Kesäistä pikseliurheilua ilman dopingia
Kesäkisojen siirtämisessä peliksi ehdoton tapaus ovat Epyxin Summer Games
I ja II. Niissä hieno grafiikka yhdistettiin mainioon pelattavuuteen.
Takana olivat ajat jolloin pelaaja hikoili ilotikkua rämpyttäessään
saadakseen ruman spriten etenemään kuvaruudulla.
Summer Games I
Vuonna 1984 syttyi olympiatuli niin Los Angelesissa kuin monien
kotimikrojen ruuduillakin. Epyxin Summer Games oli tullut haastamaan Track
& Fieldin sekä Decathlonin. Ylpeänä se asteli yli hajonneiden joystickien
ja jännetuppitulehdusten. Viimein haastaja paljasti korean ulkomuotonsa ja
iski ylivoimaisella tekniikalla edelliset mestarit ketoon.
Lajivalikoimana oli seiväshyppy, uimahyppy, 4*400 metrin viesti, 100
metrin juoksu, voimistelu, pari vapaauintimatkaa ja savikiekkojen ammunta.
Kaikissa lajeissa oli tärkeintä ajoitus sekä rytmin löytäminen,
mielettömällä vatkaamisella ja nappien painelulla sai aikaan vain
nöyryyttävän tappion. Hienona piirteenä ennätykset tallennettiin,
valittavana oli useita maita (myös silloisia kisoja boikotoineet) ja
kruununa tyylikkäät alku- ja loppuseremoniat.
Summer Games II
Taas syttyi olympiatuli pääasiassa parannellulla grafiikalla. Lajeista
löytyi kolmiloikka, soutu, keihäänheitto, esteratsastus, korkeushyppy,
miekkailu, pyöräily ja ja kajakit. Pyöräily ja souto vastasivat ykkösen
juoksuja ja uinteja oli rytmin hallinta oli hommassa tärkeintä.
Henkilökohtaisesti inhoan kajakkien koskimelontaa mutta onhan siitä
pitäviäkin eikä toteutuksessa ole mitään vikaa. Esteratsastus sekä
miekkailu eivät myöskään saa aikaan hurraahuutoja tästä kotikatsomosta
sillä minusta niiden toteutus on hiukan ryssitty,tai sitten olen vain
huono pelaaja sekä häviäjä. Keihäänheitossa autofire on turhan kovaa
valuuttaa mahdollistaen reippaasti yli 100 metrin keihäskaaret,
vanhoillakaan keihäillä moisia lukemia ei juuri heitelty.
Kolmiloikka vaati tarkkaa ajoitusta mutta haastavin oli korkeushyppy,kun siinä
onnistui niin olo oli kuin oikean voiton jälkeen.
Kakkosen lajit ovat ainakin minusta hiukan evvk-linjalla mutta toteutus on
edelleen ässäluokkaa. Lisäksi kun pelin saa linkitettyä ykköseen niin
aikoinaan tuli pelattua useitakin kotikylän mestaruustaisteluita kaikilla
lajeilla. Tässä vaiheessa Summer Gamesien mestaruus näyttää selkeältä
mutta katsotaan onko 15 vuoden aikana löytynyt haastajia.
Haastajat:
The Games: Summer Edition.
Epyx päätti rahastaa. Ennen Soulin kisoja 1988 ilmestyi The Games: Summer
Edition eli pitkälti Summer Gamesit paremmilla grafiikoilla sekä
poikkeavalla toteutuksella. Ratapyöräily, uimahypyt, nojapuut, renkaat,
moukarinheitto, aitajuoksu, seiväshyppy ja jousiammunta oli toteutettu
hieman erilaisesti mutta samalla myös kadotettu hauskuus sekä pelattavuus.
Hirveästi kokemusta minulla ei näistä ole mutta se johtuu siitä, että
minulla oli edelliset Gamesit. Pääsee finaaliin mutta keskeyttää.
Hypersports
Track & Field oli kova sana pelihalleissa ja tietokoneversio sitten
perinteistä tikunvatkaamista. Hyper Sports on T & F-klooni kaikessa
pahassa. Lajit ovat perinteisiä, ohjaus on perinteistä, grafiikka on rumaa
ja yleensäkin koko peli on syvältä. Ei tee mieli edes kunnolla kokeilla.
Voi olla piirikunnanmestari jos on piirikunnan ainoa urheilupeli.
Summer Olympiad
Tynesoft päättii hyödyntää Soulin kisoja julkaisemalla pelin nimeltä
Summer Olympiad (joskus myös Summer Challenge). Grafiikka on tyylikästä,
lajivalikoima perinteinen, ohjaus muutakin kuin vatkaamista mutta
kokonaisuus pissii kuin rakkovaivainen. Sillä ensinnäkin kuvakulma on
liian lähellä, isot spritet ovat hienoja mutta niiden kanssa menettää
helposti otteen kokonaisuudesta ja esim. uimahypyissä se todella satuttaa.
