaan ei viitsi sen turhuuden takia mainita. Ideana on mennä eteenpäin kunnes saapuu talolle, joka on täynnä panttivankeja. Matkan varrella on tarkoitus tappaa suuri joukko vihollisia, jotka on nimetty yllättävästi vietkongiksi. Toisin kuin monissa muissa räiskintäpeleissä ei tasojen lopussa ole loppuhirviötä vaan portti, josta tulvii paljon vihollisia. Jokainen kunnon sissi opetteleekin ensimmäiseksi paikan, jossa seisomalla voi vihollisaallot toisensa perään niittää maahan kuten Rokan Antti.

Commandon valtti on sen pelattavuus ja vetovoima. Ohjailu ei vaadi monimutkaisia liikkeitä, eteenpäin pääsy edellyttää hiukan miettimistä ja välillä syntyy myös tiukkoja tilanteita. Viholliset seuraavat valmiiksi ohjelmoituja reittejä, commando juoksee luotia nopeammin ja muutenkin peli vaikuttaa enemmän puzzlelta kuin interaktiiviselta multimediapeliltä. Kuitenkin tästä kaikesta on saatu kasattua maistuva soppa ja taannoin huomasinkin istuvani koneen ääressä pelaamassa peliä kahdeksetta kertaa läpi, sen jälkeen vasta kuolin ensimmäisen kerran. Tämä siksi, että läpipääsy ei lopeta peliä vaan se alkaa alusta, pisteet ja elämät ovat tallessa joten huvia riittää pitkäksi aikaa.

Graafisesti peli on tietenkin vaatimaton mutta täyttää tehtävänsä vallan mainiosti. Aseena on vain sangen hidas konetuliase sekä kranaatteja, joita saa kerättyä maastosta. Vastassa on sitten kranaatinheitintä käyttävästä joulupukista vaaleanpunaisten avoautojen kautta perussotilaisiin ulottuva vihollisvalikoima. Huolimatta varsin korkeita lukuja saavasta ruumislaskurista pelillä ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa sillä pelin commando kuolee yhdestä luodista, toisin kuin Iso-Arska. Erikoismaininnan ansaitsee pelin musiikki, joka monien mielestä yksi kaikkien aikojen kuuslankkubiiseistä ja sinällään erinomain syy pelata peliä. Kannattaa tutustua ja mieluiten vielä mahdollisimman autenttisessa ympäristöstä. Commandosta on hankala enää pelattavuutta parantaa.

Ikari Warriors

Commandopelien suuressa virrassa ei tuntunut yhteen aikaan tapahtuvan mitään. Suurin osa klooneista hävisi lajin kantaisälle pelattavuudessa ja tunnelmassa eikä niistä jälkeenpäin kuultukaan enää mitään. Saati sitten, että tänä päivänä herättäisivät nostalgisia muistoja. Joten jos joku on tympiintynyt nykypäivän pelitarjonnan ideaköyhyyteen ja siihen etteivät kloonit yllä esikuvien tasolle voi lohduttautua ettei ennenkään asiat paremmin olleet.

Muutaman vuosi Commandon jälkeen sen julkaissut Elite päätti näyttää klooneille asekaapin paikan ja julkaisi Ikari Warriorsin. Pelin mullistavana ideana toimi kaksinpeli, ainahan on huomattavasti hauskempaa tappaa kahdestaan kuin yksin. Tietysti muinaisina aikoina tämä tapahtui samaan koneen ääressä kun verkoista kuin haaveilla. Ikarissa taustarinana on erään tyypin pelastaminen mutta eihän juoni ole koskaan muuta kuin tekosyy virtuaaliteurastukselle.

Kaksinpelin lisäksi huikeina erikoisuuksina verrattessa muihin Commando-klooneihin Ikarissa on rynnäkkökiväärillä kaksi eri tulistustapaa ja mahdollisuus ottaa haltuun tankkeja. Tankit kestävätkin enemmän kuin hikinauhaan sonnustautunut nassikka mutta aina välillä nekin savuttavat sekä alkavat piipittää räjähtämisen merkiksi... Vastassa on sitten tavallisia vihollisia, miinoja, bunkkereita ja vihollisen tankkeja eli ihan peruskamaa. Rynkyn lisäksi Ikari taistelija osaa heitellä kranaatteja. Peli on sangen vaikea ja minun täytyy tunnustaa, että sen läpipelaaminen vei aikaa eikä sen jälkeen peliin jaksanut uudestaan tarttua. Pelattavuus on kuitenkin parhaimmillaan ja jos Commando-tyyliset pelit kiehtovat tänäkin päivänä on Ikari hyvä valinta stressinpoistoon. Etenkin jos omistaa Oikean Koneen eli kuuslankun tahi Amigan, jonka äärellä voi kaverin kanssa pelatessa kokea Aidon Tunnelman.

Detaljina mainittakoon, että Ikari Warriors oli oman aikansa Daikatana ja ilmestyi noin pari vuotta myöhässä.

