PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

King's Valley 2

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Tässä pelissä sankari on pieni Indy, joka tunkeutuu pyramidiin etsimään kultaisia palleroita. Juoni ei päätä huimaa, mutta tasohyppelyn lomassa suoritettavat aivopähkinät hellivät pääkoppaa visaisuudellaan. Perusidea on, kuten niin monissa hyvissä peleissä, hyvin yksinkertainen. Sankari voi käyttää sieltä täältä löytyviä kaivuuvälineitä seinien hajoittamiseen ja aseita pyramidissa lymyileviä muumioita vastaan. Jotta homma ei menisi läpihuudoksi niin kaivimia pitää käyttää tietyssä järjestyksessä, muuten kaikkia palloja ei saa. Samoin esinettä kantaessaan ei voi hypätä. Aseen voi sentään heittää pois ja kerätä sen jälkeen ylös tai jättää, mutta kaivamiseen käytettäviä apuvälineitä ei voi pudottaa vaan ne on käytettävä keräämisen jälkeen johonkin seinään tai lattiaan.

Pyramidia vartioivat ikiaikaiset muumiot, joita on neljää sorttia. Valkoinen perusgruntti ei osaa kiivetä tikapuita ja on muutenkin hellyttävän avuton. Sen isoveli keltainen kiipeää vaarallisen ketterästi tikapuilla. Nämä muumiot asuvat sarkofagissa ja tulevat sieltä tietyn viiveen jälkeen kerta toisensa jälkeen vaikka ne lähettäisikin ikuisuuteen. Hyppyheikiksi nimeämäni hyppivä ja kiipeilevä kultanaamioinen muumio ilmestyy savupilvestä, kuten myös pelin erikoisin hirviö, vierivä kivimuumio. Sitä ei voi hajoittaa tomupilveksi, vaan aseen osuessa siihen se pysähtyy. Tämän jälkeen sankari voi käyttää muumiota hyppyalustana, mutta on varottava ettei muumio ehdi herätä. Kaikki muumiot seuraavat sankaria, mutta ohi mennessään ne kävelevät vaikka kentän toiseen päähän kunnes kääntyvät oikeaan suuntaan. Usein jokin tehtävä täytyykin suorittaa ennenkuin muumio ehtii palata. Muumion yli voi myös yrittää hypätä tai vastaavasti livahtaa hyppyheikin alitse, mutta se on aina timantinkovaa hermopeliä.

Aseita on pari erilaista. Tikari lentää suoraan vaikka kuinka kauan, kunnes osuu johonkin. Bumerangi palaa takaisin jos se ei osu kohteeseensa ja sen lentomatka on melko lyhyt. Bumerangin etu on luonnollisesti siinä, että se ei lennä niin herkästi paikkaan josta se on hankala noutaa takaisin. Kaivamiseen on tarjolla neljä erilaista kalua. Nuijalla voi paukuttaa yhden tiilen paksuisen seinän hajalle, poralla sen sijaan saa 2x2 tiiltä murskaksi. Näiden lisäksi tarvitaan alaspäin toimivia lapiota ja hakkua, joista hakku on tehokkaampi. Muita esineitä pelissä ei ole, paitsi sininen kivipaasi jota voi työntää paikasta toiseen ja sitten hyppiä sen päältä kohti tavoittamatonta.

Kenttiä on 60 ja vaikeustaso nousee kohisten ensimmäisten harjoittelutasojen jälkeen. Ne voivat olla yhden tai useamman ruudun kokoisia, yleensä muutaman ruudun kokoisia. Kaivettavien seinien lisäksi löytyy harmaita seiniä joita ei saa rikki ja kääntyviä salaseiniä joiden läpi pääsee vain yhdestä suunnasta. Joskus kun ohittaa tietyn paikan niin siihen kasvaa seinä kuin tyhjästä, ja eräät alustat sekä tikapuut häviävät kun ne on ohittanut kaksi kertaa. Nämä ominaisuudet vielä lisäävät ongelmien vaikeutta ja aivot joutuvat räjähdyspisteen partaalle todella tiuhaan tahtiin. Sitten kun pallot on kerätty ja ovi seuraavaan kenttään aukeaa niin tuntee suunnatonta älyllistä mielihyvää. Kentän ratkaisun jälkeen saa salasanan kyseiseen kenttään jonka vieläkin tyydytyksestä vapisevat kädet kirjoittavat summittaisesti jonnekin lapulle ylös.

Pelin MSX2-versiossa grafiikka on piirun hienompaa, ja yleisesti ottaen MSX-tasolla kivaa. Animaatio on vieläkin hienompaa, vaikka asentojen määrä on vähäinen. Varsinkin kaivamiset on tehty hauskasti. Egyptiläistyylinen musiikki sopii peliin kuin nappi silmään. Luritukset ovat lyhyitä, mutta ne toimivat mystisesti yhteistyössä pelin ääniefektien kanssa, jotka ovat mainioita pikku töminöitä, viuhuvia aseita, kaivamista ja seinien täryporausta. Pelimoduuliin on ruuvattu musiikkipiiri, joka lisää viisi äänikanavaa MSX:n normaalin kolmen vierelle ja sen kuulee musiikissa, joka käyttää useampaa päällekkäistä ääniraitaa.

Näiden ylisanojen jälkeen paras on vielä edessä. Se on tietenkin kenttien suunnittelu joka hakee edelleen vertaistaan. Jotkut kentät ovat yhden ruudun kokoisia prötöjä, mutta vievät neronkin epätoivon partaalle. Ratkaisu löytyy kuitenkin ahkeran yrityksen ja erehdyksen kautta. Tapa jolla kentät on tehty kertoo huolellisesta ja pikkutarkasta suunnittelusta jossa kaikki on otettu huomioon ja pelaaja yllätetään kerta toisensa jälkeen kun työkalut seinien kaivamiseen vain näyttävät loppuvan kesken.

King's Valley 2 on mukavanoloinen ja reippaantuntuinen klassikkopeli jonka pariin voi palata aina kun tuntuu siltä että on voittamattoman nerokkaalla tuulella. Kaiken muun hyvän lisäksi pelissä on kenttäeditori, ilmeisesti niitä historian ensimmäisiä. Editorin käyttöliittymä herättää sanoinkuvaamatonta kauhua, mutta ainakin sillä voi tehdä kenttiä jotka selvittää vasemmalla jalalla silmät kiinni ja uimaräpylä housuissa.

Paul Pekkarinen

Konami (1988)
MSX, MSX2
Tasohyppely / älypeli
1 pelaaja

© Pelikapseli 2000