PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Citius, altius, fortius

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Kesäistä pikseliurheilua ilman dopingia

Kesäkisojen siirtämisessä peliksi ehdoton tapaus ovat Epyxin Summer Games I ja II. Niissä hieno grafiikka yhdistettiin mainioon pelattavuuteen. Takana olivat ajat jolloin pelaaja hikoili ilotikkua rämpyttäessään saadakseen ruman spriten etenemään kuvaruudulla.

Summer Games I

Vuonna 1984 syttyi olympiatuli niin Los Angelesissa kuin monien kotimikrojen ruuduillakin. Epyxin Summer Games oli tullut haastamaan Track & Fieldin sekä Decathlonin. Ylpeänä se asteli yli hajonneiden joystickien ja jännetuppitulehdusten. Viimein haastaja paljasti korean ulkomuotonsa ja iski ylivoimaisella tekniikalla edelliset mestarit ketoon.

Lajivalikoimana oli seiväshyppy, uimahyppy, 4*400 metrin viesti, 100 metrin juoksu, voimistelu, pari vapaauintimatkaa ja savikiekkojen ammunta. Kaikissa lajeissa oli tärkeintä ajoitus sekä rytmin löytäminen, mielettömällä vatkaamisella ja nappien painelulla sai aikaan vain nöyryyttävän tappion. Hienona piirteenä ennätykset tallennettiin, valittavana oli useita maita (myös silloisia kisoja boikotoineet) ja kruununa tyylikkäät alku- ja loppuseremoniat.

Summer Games II

Taas syttyi olympiatuli pääasiassa parannellulla grafiikalla. Lajeista löytyi kolmiloikka, soutu, keihäänheitto, esteratsastus, korkeushyppy, miekkailu, pyöräily ja ja kajakit. Pyöräily ja souto vastasivat ykkösen juoksuja ja uinteja oli rytmin hallinta oli hommassa tärkeintä. Henkilökohtaisesti inhoan kajakkien koskimelontaa mutta onhan siitä pitäviäkin eikä toteutuksessa ole mitään vikaa. Esteratsastus sekä miekkailu eivät myöskään saa aikaan hurraahuutoja tästä kotikatsomosta sillä minusta niiden toteutus on hiukan ryssitty,tai sitten olen vain huono pelaaja sekä häviäjä. Keihäänheitossa autofire on turhan kovaa valuuttaa mahdollistaen reippaasti yli 100 metrin keihäskaaret, vanhoillakaan keihäillä moisia lukemia ei juuri heitelty. Kolmiloikka vaati tarkkaa ajoitusta mutta haastavin oli korkeushyppy,kun siinä onnistui niin olo oli kuin oikean voiton jälkeen.

Kakkosen lajit ovat ainakin minusta hiukan evvk-linjalla mutta toteutus on edelleen ässäluokkaa. Lisäksi kun pelin saa linkitettyä ykköseen niin aikoinaan tuli pelattua useitakin kotikylän mestaruustaisteluita kaikilla lajeilla. Tässä vaiheessa Summer Gamesien mestaruus näyttää selkeältä mutta katsotaan onko 15 vuoden aikana löytynyt haastajia.

Haastajat:

The Games: Summer Edition.

Epyx päätti rahastaa. Ennen Soulin kisoja 1988 ilmestyi The Games: Summer Edition eli pitkälti Summer Gamesit paremmilla grafiikoilla sekä poikkeavalla toteutuksella. Ratapyöräily, uimahypyt, nojapuut, renkaat, moukarinheitto, aitajuoksu, seiväshyppy ja jousiammunta oli toteutettu hieman erilaisesti mutta samalla myös kadotettu hauskuus sekä pelattavuus. Hirveästi kokemusta minulla ei näistä ole mutta se johtuu siitä, että minulla oli edelliset Gamesit. Pääsee finaaliin mutta keskeyttää.

Hypersports

Track & Field oli kova sana pelihalleissa ja tietokoneversio sitten perinteistä tikunvatkaamista. Hyper Sports on T & F-klooni kaikessa pahassa. Lajit ovat perinteisiä, ohjaus on perinteistä, grafiikka on rumaa ja yleensäkin koko peli on syvältä. Ei tee mieli edes kunnolla kokeilla. Voi olla piirikunnanmestari jos on piirikunnan ainoa urheilupeli.