Dogs of War

Commandolla ja Ikari Warriorsilla "yksi tai kaksi ylhäältäpäin kuvattua miestä maailmaa vastaan"-pelien genreä hallinnut Elite päätti lisätä kloonitehtailijoiden tuskaa ja julkaisi Dogs of Warin. Tarkoituksena oli yhdistellä molempien edellämainittujen pelien hyvät puolet ja keksiä vielä tukku uusia. Sodan koirat eivät ole tällä kertaa levittämässä kapitalismin ilosanomaa sitä vastustaville vietnamilaisille tai vapauttamassa jotain tyyppiä vaan he taistelevat rahasta. Rahalla saa sitten ostettua parempia aseita ja ehkä myös hyvän omantunnon.

Pelin alussa valitaan tehtävä jostain päin maailmaa ja sen jälkeen siirrytään tositoimiin. Uutena piirteenä mukana on välillä vaakasuoraa etenemistä ja onpahan aseissakin enemmän munaa kuin kahdessa edellisessä pelissä, minigunissa on jo jotain herkkää ja sielua koskettavaa. Myöskään sinko tai liekinheitin eivät jätä ketään kylmäksi. Kuten Ikarissakin palkkasotureita voi olla taistelukentällä yhtä aikaa kaksi kappaletta ja palkkikset voivat kilpailla siitä kumpi tappaa enemmän sekä kumman bonukset riittävät cooleimpiin aseisiin. Aseitakin voi olla mukana yhtä useampia ja ainakin Amigalla pelatessa aseenvaihto sujuu mukavasti näppäimistöä huitaisemalla.

Wanhojen muistojen sekä äsken suoritetun testin perusteella Dogs of War on ihan hyvä räiskintäpeli. Sillä ei vain ole oikein samaa merkitystä kuin Commandolla ja Ikari Warriorsilla. Ensimainittu oli ensimmäisiä tietokonepelejä joita pelailin urakalla ja jälkimmäinen taas oli kaveriporukassa kova hitti. Toki sodan koiriakin väännettiin kaverin kanssa useaan kertaan ja yksinkin sitä pelasi mutta jo silloin tuli tunne, että tämä on nähty aikaisemminkin. Jos kuitenkin haluaa retroilu- ja nostalgiamielessä pelata koko Eliten Commando-sarjan läpi niin ei Dogs of War ole ajan hampaan puremasta juurikaan kärsinyt. Se on edelleenkin pelattava, paikoitellen tuhon sinfonia yltää huikeisiin sfääreihin ja onhan mukavaa joskus pelata pahaa palkkasoturia.

Jos kaapista löytyy Amiga on Dogs of War Ikari Warriorsin ohella paras valinta nostalgiatripille. Sillä Elite onnistui mokaamaan Commando-käännöksen ja näin sitä kannattaa pelata vain kuuslankulla tai C64-emulaattoreilla. Toisaalta jos haluaa pelata genren kehittyneintä peliä on Dogs of War oikea valinta ja voihan Commandon hienon musiikin laittaa erikseen taustalle soimaan. DoW:n musiikkia ei viitsi edes mainita samassa jutussa Commandon musiikin kanssa.

Commando Enchanced

Commandosta on tehty myös uusioversio. Grafiikka ja loistava musiikki ovat edelleen tallella. Sen sijaan pelattavuus ja hauskuus on hukattu jonnekin. Commandosta on tullut arskamaisempi eli pikkumies kestää enemmän luoteja ja panssarin saatuaan kestävyys vain paranee. Vihollisten tekoälyä ei ole parannettu mutta sen sijaan heille on annettu nopeasti ampuvia konekivääreitä, tsiljoona nopeasti ampuvaa bazooka-miestä ja vastaavaa joilla on ollut ilmeisesti tarkoitus nostaa pelin tempoa. Valitettavasti ainoa tuleva tunne on turhautuminen sillä Commandoon ei vauhti sovi, varsinkin kun peli on muuten sangen hidastempoinen. Lentäähän pelissä nyt hiukan verta, maastossa voi syttyä tulipalo ja ilmassa on enemmän lyijyä kuin aikaisemmin mutta kun se ei ole hauskaa. Lisäksi kenttäsuunnittelu on pistetty uusiksi eli poissa ovat joulupukki, avoauto, kamiinaa muistuttava tankki ja vedessä kykkivä sala-ampuja sekä muut pikkujipot. Tilalla on räiskettä, verta ja muutenkin "hyvä meininki". Olisivat edes hengen mukaisesti tehneet Commandon pikku kiinalaisista, siis kranaateista, hieman tehokkaampia vastapainoksi vihollisen lisääntyneelle tulivoimalle. Loppuun haluankin lainata Niko Nirvin Pelikirjassa 1988 olevaa ytimekästä Battle Island -pelin arvostelua: "Paska Commando-klooni". Olisivat kääntäneet pelin suoraa ilman turhia yrityksiä "modernimpaan" tyyliin.

Riku Neuvonen

Commando
Elite (1985)
C64
Toiminta
1 pelaaja
Ikari Warriors
Elite (1986)
C64
Toiminta
1-2 pelaajaa
Dogs Of War
Elite (1989)
C64
Toiminta
1-2 pelaajaa
Kuvat C64-versioista. Dogs Of Warista emme valitettavasti ehtineet (uskoo ken haluaa) hankkia kuvamateriaalia.
Commando Enhanced
Dynamite! (1999)
PC
Toiminta
1 pelaaja

Imuroi tästä

© Pelikapseli 2000