PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Nuclear War

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Ronnie Raygun Ydinsota on puhjennut maailmaan. Olet yhden maailman suurimman maan hallitsija ja yrität keinolla millä hyvänsä (suomeksi: ydinkärjillä) valloittaa maailman. Vastassa on sellaisia kavereita kuin Ronnie Raygun, Infidel Castro, Mao The Pun ja niin edelleen. Tehtävä ei ole helppo...

Nuclear War tarjoaa viihdyttävää vuoropohjaista strategiaa yhdelle pelaajalle. Pelaaja valitsee kymmenen vaihtoehdon joukosta itselleen neljä sopivaa, tietokoneen ohjaamaan vastustajaa ja lähtee valloittamaan maailmaa. Pelin ohjekirjan mukaan pelin kulkuun voidaan vaikuttaa valitsemalla erilaisia vastustajia, jotka olemattomien esikuviensa tapaan käyttäytyvät eri tavoin.

Yksinpelinä Nuclear War on varsin pelaajakeskeinen, ja maailmankartalla pelaajan hallitsema suurvalta onkin aina keskimmäisenä. Sodan työkaluina käytetään ohjuksia, pommittajia, suojia sekä häikäilemätöntä propagandaa, jolla vastustajien kansalaisia voi houkutella siirtymään omaan maahansa.

Gorbachef Mielenkiintoiseksi pelin tekevät muiden suurivaltojen nokkamiesten naamataulujen vieressä olevan hymynaamat, joita klikkailemalla voi säädellä omaa suhtautumistaan kyseistä maata kohtaan. Pelaamalla korttinsa oikein pelaaja voi saada muut valtiot sotimaan keskenään ja korjaamaan potin lopussa itselleen.

Pelissä on ruhtinaalliset 256 väriä ja grafiikka on sarjakuvamaista ja hienoa. Useamman pelaajan tuen puuttuminen harmittaa, mutta tarkemmin ajateltuna siitä tuskin saisi mitenkään toimivaa. Ihmispelaajat sotisivat kuitenkin vain toisiaan vastaan ja monen vastustajan paranoiatunnelma, joka pelissä ajoittain on erittäinkin vahvasti esillä, menetettäisiin.

Kookomami Ohjaus tapahtuu hiirellä ja kliksuttelut on sopivasti optimoitu, jottei pahempaa jännetupintulehdusta pääse syntymään. Näistä aineksista syntyy peli, jota jaksoi jauhaa Amigalla aikoinaan tuntikausia, eikä tilanne näytä lähes 10 vuotta myöhemmin PC-versiolla muuttuneen miksikään.

Lasse Laurila

Mao The Pun Minusta Nuclear War oli ihan hauska peli mutta sangen järjetön koska turpaan tuli turhan helposti. Sotalelujen rakentaminen oli sumeaa logiikkaa samoin kuin propagandan vaikutukset. Parhaiten peli vakuuttikin huumorillaan. Lentävät lehmät, avaruudesta tulevat kansalaiset ja kiertoradalle syöksyvät kaupungit olivat mukavaa vaihtelua sotimiseen sekä tylsempiin satunnaistapahtumiin. Ehdoton klassikko on kuitenkin loppuruutu, jossa säteilypukuun pukeutunut voittaja hyppii ydinsodan aiheuttamien raunioiden keskellä ja huutaa "I won! I won!". Tietysti myös pelin tapa laskea high scoret eloonjääneinä kansalaisina antaa kuvan siitä millainen on pelintekijöiden asenne ydinaseita kohtaan. Klassikko.

Riku Neuvonen

New World Computing (1989)
1 Pelaaja
Amiga, PC

© Pelikapseli 2000