PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Carrier Command

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Carrier Commandissa pelaaja pääsee komentamaan kokonaista lentotukialusta. Peli ei sijoitu nykyaikaiseen maailmaan, jonka huomaa viimeistään tukialuksen lasertornista. Pelin tarkoituksena on vallata pieniä saaria (isoja ei ole) ja lopulta etsiä ja tuhota vihollisen tukialus.

Pelin voi aloittaa kahdella tavalla. Toisessa vaihtoehdossa molemmilla osapuolilla on vain yksi saari hallussa, minkä jälkeen alkaa muiden saarten valtaaminen. Neutraalit saaret ovat kaikki tyhjiä, joten tukialuksella voi turvallisesti seilata niiden lähelle. Ilmatyynyaluksella (Walrus) viedään saarelle komentokeskus, joka tekee saaresta pelaajan omaisuutta, rakentaa puolustusasemat ja rakentaa tuotantolaitoksia.

Kun saari on omassa hallussa, alkaa tuotanto. Komentokeskuksen tyypistä riippuen saari tuottaa polttoainetta, kalustoa tai hävittäjiä saaren puolustamiseen. Pelaajan käskeminä rahtikoneet rahtaavat saarten tekemää tuotantoa pelaajan muille saarolle, joista ne kerätään lentotukialuksen uumeniin. Suoraa toimintaa janoavat voivat valita toisen aloitustavan, jossa suuri osa saarista on pelaajan tai vihollisen hallussa.

Lähestyttäessä vihollisen saarta kannattaa tukialus pitää saaren puolustusjärjestelmän ulkopuolella. Saaren saa vaarattomaksi tuhoamalla tai valtaamalla sen komentokeskuksen. Tähän löytyviä työkaluja ovat ilmatyynyalus Walrus ja Manta-hävittäjä. Varustusta löytyy molempiin riittävästi, ohjusten ja lasertykkien lisäksi Walrukseen on saatavilla virus, jolla kaapataan vihollisen komentokeskus omaan käyttöön, sekä ylimääräistä polttoainetta toisen Walruksen tankkaamiseen. Mantaan taas on saatavilla järeä pommi ja hävittäjän toimintasädettä pidentävä kommunikaatiojärjestelmä.

Itse tukialus on monipuolinen, ja sen aseistukseen kuuluu lasertorni, tukialuksen ympärille kerääntyvät puolustusluotaimet, ohjuksia hämäävät liekit (flare) ja risteilyohjuksia toisen tukialuksen tuhoamiseen. Lisäksi on myös aluksen vaurio- ja korjausruutu. Tukialukselta käsin hallitaan myös resursseja. Myös saarien valtaaminen on pakollista, sillä vain niiden kautta tukialukselle saadaan polttoainetta, aseita, Walruksia ja Mantoja.

Hyökkääminen villisen saarille on varsin yksioikoista, mutta tukialuksen paikallistaminen ja tuhoaminen on vaikeampaa. Apuna toimii viestintäjärjestestelmä, joka ilmoittaa tärkeistä tapahtumista, kuten hyökkäyksen kohteeksi joutuneista saarista. Tämän avulla tukialuksen paikallistaminen ei ole vaikeaa, mutta sitä kannattaa kuitenkin lähestyä ensin kommunikaatiojärjestelmällä varustetulla Mantalla, jonka jälkeen voidaan odotella sopivaa hetkeä ennen iskemistä tukialuksella ja Walruksella.

Pelin ainoa vastustaja on tietokoneen tekoäly, jota vastaan on ikävä tapella; se kun lähettää yksinäisen pelaajan kimppuun lauman hävittäjiä, eikä edes tukialuksen lasertorni osaa ampua automaattisesti. Peli on kelpo viihdettä, jota pelaa karkeasta 16-värisestä grafiikasta huolimatta tänäkin päivänä. Pelin nopeus ei riipu prosessorin kellotaajuudesta ja se toimii ainakin useissa Windows- ja DOS-käyttöjärjestelmissä.

Matti Kuokkanen

© Pelikapseli 2000