PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Elite

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Firebird (1984)
Avaruussimulaattori
1 pelaaja
Amiga, C64, Atari ST, PC ja monet muut koneet
Kuvat

Noviisin alkutaivalta

Tutustuin peliin vasta 1996. Aluksi se vaikutti varsin tylsältä, enhän edes tiennyt miten sitä pelataan. Mukana olevan ohjetiedoston avulla ja ahkeralla yrittämisellä onnistuin saamaan pelistä yhä enemmän irti, ja pian tämä aikansa superklassikko imaisi mukaansa.

Pelissä pelaaja ohjaa Cobra Mk III avaruusalusta, ja pääasiallinen tehtävä on ostaa planeettaa kiertävältä avaruusasemalta tavaraa, matkata hyperavaruudessa toiseen aurinkokuntaan ja myy siellä olevalle avaruusasemalle rahtaamansa tavaran. Jos hyvin käy, niin hyperavaruusmatkaamiseen tarvittavan polttoaineen ostamisen jälkeen jää hieman voittoa. Voittorahoilla voidaan alusta varustaa lisävarusteilla ja aseilla.

Galaksissa on useita aurinkokuntia, joissa voi matkata rajoituksetta. Itse aurinkokunnat ovat varsin yksinkertaisia; on vain aurinko, aurinkoa kiertävä planeetta ja planeettaa kiertävä avaruusasema. Planeetat ovat yksivärisiä palloja eikä niille voi laskeutua. Aurinkokunnista on saatavissa yksityiskohtaisia tietoja, mm. hallitusmuoto ja asukasluku. Näistä tiedoista merkitystä tuntuu olevan vain tavaran osto- ja myyntihinnalla.

Peli tuntuu elävän omaa elämäänsä. Vastaan tulee erilaisia avaruusaluksia ja kullakin on omat päämääränsä. On viattomia kauppa-aluksia, näitä rosvoavia piraatteja ja kaikkia lahtaavia "metsästäjiä". Siksi on syytä olla varovainen ja ostaa riittävän tehokkaita aseita. Lasertykkejä saa eteen, taakse ja sivuille. Ohjuksilla pärjää jo ylivoimaakin vastaan ja ECM-järjestelmä on oiva puolustuskeino ohjuksille, mutta ilmankin pärjää. Myös 3-ulotteinen tutka on erittäin näppärä pienen totuttelun jälkeen.

Muita varusteita ovat rahtitilan laajennus, automaattisen telakoinnin mahdollistava tietokone ja galaksien välisen matkustamisen mahdollistava 'galactic hyperdrive'. Pakollista rahaa näiden varusteiden (ja aseiden) ostamiseen saa ostamalla tavaraa halvalla ja myymällä sitä muualla kalliilla. Myös tappeluista saa hieman kilisevää taskunpohjalle. Varsinaista päämäärää pelillä ei tunnu olevan, vaan galakseissa voi kruisailla loputtomiin.

Peliä ei voi syyttää liiasta realismista. Alus lentää kiltisti sinne mihin nokka näyttää. Jos kaipaa enemmän haastetta, voi asetuksista rukata lentomallin sellaiseksi, että alusta käännettäessä on painettava vastakkaista nappia saadakseen Cobransa lentämään jälleen suoraan. Laserit sentään tuntuvat lentävän valonnopeudella, mutta pitemmillä etäisyyksillä kysytään pikselintarkkaa tähtäystä. (Missä automaattitähtäys?).

Olen pelannut Eliteä kolmen vuoden ajan (en kuitenkaan yhtäjaksoisesti), enkä ole vielä onnistunut selvittämään sen kaikkia arvoituksia. Olen kuullut ja lukenut kertomuksia tuntematemattomasta muukalaisrodusta, thargonseista, joihin törmää hyperavaruushyppyjen välillä. Nämä muukalaisalukset ovat lähes tuhoutumattomia, ja niitä on yksittäisistä hävittäjistä niitä rahtaaviin tukialuksiin. Itse en ole näihin törmännyt.

Peliä voi pelata suoraan yhdeltä levykkeeltä, ja se tuntuu toimivan kaikissa PC-tietokoneissa. Tämänansiosta peli oli jatkuvasti häiritsemässä tietotekniikanopetusta ammattikoulussa. Äänet ovat mitätöntä speaker-vingutusta, eikä kännykän tasoista musiikkia ole kuin aloitusruudussa. (C64-version musiikki luonnollisesti vaikuttaa vähän tasokkaammalta lyhyen Sidplay-kuuntelun jälkeen. -Toim. huom.)

