PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Crystal Caves

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Crystal Caves (Troubles with Twibbles) ei jää pelimaailman historiaan minään ihmeellisenä merkkipaaluna, vaan kuuluu pikemminkin luokkaan "hassut pikkupelit". Sellaisena se ei myöskään ole tippaakaan vanhentunut, lukuunottamatta mahdollisia yhteensopivuusongelmia nykyajan koneilla. DirectX:llä tai Javalla toteutettuna ja hieman suuremmalla resoluutiolla se voitaisiin hyvin julkaista tänäkin päivänä. Pieni rakeisuus ja värien vähyys ei kuitenkaan liiemmin haittaa näin tyylitellyssä grafiikassa. Levitysmetodi on aikoinaan ollut sama kuin esimerkiksi Commander Keenien kohdalla, osan yksi saa edelleen hakea ilmaiseksi Apogeen palvelimelta.

Tämän hilpeän pienen tasohyppelypelin takana on olevinaan ihan oikea juonikin, mutta kuten tavallista, sillä ei ole itse pelin kannalta mitään merkitystä. Piristävää kuitenkin huomata, ettei Mylo Steamwitzin vieraan planeetan luoliin kohdistuvan kristallienkeräilymatkan motiivina ole mikään prinsessan tai maailman pelastus, vaan aivan silkka ahneus.

Laitteistovaatimukset eivät tietenkään päätä huimaa, näyttötila on EGA, äänipuolta hoitelee piipperi ja prosessoriksi riittää mainiosti 286. Joystick-tuki löytyy ja sillä pelaaminen on oikeastikin toimiva idea. Myös nykykoneilla pelaaminen onnistuu, peli pyörii nätisti ainakin Windows 95:n alla, vaatii vain 450 kiloa perusmuistia eikä kärsi vanhoille peleille tyypillisestä ylinopeudesta tai Runtime Error 200 -ongelmasta nopeammillakaan suorittimilla.

Myöskään kontrollien määrä ei aiheuttane kenelläkään omaksumisvaikeuksia, Mylo osaa juosta vasempaan ja oikeaan, hyppiä, ampua ja väännellä vipuja, kahden viimeisen ollessa saman napin takana. Tilanteen pystyy tallentamaan (joskin vain pääluolassa) eikä elämien loppuminenkaan aiheuta muuta kuin palaamisen kyseisen kentän alkuun. Lisäksi kenttiä voi suorittaa melko vapaassa järjestyksessä, ainoastaan muutamaan pääsy edellyttää jonkun aiemmin läpäisemistä. Turhautumiskynnys on siis varsin matalalla.

Ideana on yksinkertaisesti kerätä luolan kaikki kristallit ja vähän muuta bonustavaraa mukaansa ja häipyä, onneksi ilman aikarajaa. Luolastot ovat luonnollisesti täynnä enemmän tai vähemmän vaarallisia monsuja joista osan saa jopa ampumalla hengiltä. Ikävimpiä näistä ovat käärmeet, joihin voi teloa itsensä vielä tämän jälkeenkin. Jotkin viholliset vaikuttavat luodin- ja raketinkestäviltä, mutta onneksi sieltä täältä löytyy myös tehoaseita ja kuolemattomuuksia. Ammuksien määräkin on rajoitettu, joten vaikka luolasta löytyykin lisää, voi seurata suorastaan doomahtavia tilanteita.

Kristalliluolien paras puoli on kuitenkin kenttiin liittyvät kikkailut. Joissakin on matalampi painovoima (raketin rekyyli aiheuttaa ylimääräistä ohjelmaa), joissain se vaikuttaa käänteisesti ja eräässä kentässä on jopa pimeää kunnes sattuu löytämään valokatkaisijan. Siellä täällä on myös sieniä, joita joko kannattaa syödä tai ei, imureita sekä ilmalukkoja, joiden ampumisella on epämiellyttäviä vaikutuksia paikan yleiseen ilmastoon. Vihollisina on niin ikään mitä monituisempia örmyjä ja elikoita, kuten dinosauruksia ja jättiläisvasaroita.

Kertakaikkisen sympaattinen pikku peli siis. Bonuksena mainittakoon että Crystal Caves nauttii vankkumatonta kansansuosiota kaikenikäisten pikkusiskojen keskuudessa (mikä tietysti saattaa johtaa konfliktiin laitteiston käyttöajan jakamisesta perheenjäsenten kesken). Miinuksena taas täytyy todeta, että peli on sangen helppo, jopa minä olen päässyt sen läpi.

Mikko Järvinen

Apogee (1991)
PC
Tasohyppely
1 pelaaja

Urhea sankarimme...

...matkalla uusiin seikkailuihin.

Käärmeet tulevat porukalla niskaan.

Supermariomainen meininki.

Iso mato ei oo mun kaveri. Hätiköity laukaus kuitenkin osuu vihollisen sijasta ilmalukkoon tuhoisin seurauksin.

© Pelikapseli 2000