|
Tässä pelissä sankari on pieni Indy, joka tunkeutuu pyramidiin etsimään kultaisia
palleroita. Juoni ei päätä huimaa, mutta tasohyppelyn lomassa suoritettavat
aivopähkinät hellivät pääkoppaa visaisuudellaan. Perusidea on, kuten niin monissa
hyvissä peleissä, hyvin yksinkertainen. Sankari voi käyttää sieltä täältä löytyviä
kaivuuvälineitä seinien hajoittamiseen ja aseita pyramidissa lymyileviä muumioita
vastaan. Jotta homma ei menisi läpihuudoksi niin kaivimia pitää käyttää tietyssä
järjestyksessä, muuten kaikkia palloja ei saa. Samoin esinettä kantaessaan ei voi
hypätä. Aseen voi sentään heittää pois ja kerätä sen jälkeen ylös tai jättää, mutta
kaivamiseen käytettäviä apuvälineitä ei voi pudottaa vaan ne on käytettävä
keräämisen jälkeen johonkin seinään tai lattiaan.
Pyramidia vartioivat ikiaikaiset muumiot, joita on neljää sorttia. Valkoinen
perusgruntti ei osaa kiivetä tikapuita ja on muutenkin hellyttävän avuton. Sen
isoveli keltainen kiipeää vaarallisen ketterästi tikapuilla. Nämä muumiot
asuvat sarkofagissa ja tulevat sieltä tietyn viiveen jälkeen kerta toisensa
jälkeen vaikka ne lähettäisikin ikuisuuteen. Hyppyheikiksi nimeämäni hyppivä
ja kiipeilevä kultanaamioinen muumio ilmestyy savupilvestä, kuten myös pelin
erikoisin hirviö, vierivä kivimuumio. Sitä ei voi hajoittaa tomupilveksi,
vaan aseen osuessa siihen se pysähtyy. Tämän jälkeen sankari voi
käyttää muumiota hyppyalustana, mutta on varottava ettei muumio ehdi herätä.
Kaikki muumiot seuraavat sankaria, mutta ohi mennessään ne kävelevät
vaikka kentän toiseen päähän kunnes kääntyvät oikeaan suuntaan. Usein jokin
tehtävä täytyykin suorittaa ennenkuin muumio ehtii palata. Muumion yli voi
myös yrittää hypätä tai vastaavasti livahtaa hyppyheikin alitse, mutta se on aina
timantinkovaa hermopeliä.
Aseita on pari erilaista. Tikari lentää suoraan vaikka kuinka kauan, kunnes osuu
johonkin. Bumerangi palaa takaisin jos se ei osu kohteeseensa ja sen lentomatka
on melko lyhyt. Bumerangin etu on luonnollisesti siinä, että se ei lennä niin herkästi
paikkaan josta se on hankala noutaa takaisin. Kaivamiseen on tarjolla neljä
erilaista kalua. Nuijalla voi paukuttaa yhden tiilen paksuisen seinän hajalle, poralla
sen sijaan saa 2x2 tiiltä murskaksi. Näiden lisäksi tarvitaan alaspäin toimivia
lapiota ja hakkua, joista hakku on tehokkaampi. Muita esineitä pelissä ei ole, paitsi
sininen kivipaasi jota voi työntää paikasta toiseen ja sitten hyppiä sen päältä kohti
tavoittamatonta.
Kenttiä on 60 ja vaikeustaso nousee kohisten ensimmäisten harjoittelutasojen
jälkeen. Ne voivat olla yhden tai useamman ruudun kokoisia, yleensä
muutaman ruudun kokoisia. Kaivettavien seinien lisäksi löytyy harmaita seiniä
joita ei saa rikki ja kääntyviä salaseiniä joiden läpi pääsee vain yhdestä
suunnasta. Joskus kun ohittaa tietyn paikan niin siihen kasvaa seinä kuin tyhjästä,
ja eräät alustat sekä tikapuut häviävät kun ne on ohittanut kaksi kertaa. Nämä ominaisuudet
vielä lisäävät ongelmien vaikeutta ja aivot joutuvat räjähdyspisteen partaalle
todella tiuhaan tahtiin. Sitten kun pallot on kerätty ja ovi seuraavaan kenttään
aukeaa niin tuntee suunnatonta älyllistä mielihyvää. Kentän ratkaisun jälkeen
saa salasanan kyseiseen kenttään jonka vieläkin tyydytyksestä vapisevat kädet
kirjoittavat summittaisesti jonnekin lapulle ylös.
Pelin MSX2-versiossa grafiikka on piirun hienompaa, ja yleisesti ottaen MSX-tasolla
kivaa. Animaatio on vieläkin hienompaa, vaikka asentojen määrä on vähäinen. Varsinkin
kaivamiset on tehty hauskasti. Egyptiläistyylinen musiikki sopii peliin kuin nappi
silmään. Luritukset ovat lyhyitä, mutta ne toimivat mystisesti yhteistyössä pelin
ääniefektien kanssa, jotka ovat mainioita pikku töminöitä, viuhuvia aseita, kaivamista
ja seinien täryporausta. Pelimoduuliin on ruuvattu musiikkipiiri, joka lisää viisi
äänikanavaa MSX:n normaalin kolmen vierelle ja sen kuulee musiikissa, joka käyttää
useampaa päällekkäistä ääniraitaa.
Näiden ylisanojen jälkeen paras on vielä edessä. Se on tietenkin kenttien
suunnittelu joka hakee edelleen vertaistaan. Jotkut kentät ovat yhden ruudun
kokoisia prötöjä, mutta vievät neronkin epätoivon partaalle. Ratkaisu löytyy
kuitenkin ahkeran yrityksen ja erehdyksen kautta. Tapa jolla kentät on
tehty kertoo huolellisesta ja pikkutarkasta suunnittelusta jossa kaikki on
otettu huomioon ja pelaaja yllätetään kerta toisensa jälkeen kun
työkalut seinien kaivamiseen vain näyttävät loppuvan kesken.
King's Valley 2 on mukavanoloinen ja reippaantuntuinen klassikkopeli jonka pariin
voi palata aina kun tuntuu siltä että on voittamattoman nerokkaalla tuulella.
Kaiken muun hyvän lisäksi pelissä on kenttäeditori, ilmeisesti niitä historian
ensimmäisiä. Editorin käyttöliittymä herättää sanoinkuvaamatonta kauhua, mutta
ainakin sillä voi tehdä kenttiä jotka selvittää vasemmalla jalalla silmät kiinni
ja uimaräpylä housuissa.
Paul Pekkarinen
|
Konami (1988) |
MSX, MSX2 |
Tasohyppely / älypeli |
1 pelaaja |
|
|
|
|
|
|