PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Olympic Gold

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Harvemmin sitä niinkin hyvää rahastustilaisuutta kuin olympialaiset jätetään käyttämättä. Niinpä Barcelonan kisat 1992 poikivat Sega Master Systemin kieltämättä hieman ankeaan moniottelupelitarjontaan uuden ja kaikeksi onneksi jopa muutakin kuin hyvät naurut tarjoavan tulokkaan.

Yhtä aikaa peliin mahtuu mukaan yhdestä neljään ihmistä, minkä lisäksi jokaista ihmispelaajaa kohden mukaan tulee kolme koneen ohjailemaa urheilijaa. Yhden ihmispelaajan tapauksessa nopeuslajeissa on erillinen finaali, useammalla taas voittaja ratkaistaan suoraan aikojen perusteella. Mukavana yksityiskohtana koneurheilijoilla on kilpailusta toiseen samat vahvuutensa, joten varsin hyvän arvion tulevasta menestyksestään voi heittää jo osallistujien nimilistan nähdessään.

Lajivalikoimasta löytyy enimmäkseen niitä tavallisia valintoja. Löytyy juoksemista sekä aidoilla että ilman, muutaman altaallisen uimista, moukarin viskaamista, seiväs- ja uimahyppyä ja edes hieman epätavallisempaa jousiammuntaa. Viidessä ensimmäisessä pelaaminen on tasoa "painele nappeja vuorotellen niin nopeasti kuin vain sormet liikkuvat ja yritä siinä sivussa osua kämmensyrjällä tiettyyn kohtaan ristiohjainta ja vieläpä oikeaan aikaan". Uimahypyssä oleellista on löytää mahdollisimman helppo ja hyväkertoiminen hyppy, mikä ainakin allekirjoittaneen kaveripiirissä ajoi kaikki suosimaan mahdollisimman montaa volttia taittaen. Hieman lajiinkyllästymisaikaa on mukana lisäämässä harjoittelumoodin mahdollisuus katsoa hyppyjä hidastetuna koneen suorittamina, vieläpä varustettuna näytöllä siitä, mitä nappia milläkin hetkellä tulisi painaa. Vastaavaa löytyy myös parin muun lajin kohdalla, mikä mukavasti auttaa alkuunpääsyä.

Oikeastaan ainoaksi mielenkiintoiseksi lajiksi jää silti jousiammunta, joka koetteleekin sitten pelaajan hermoja toden teolla. Voi kuinka sitä tekisikään heittää peliohjain seinään tai vaikka päin vieressä ilkkuvaa kaveria, kun itselle onni ei hymyilekään vaan antaa jatkuvasti kääntyilevän tuulen, mikä ajaa ampumaan pari viimeistä nuolta hädin tuskin tauluun ajan loppumisen uhatessa. Piristävää silti nähdä, että kerrankin jossain ratkaisee oikeasti taito eikä vain sorminäppäryys.

Ongelmaksi nousee monessa muussakin pelissä vastaan tullut sopivan vaikeustason puuttuminen. Vaikeimmallakin tasolla suunnilleen puolet lajeista voittaa ylivoimaisesti ja sen toisen puolen häviää samalla mitalla. Eikä asiaa ainakaan auta koneen harjoittama huijaaminenkaan (vai miten muuten ammutaan kuudella nuolella luvut 1-10 sisältävään tauluun 62?). Kokonaisuutena silti varsinkin omana aikanaan ihan hyvä ja viihdyttävä peli.

Eliina Hakuli

Sega (1992)
Urheilu
1-4 pelaajaa
Sega Master System
Jousiammunta
110 m aidat
Korkeushyppy
Uimahyppy

© Pelikapseli 2000