Summer Olympiad

Tynesoft päättii hyödyntää Soulin kisoja julkaisemalla pelin nimeltä Summer Olympiad (joskus myös Summer Challenge). Grafiikka on tyylikästä, lajivalikoima perinteinen, ohjaus muutakin kuin vatkaamista mutta kokonaisuus pissii kuin rakkovaivainen. Sillä ensinnäkin kuvakulma on liian lähellä, isot spritet ovat hienoja mutta niiden kanssa menettää helposti otteen kokonaisuudesta ja esim. uimahypyissä se todella satuttaa. Tätä tuli jostain syystä aikoinaan pelattua melkoisesti mutta nyt täytyy ihmetellä miksi. Tosin en minä tästä muistaakseni silloinkaan pitänyt vaan lähinnä halusin oppia tätäkin pelaamaan. Ovathan lajit ihan kivoja mutta kokonaisuudessaan peli on täynnä suunnittelumokia eikä muutenkaan loista. Selviytyy kisoihin mutta karsiutuu välierissä.

Daley Thompson-pelit

Englantilainen kymmenottelija antoi korvausta vastaan nimensä Oceanin käyttöön ja tästä syystä sai pelikansa niskaansa kolme ukon nimeä kantavaa peliä. Hyvin harva enää muistaa Daley Thompsonia ja vielä harvempi näitä pelejä. Jälkimmäinen on ainakin ansaittua.

Ensimmäinen oli puhdas vatkaamispeli nimeltään Daley Thompson's Decathlon. Peli on täynnä bugeja, ohjaus sitä perinteistä ja grafiikka mitä sattuu. Suunnittelusta antaa parhaan kuvan se miten pelihahmo on kuvattu. Daley itse on tummaihoinen mutta sprite valkoinen, keltainen tai punainen. Jotkut tästä pitävät mutta minä kierrän kaukaa. Piirikunnan mestarina ei mitään asiaa olympialaisiin.

Daley Thompson's Supertest on urheilupelien vastine Plan 9-leffalle. Lajivalikoimasta kun löytyy kymmenottelusta niin tutut pistooliammunta, pyöräily, suurpujottelu, uimahypyt, rangaistuspotkut, soutu, köydenveto ja sokerina pohjalla mäkihyppy. Jos joku luulee näiden kuuluvan oikeasti KESÄkisojen kymmenotteluun niin ilmeisesti kyseessä on pelin suunnittelija, jonka kannattaa mennä heti nurkkaan häpeämään. Grafiikka on rumaa, ohjaus on syvältä ja muutenkin peli on äärimmäisen ankea. Oikeastaan älyttömät lajit ja yleinen typeryys tekevät tästä jotenkin humoristisen nautittavan tekeleen. Selviytyy kisoihin tappamalla kotimaansa olympiakomitean nauruun mutta unohtaa pukea housut päälleen avajaisten urheilijakulkueeseen ja viettää kisat olympiakaupungin putkassa.

Viimeinen viritys oli sitten nimeltään Daley Thompson's Olympic Challenge ja julkaisuajankohta yllättäen Soulin kisat. Sprite oli tummaihoinen, lajit oikeaa kymmenottelua ja grafiikkakin varsin kaunista. Sitten taas meni mopo käsistä ja ryteikkö raikui. Kontrollit ovat edelleenkin anaalista, jokaista lajia edeltävä kenkien valinta idioottimaista ja töppäyksen jälkeen alkuun palauttaminen osoitus aivottomasta pelisuunnittelusta. Peli on kuitenkin ihan kiva ja pelattava eli pelasti Thompsonin maineen urheilupelipiireissä. Selviytyy kisoihin mutta ensimmäisessä lajissa kompastuu omiin kengännauhoihinsa ja palautetaan takaisin peruskoulun liikuntatunnille.

HesGames/Go for the Gold

Aikoinaan monikin piti Human Engineering Softwaren HesGamesia, joka julkaistiin myös nimellä Go for the Gold, parhaana urheilupelinä. Minä en vain käsitä miksi. Kokeilin peliä emulaattorilla ja se on ruma, kuulostaa huonolta ja kontrolleissa on jotain pahasti vialla. Hyvin perinteinen näkemys lajeista ja epäilen ettei aidolla koneella pelatessakaan vakuuttaisi. Ettei vain naisuimahyppääjillä ollut vaikutusta pelin suosioon. Selviytyy maansa olympiajoukkueeseen mutta myöhästyy kisakoneesta.

Palkintojen jaon aika

Jo 15 vuoden ajan kesäkisojen simulointia ovat hallineet Summer Gamesit eikä valtakaudelle vieläkään näy loppua. Pari haastajaa löytyy ja yksi musta hevonen on myöskin olemassa mutta vakavaa haastetta ei edes ole. Kultamitali siis odotetusti Summer Gameseille.

Riku Neuvonen

© Pelikapseli 2000