Pelistä on myös viritelty Elite+ -versio, joka on tällä hetkellä ilmaislevityksessä. Eroa alkuperäiseen tuntuu olevan vain grafiikan ja käyttöliittymän osalta. Muuten peli ja pelattavuus on ennallaa. Suosittelen molempaa Eliteä erittäin lämpimästi, ainakin koulun välituntien ajanvietteeksi.

Matti "Mostly Harmless" Kuokkanen

Veteraanien painava sana

Itse olen tutustunut Eliteen jo kuuslankkuaikoina ja myöhemmin sitten Amigalla. Kysynnän ja tarjonnan lakiin perustuva kaupankäynti, ranking-systeemi ja sangen uskottava avaruus lumosivat melkoisesti. Eikä vaikutus ole juurikaan hälvennyt vaikka teknisesti Elite onkin jäänyt pahasti jälkeen. Erityisen rasittavaa on se miten pelaaja tuntuu olevan koko galaksin huomion kohde mutta toisaalta telakoituessa soiva Tonava Kaunoinen pelastaa monen puutteen.

Toisin kuin Matti niin minulle Thargoidit ovat tulleet kiusallisen tutuiksi ja näitä pikkuhävittäjiä lähettäviä raskaita emäaluksia näkyy edelleenkin painajaisissani. Olenpa pelissä törmännyt tehtäviinkin. Valitettavasti tehtäviä on sangen vähän ja ne ovat aika yksinkertaisia.

Kokonaisuutena Elite on edelleenkin eliittiluokan peli eikä kilpailijoita ole pahemmin näkynyt. PSI-5 Trading Company nokittaa miehistön ohjailullaan muttaa muuten Elite voi juhlia täysi-ikäisyyttään avaruuskaupankäyntipelien ykkösenä. Klassikko johon kannattaa tutustua.

Riku "Elite" Neuvonen

Henkilökohtainen Elite-urani alkoi PC:n Elite Plussan ostamisella alennuskorista joskus 90-luvun puolivälissä. Alkuperäinen ostokohteeni oli tosin Brutal Sports Football, mutten saanut sitä kotona toimimaan. Jos nyt jatketaan tällä jo käsitteeksi muodostuneella "avasin paketin vapisevin käsin" - linjalla, niin täytyy kyllä sanoa, että Plussan hienostuneen yksinkertainen, tyylikäs musta loota, kannessa siivekäs Elite - arvoplakaatti kera haukanpään.. kenties designista voisi päätellä pelin omanneen omanarvontuntoa ja tiedostaneen omalaatuisuutensa. Ainakin verrattuna sellaisiin pakkauksiin, jotka joko ovat täynnä karkkivärein koristeltua hässäkkää tai sitten pyrkivät supacooliuteen onnistuen näyttämään lähinnä b-luokan Marvel - supersankarisarjakuvilta.. no, ehkä jälkimmäinen on jollekulle kehu. Se pakkauksista.

Tietysti sitä oli lukenut Mikrobitistä Jukka Tapaninmäen hehkutukset legendaarisen pelin uusioversiosta, ei se pelkästään laatikon tyylikkyydestä ollut kiinni. Lisäksi avaruus vapaasti koluttavissa lienee muidenkin kuin minun mielestäni mielenkiintoinen aihe pelille.. ainakin tälle löytyy muitakin faneja.

No, ehkä voisi vielä mainita paksun ohjekirjan, joka sisältää kewlit (joskin aika kuivat) data- ja kuvakollaasit pelin aluksista sekä varsin luettava scifinovelli aiheesta - joka tosin antaa hieman harhaanjohtavan kuvan pelin sisällöstä, mutta toisaalta Elite on sellainen peli joka antaa mielikuvitukselle runsaasti tilaa täyttää tyhjät kohdat ja juonettomuuden.

On aika mielenkiintoista yrittää muistella, miten sitä oikein saikaan juonenpäästä kiinni, mitä tulee siihen, mitä pelissä oikeastaan pitäisikään tehdä. (No mitä sitä manuaaleja lukemaan - sivupers. huom.) Käyttöliittymä on sentään simppeli. Kaikki tarvittava yksinkertaisen lennä-minne-nokka-näyttää - ohjauksen ja liipasimenhivelyn lisäksi on numeronäppäimissä käsillä, toiminnot vaihtuen pelitilan mukaan. Sen sijaan taisi mennä useampikin pilotti, ennen kuin edes tajusi kuinka nopeasti rahat loppuvat ellei sitä tee lisää. Sitten vain myymään kalliilla ja ostamaan halvalla - aluksi tosin naurettavia määriä jotain ruokaa ja vaatteita, josta ei saa tarpeeksi voittoa että voisi ostaa mitään, mitä saisi vietyä paluumatkalla tappiotta. Ura piraattina ei alkuvarustuksilla ja -taidoilla johtanut kuin ennenaikaiseen GAME OVER - ilmoitukseen. Oikeastaan jos joku edes kiinnitti huomiota - tietenkin lasereita käyttäen - iski paniikki.

