 |
 |
 |
|
|
|
|
 |
 |
Final Fantasy - Mystic Quest |
|
|
Peli ei varsinaisesti kuulu Final Fantasy - sarjaan, vaan on Squaresoftin yritys tuottaa pehmeän laskeutumisen mahdollisuus japanilaisiin konsoliroolipeleihin. CRPG - veteraanit useimmiten karsastavatkin tätä peliä, pitäen sitä yksinkertaisena ja suoraviivaisena, mitä se kieltämättä onkin ja varmastikin ihan tarkoituksella. Tarkoitukseensa se on varsin pätevä - minulle tämä oli ensimmäinen pelaamani konsolirope ja immersio sen mukaista.
Suoraviivainen on juonikin, jota nyt on turha lähteä kummemmin referoimaan tai tulee spoilattua kokonaan.. maailmahan se siinä pelastuu, toivottavasti ei mennyt peli-ilo pilalle. Sinänsä juoni on tarkoituksenmukaisen yksinkertainen ilman oikeastaan minkäänlaisia käänteitä tai vaikka syvällisyyttä hahmojen suhteen, eipähän ainakaan kukaan tipahda kärryiltä, mutta juoni ei myöskään toimi erityisenä motivoijana eteenpäin- pelaamiselle. Tämä voi olla pettymys, varsinkin kun Finaleissa tärkeä osa mielenkiintoa syntyy juuri hurjasti tempoilevasta ja reippaasti 180 asteen täyskäännöksiä suorittavasta juonenkulusta. Peli on myöskin erittäin lyhyt ja sen pelaisi paljon nopeammin läpi, ellei pelihahmo taapertaisi niin hemmetin hitaasti. Syvää jcrpg-kokemusta etsiville tulee varmaan lähinnä paha mieli Mystic Questin pelaamisesta.. tosin jotkut kokeneemmatkin pitävät sitä sympaattisena ja hauskana välipalana. Aloittelijoille sen avulla selviää homman nimi. Henkilökohtaisesti se on klassikko. |
Tärkeä osa tätä oli mielestäni loistava musiiki. Pelin loppupuolelta löytyy pari melkeinpä ikimuistoista rallia. Grafiikka on yksinkertaista, vuoden 1992 SNES-tasoon nähden ihan kohtuullista, paikoin aika karua mutta toisaalla, kuten tummemmissa ja sinisemmissä luolastoissa, toimii sellaisenaan hyvin. Taistelut ovat näyttävämpiä, Phantasy Stareista (ainakin kolmosesta) tuttu damagenoton näkyminen hirviögrafiikasta sympaattista. Taistelut sinänsä nyt ovat melkoista läpijuoksua, vaikka eri aseilla ja loitsuilla voikin tehdä joihinkin vastustajiin toisia enemmän vauriota, hässeli on vieläkin yksinkertaisempaa kuin varsinaisissa Finaleissa, joissa sentään vaaditaan (tai kyetään hyödyntämään) silloin tällöin kevyttä taktikointia.