PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Streets Of Rage 2

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Tämä Pelikapseli käsittelee Olympialaisten kunniaksi urheilupelejä. Siksi Lassi "koko kesän ajan projektista täysin pihalla" Hietalan täytyy tehdä jotain ennen deadlineä. Syynissä on tällä kertaa Streets of Rage 2, ehkäpä maailman paras beat 'em up, eli peli, jossa mätkitään ja mätkitään ja mätkitään ja mätkitään (jne., jne., jne.). Urheiluunhan tämä peli ei liity mitenkään (paitsi englantilaiseen jalkapallokulttuuriin... toim. huom.), mutta ihan sama. Minä olenkin anarkisti.

Segan aikoinaan ihmekonsoli Mega Drive oli aika uusi vehje vielä tuossa 90-luvun alkupuolella. Laitteella ei ollut vielä Double Dragon -kloonia, josta pelaajat ihan oikeasti pitäisivät (Golden Axe ja Altered Beast ovat tietysti säännön vahvistava poikkeus). "No, onpahan kohta", päätti Sega, ja lähti kehittelemään Streets of Ragea (Japseissa Barle Knuckle), ja sai sen valmiiksi vuonna 1991. Streets of Ragessa kolme nuorta poliisia on kyllästynyt ainaiseen väkivaltaan ja rikollisuuteen, joka riehottaa ennen ah, niin rauhallisessa kaupungissa. Poliisia trio ei saanut mukaansa, joten he päättivät erota poliisivoimista ja kukistaa suuren rikollissyndikaatin kolmestaan. Olisivat älynneet edes ottaa pari pyssyä mukaan, mutta ei, paljain käsinhän pari sataa aseistettua rosmoa hoidellaan, eikö niin?

Täytyy muuten mainita, että pelin suomenkielinen ohjekirja oli aika helvetin hauska: Pelin naishahmo Blaze Fielding oli suomennettu Pekka Peltoseksi. Ohjekirjan kanssa repeää vielä tänäkin päivänä. Manuskaa ja tarinaa ja lukuunottamatta (joka ei kyllä todellakaan ole mikään tärkeä osa-alue tällaisissa peleissä) kaikki aina ohjauksesta grafiikkaan oli hoidettu erinomaisesti, ja pelistä tulikin suuri hitti. Pelaajat jäivät tietenkin odottamaan jatkoa.

Ja jatkoa tuli kahden pelin verran. Kolmonen oli aika kökkö, mutta kakkosta parempaa ei olla tehty vieläkään (Dreamcastin Dynamite Cop pääsi tosin aika lähelle). Streets of Rage 2:n juoni on aika huono jälleen kerran: Rikollissyndikaatin pomo on tehnyt comebackin, ja rikollisuus rehottaa jälleen. Yksi ykkösosan hahmoista on myös kidnapattu, joten sankarjoukko lähtee kick ass -reissulle. Hahmoja on tällä kertaa neljä: Edellisistä osista tutut Blaze ja Axel plus lihaksikas painija Max, sekä kidnapatun Adamin pikkuveli Skate. Kenttiä on kahdeksan, joista jokainen on hyvin suunniteltu ja toimintarikas.

Streets of Rage 2 on siis sivultapäin kuvattu hakkauspeli, jossa edetään ruutu kerrallaan vihollisia listien ja aseita keräillen. Kontrollit toimivat hyvin ja pelissä on paljon liikkeitä, jokaisella hahmolla paria peruspotkua lukuunottamatta omansa. Streets of Rage 2 on myös erittäin hyvän näköinen, ja sitä kestää katsoa vielä tänäkin päivänä. Musiikki on myös erinomaista, Mega Driven parhaimmistoa. Peli on myös aivan älyttömän realistinen. Jo ensimmäisen kentän puoleen väliin mennessä pelaaja on ehtinyt hakata jo parisenkymmentä rosvoa tohjoksi muutamassa minuutissa. Streets of Rage 2:sta pelatessa kannattaa siis kääntää aivot nollille ja keskittyä olennaiseen, eli taisteluun.

Taistelusta puheen ollen, se on toteutettu loistavasti, niinkuin pitääkin. Kaikki onnistuu vaivattomasti pienen opettelun jälkeen, ja liikkeitä, kuten jo sanottu, on paljon. Matkan varrelta pelaaja löytää monenlaista kättä pidempää. Kaikkea löytyy, aina lyijyputkesta samuraihin. Ja hauskaa on koko ajan, mikä on tietenkin vain plussaa. Pitemmän päälle hommaan tosin meinaa turtua, mutta aina tämän pelin pariin silti jaksaa istahtaa.

Grafiikka (kuten jo mainitsin) on Mega Drive -peliksi aika yllättävän hyvää. Hahmot ovat isoja ja hyvin animoituja, ja taustoihinkin on käytetty aikaa. Vihollis- ja tasodesign oli ja on vieläkin myös aika mielenkiintoista, joskin jotkut pahikset eroavat toisistaan vain värinsä perusteella. Rasismia. Niin, ja toisen tason loppupahis on aika helvetin ärsyttävä edelleenkin.

Pelin hahmot eroavat toisistaan tarpeeksi ollakseen vain erinäköisiä. Max on hidas, mutta vahva ja kestävä, Blaze on melko nopea mutta aika heikko, Skate on aivan helvetin nopea mutta todella heikko, ja Axel kuuluu johonkin välimaastoon. Jos pelaajia on kaksi, voivat he perusseikkailun lisäksi hakata toisiaan. Tämä Duel-moodi ei ole kovin erikoinen, mutta ihan mukava lisä silti perusmättöön.

Dodii, elikkä peliä kannattaa kokeilla ainakin emulaattorilla, ellei jopa ostaa, mikäli halvalla löytää. Streets of Rage 2 on klassikko, jota jokaisen pitäisi pelata ainakin kerran. Varsinkin hyvien beat 'em uppien ystäville SOR 2:n testaus on pakollista. That's a Dy$e... Lah guarantee.

Lassi Hietala

Sega (1992)
Beat'em'up
1-2 pelaajaa
Sega Mega Drive

© Pelikapseli 2000