Sittenpä sitä pikkuhiljaa oppi tekoälyn akilleen kantapäät ja löysi tuottoisia kauppareittejä. Rutiinin myötä pelin itseääntoistavuus nousee hyvin esiin: systeemistä toiseen varpattaessa ilmestyy alus kohtalaisen etäälle järjestelmän ainoasta planeetasta. Kojelaudasta löytyy tähtäin, jonka avulla suunnistetaan avaruusasemalle. Ajannopeutuksella sujuvaa matkaa katkovat epäsäännöllisesti kohtaamiset, joista osa on vihamielisiä ja lopuista(kin) tekee avaruustomua lähinnä siksi, että niiden lipumista pois parhaasta näkemästäni kolmiulotteisesta tutkasta on melko pitkäveteistä seurata. Asemalle asti selvittyä varakkaat käynnistävät automaattisen telakointimanoveeriohjauksen, jonka ovat hiki päässä tienanneet, keskituloiset maksavat viiskybää aseman puolesta tapahtuvasta telakoinnista ja varattomat tai muuten vain kovat jätkät telakoivat käsin - aina niin hilpeä tapahtuma.

Tietysti sitä voi vain kruisailla pitkin galakseja harvojen, mutta ainakin suhteelisesti mielenkiintoisten tehtävien toivossa tai vaikka käydä asemalta käsin metsästelemässä piraatteja ja piratisoimassa kauphiaita. Rahaahan kuluu minimaalisesti sen jälkeen kun on saanut rassattua Cobraansa kaiken haluamansa. Peliin toisi viehätystä, jos muidenkin alusten puikkoihin pääsisi, mutta tietyn pisteen jälkeen ainoa rahareikä ovat galaksista toiseen siirtymisen mahdollistavat kertakäyttöiset (!) hyppymoottorit ja halpa polttoaine. Tosin kovat jätkät käyvät tankkaamassa fuel scoopin avulla auringon säteilystä - käristymistä pitää tietenkin varoa.

No, varsinainen käyttötarkoitus kallille fuel scoopille on oma suosikkini pelissä: piratismi (h0h00!¡) - alus kun pamahtaa palasiksi sen mahdollisesti kantama lasti leviää ympäristöön rahtikanistereina. Niitä se on kiva poimia omaan ruumaan, olo on kuin jouluna kun ei sitä koskaan tiedä mitä sinisistä, kuusikulmaisista sylintereistä löytyy. Sinänsä ärsyttää, ettei laitonta kamaa saa aluksestaan ulos kuin myymällä, mikä tietenkin on rikos, josta saa ikävää lisähuomiota poliisien ja palkkionmetsästäjien puolelta. Eikä pelastuskapselienkaan poimimisesta hyödy muuten kuin saamalla matkustajista myytäväksi orjia. Auts.

Rikun mainitsema pelaajan keskipisteenomaisuus (varsinkin mitä muiden alusten tähtäimiin tulee) on mielestäni toiseksi ikävintä, mitä tulee pelimaailman uskottavuuteen. Ykkösenä on kuitenkin alusten surkea tekoäly - piraatti tekee yhden lähestymisen ruikkien hieman plaaserillaan, sitten etääntyy - ja jos lähdet perään, useimmat eivät tee mitään vaikka niiden jälkipolttimia kuinka kiusaisi sädepyssyköillään. Ehkä ihan hyväkin, etteivät ne väistele kovin älykkäästi - mihinkään tuskin osuisi näillä aseilla. Olisihan se mukava leikkiä tähtäyjärjestelmien kanssa, mutta Elite edustaakin enemmän toimintapelejä nippelinviilaussimulaatioiden sijaan. Sitä voi myös luonnehtia on aika yksikertaiseksi peliksi, joka sisältää valtavasti paikkoja joissa ei pääsääntöisesti ole yhtään mitään nähtävää. Viehätysvoimaa kuitenkin piisaa. Yksi syy on varmasti se, että ne tekijät, joita ei teknisesti saatu toteutettua 80 - luvun alun koneilla (puhumattakaan kahden miehen tekijätiimistä), jätettiin kokonaan mielikuvituksen varaan ja loput tehtiin viimeisen päälle pelattavaksi.

Eino "Elite" Keskitalo

Linkkejä

© Pelikapseli 2000