 |
 |
 |
|
|
|
|
 |
 |
Nuclear War |
|
|
Nuclear War tarjoaa viihdyttävää vuoropohjaista strategiaa yhdelle pelaajalle. Pelaaja valitsee kymmenen vaihtoehdon joukosta itselleen neljä sopivaa, tietokoneen ohjaamaan vastustajaa ja lähtee valloittamaan maailmaa. Pelin ohjekirjan mukaan pelin kulkuun voidaan vaikuttaa valitsemalla erilaisia vastustajia, jotka olemattomien esikuviensa tapaan käyttäytyvät eri tavoin. Yksinpelinä Nuclear War on varsin pelaajakeskeinen, ja maailmankartalla pelaajan hallitsema suurvalta onkin aina keskimmäisenä. Sodan työkaluina käytetään ohjuksia, pommittajia, suojia sekä häikäilemätöntä propagandaa, jolla vastustajien kansalaisia voi houkutella siirtymään omaan maahansa.
Pelissä on ruhtinaalliset 256 väriä ja grafiikka on sarjakuvamaista ja hienoa. Useamman pelaajan tuen puuttuminen harmittaa, mutta tarkemmin ajateltuna siitä tuskin saisi mitenkään toimivaa. Ihmispelaajat sotisivat kuitenkin vain toisiaan vastaan ja monen vastustajan paranoiatunnelma, joka pelissä ajoittain on erittäinkin vahvasti esillä, menetettäisiin.
|
|
Ydinsota on puhjennut maailmaan. Olet yhden maailman suurimman maan
hallitsija ja yrität keinolla millä hyvänsä (suomeksi: ydinkärjillä)
valloittaa maailman. Vastassa on sellaisia kavereita kuin Ronnie Raygun,
Infidel Castro, Mao The Pun ja niin edelleen. Tehtävä ei ole helppo...
Mielenkiintoiseksi pelin tekevät muiden suurivaltojen nokkamiesten
naamataulujen vieressä olevan hymynaamat, joita klikkailemalla voi
säädellä omaa suhtautumistaan kyseistä maata kohtaan. Pelaamalla korttinsa oikein
pelaaja voi saada muut valtiot sotimaan keskenään ja korjaamaan potin
lopussa itselleen.
Ohjaus tapahtuu hiirellä ja kliksuttelut on sopivasti optimoitu, jottei
pahempaa jännetupintulehdusta pääse syntymään. Näistä aineksista syntyy
peli, jota jaksoi jauhaa Amigalla aikoinaan tuntikausia, eikä tilanne
näytä lähes 10 vuotta myöhemmin PC-versiolla muuttuneen miksikään.
Minusta Nuclear War oli ihan hauska peli mutta sangen järjetön koska
turpaan tuli turhan helposti. Sotalelujen rakentaminen oli sumeaa
logiikkaa samoin kuin propagandan vaikutukset. Parhaiten peli vakuuttikin
huumorillaan. Lentävät lehmät, avaruudesta tulevat kansalaiset ja
kiertoradalle syöksyvät kaupungit olivat mukavaa vaihtelua sotimiseen sekä
tylsempiin satunnaistapahtumiin. Ehdoton klassikko on kuitenkin
loppuruutu, jossa säteilypukuun pukeutunut voittaja hyppii ydinsodan
aiheuttamien raunioiden keskellä ja huutaa "I won! I won!". Tietysti myös
pelin tapa laskea high scoret eloonjääneinä kansalaisina antaa kuvan siitä
millainen on pelintekijöiden asenne ydinaseita kohtaan. Klassikko.