Tätä tuli jostain syystä aikoinaan pelattua melkoisesti mutta nyt täytyy
ihmetellä miksi. Tosin en minä tästä muistaakseni silloinkaan pitänyt vaan
lähinnä halusin oppia tätäkin pelaamaan. Ovathan lajit ihan kivoja mutta
kokonaisuudessaan peli on täynnä suunnittelumokia eikä muutenkaan loista.
Selviytyy kisoihin mutta karsiutuu välierissä.
Daley Thompson-pelit
Englantilainen kymmenottelija antoi korvausta vastaan nimensä Oceanin
käyttöön ja tästä syystä sai pelikansa niskaansa kolme ukon nimeä kantavaa
peliä. Hyvin harva enää muistaa Daley Thompsonia ja vielä harvempi näitä
pelejä. Jälkimmäinen on ainakin ansaittua.
Ensimmäinen oli puhdas vatkaamispeli nimeltään Daley Thompson's Decathlon.
Peli on täynnä bugeja, ohjaus sitä perinteistä ja grafiikka mitä sattuu.
Suunnittelusta antaa parhaan kuvan se miten pelihahmo on kuvattu. Daley
itse on
tummaihoinen mutta sprite valkoinen, keltainen tai punainen. Jotkut tästä
pitävät mutta minä kierrän kaukaa. Piirikunnan mestarina ei mitään asiaa
olympialaisiin.
Daley Thompson's Supertest on urheilupelien vastine Plan 9-leffalle.
Lajivalikoimasta kun löytyy kymmenottelusta niin tutut pistooliammunta,
pyöräily, suurpujottelu, uimahypyt, rangaistuspotkut, soutu, köydenveto ja
sokerina pohjalla mäkihyppy. Jos joku luulee näiden kuuluvan oikeasti
KESÄkisojen kymmenotteluun niin ilmeisesti kyseessä on pelin
suunnittelija, jonka kannattaa mennä heti nurkkaan häpeämään. Grafiikka on
rumaa, ohjaus on syvältä ja muutenkin peli on äärimmäisen ankea.
Oikeastaan älyttömät lajit ja yleinen typeryys tekevät tästä jotenkin
humoristisen nautittavan tekeleen. Selviytyy kisoihin tappamalla
kotimaansa olympiakomitean nauruun mutta unohtaa pukea housut päälleen
avajaisten
urheilijakulkueeseen ja viettää kisat olympiakaupungin putkassa.
Viimeinen viritys oli sitten nimeltään Daley Thompson's Olympic Challenge
ja julkaisuajankohta yllättäen Soulin kisat. Sprite oli tummaihoinen,
lajit oikeaa kymmenottelua ja grafiikkakin varsin kaunista. Sitten taas
meni mopo käsistä ja ryteikkö raikui. Kontrollit ovat edelleenkin
anaalista, jokaista lajia edeltävä kenkien valinta idioottimaista ja
töppäyksen jälkeen alkuun palauttaminen osoitus aivottomasta
pelisuunnittelusta. Peli on kuitenkin ihan kiva ja pelattava eli pelasti
Thompsonin maineen urheilupelipiireissä. Selviytyy kisoihin mutta
ensimmäisessä lajissa kompastuu omiin kengännauhoihinsa ja palautetaan
takaisin peruskoulun liikuntatunnille.
HesGames/Go for the Gold
Aikoinaan monikin piti Human Engineering Softwaren HesGamesia, joka
julkaistiin myös nimellä Go for the Gold, parhaana urheilupelinä. Minä en
vain käsitä miksi. Kokeilin peliä emulaattorilla ja se on ruma,
kuulostaa huonolta ja kontrolleissa on jotain pahasti vialla. Hyvin
perinteinen näkemys lajeista ja epäilen ettei aidolla koneella
pelatessakaan vakuuttaisi. Ettei vain naisuimahyppääjillä ollut vaikutusta
pelin suosioon. Selviytyy maansa olympiajoukkueeseen mutta myöhästyy
kisakoneesta.
Palkintojen jaon aika
Jo 15 vuoden ajan kesäkisojen simulointia ovat hallineet Summer Gamesit
eikä valtakaudelle vieläkään näy loppua. Pari haastajaa löytyy ja yksi
musta hevonen on myöskin olemassa mutta vakavaa haastetta ei edes ole.
Kultamitali siis odotetusti Summer Gameseille.
Riku Neuvonen
|
