PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

4D Sports Boxing

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Sydneyn olympialaisten (ja lehden deadlinen) kunniaksi kaivoin arkistoistani esiin vanhan suosikkiurheilupelini, 4D Sports: Boxingin. Se on paras koskaan PC:llä pelaamaani nyrkkeilypeli, tosin vaihtoehtoja ei toistaiseksi muutenkaan ole kovin montaa ollut.

Ennen pelin aloittamista voi luoda joko oman nyrkkeilijän tai käyttää jo ennalta tehtyjä. Omaa nyrkkeilijää luotaessa säätövaraa onkin sitten runsaudenpulaan asti. Pelaaja voi muuttaa alter egonsa pituutta, painoa, nopeutta, voimakkuutta, kestävyyttä, vaatetuksen väriä ja valita kasvot 16 eri vaihtoehdosta. Pituudella ja painolla on merkitystä nyrkkeilijään paitsi ulkoisesti myös käytännössä: vektoriukko todella pitenee ja lyhenee sekä lihoo ja laihtuu sen mukaan, miten nappuloita vääntää. Paino vaikuttaa myös sarjan valintaan. Sarjoja löytyy viisi: Light, Welter, Middle, L Heavy ja Heavy. 61-kiloiset riisikepit joutavat kevyimpään sarjaan, kun taasen 113-kiloinen köriläs pääsee raskaaseen.

Varsinainen toiminta tapahtuukin sitten kehässä. Kehää voi zoomailla funktionäppäimistä F1-F10 eri kuvakulmissa, mutta vain F1:ssä näkyy korea taustagrafiikka, muissa tausta on pelkkää mustaa ja ainoat värikkäät objektit ovat kehäköydet ja nyrkkeilijät. Vaikka pääasiassa nyrkkeily tapahtuu katonrajakulmasta, voi nyrkkeilyn hoitaa periaatteessa omasta tai vastustajan silmistä kuvattuna. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, ovat nyrkkeilijät Alone in the Dark-sarjasta tuttuun tyyliin vektoreilla tehdyt. Vähän kulmikkailtahan ne näyttävät, mutta aikoinaan hoitivat hommansa todella mallikkaasti eivätkä rasittaneet konettakaan liikoja.

Pelaajalla on käytössä yhdeksän erilaista lyöntiä, muutama torjunta ja pari erikoisempaa toimintoa, kuten verryttely ja vastustajan ärsyttäminen. Lyöntien jakaminen luonnistuu painamalla toimintanäppäin pohjaan ja sitten painelemalla liikkumiseen käytettyjä ilmansuuntanappuloita, jolloin nyrkkeilijä yrittää lyödä vastustajaa eri ruumiinosiin. Iskuja löytyy niin suoria kuin koukkujakin jokaiseen tärkeään ruumiinosaan, eli leukaan, päähän, rintaan ja vatsaan. Otteleminen ei ole pelkkää aivotonta hakkaamista, vaan mitä pidemmälle pelissä pääsee, sen taitavammaksi ja nopeammaksi tietokone käy. Pian otteluita ei voitakaan enää helpolla tyrmäyksellä vaan joudutaan käymään pistetaisto, ja siinä vaiheessa ei enää auta hakata vain lyöntinappuloita valoa nopeammin, vaan on otettava mukaan torjunnat, väistely ja taktikointi.

Pelissä voi pelata joko yksittäisiä matseja harjoittelumielessä, tai valita jonkin nyrkkeilijän ja aloittaa hänellä kampanjapelin kohti mestaruutta. Mestaruus käsittää vähintään viidenkymmenen ottelun läpikäynnin, sillä pelaaja aloittaa 51. sijalta. Voitto nostaa pelaajan sijoitusta yleisellä rankingilla vähintään yhdellä, toisinaan useammallakin. Tappiot tietysti laskevat sijoitusta, eikä hävittyjä matseja voi pyyhkäistä millään save/load-optioilla, vaan kaikki tallentuu automaattisesti pelaajatietoihin jokaisen ottelun jälkeen, joten jokainen vastustaja kannattaa valita tarkoin. Myös ottelu kaveria vastaan onnistuu sekä näppiksellä että joystickilla, tosin vain saman koneen ääressä. Upea peli, jonka ääressä viihtyy vieläkin.

Kimmo Klemola

DSI Interactive/Electronic Arts (1991)
Urheilu
1-2 pelaajaa
PC, Amiga

© Pelikapseli 2000