PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Space 1889

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Empire on firma, joka on sinnitellyt hengissä läpi tietokonepelien historian keskitason peleillään ja satunnaisilla helmillä (mm. Megatraveller 1 & 2). Sain tämän pelin joululahjaksi vuosia sitten, eivätkä odotukseni olleet järin korkealla. Kansikuva oli kyllä mielenkiintoinen: Kaksi viktoriaanista fregattia kelluu avaruudessa ja ampuu toisiaan kansitykeillä. Kerrankin rehellisesti erilaiselta vaikuttava peli, ja sellainen kuoren alta paljastuikin.

Space 1889 perustuu samannimiseen pöytäroolipeliin, ja sen taustamaailma on vähintäänkin erikoinen. Nimensä mukaisesti se sijoittuu viktoriaaniseen aikaan 1800-luvun lopulle, jolloin Thomas Alva Edison yllättäen keksi avaruusmatkustuksen salaisuuden vuonna 1870. Eipä aikaakaan, kun ihmiset ovat valloittaneet kolonialismin hengessä Kuun ja Marsin. Pelaajan temmellyskenttänän toimiikin tunnettu aurinkokuntamme sisärengas aina Marsiin asti, eli planeetat Merkurius, Venus, Tellus (eli Maa), Luna (eli Maan Kuu) ja Mars. Mukana ovat niin Marsin aavikot sini-ihoisine haltia-asukkaineen, Venukset viidakot liskoeläimineen kuin Merkuriuksen tuliperäinen kalliomaasto. Alan harrastajille tuttu termi steampunk on hyvin vahvasti Space 1889:ssä esillä: pelin teknologia ja miljöö ovat kuin suoraan Jules Vernen tai H.G. Wellsin kirjoista repäisty.

Peli alkaa luonnollisesti hahmojen luonnilla. Pelaaja voi luoda itselleen maksimissaan viisi seikkailijaa. Hän valitsee hahmoilleen niin sosiaalisen taustan, ammattin kuin taidotkin. Sosiaalisella taustalla on merkitystä lähinnä tarjolla oleviin ammatteihin, taitopisteisiin ja hahmon rahavaroihin. Ammatti säätää luonnollisesti hahmon taitojen kehityskulun. Jotenkin tarjolla olevat hahmot ovat kuin suoraan fantasiapeleistä siirrettyjä: löytyy varkaita (salakuljettaja, taskuvaras, anarkisti), taistelijoita (armeijan ja laivaston sotilas), bardeja (näyttelijä, reportteri), samoojia (suurriistanmetsästäjä, tutkimusmatkailija), ja kleerejä (lääkäri). Ainoa puuttuva kunta ovat maagit, mutta sen ovatkin korvanneet teknologiaan luottavat tiedemiehet ja mekaanikot. Hahmonluonti on kaikin puolin täysin identtinen pöytäroolipelivastineensa kanssa, joten pelissä luodut hahmot voi printata ja käyttää myös siinä, mikäli nyt sattuu omistamaan molemmat pelit.

Luotuaan hahmot pelaaja aloittaa varsinaisen pelin, joka heittää pelaajan ensialkuun tutulle Maa-planeetallemme, tarkemmin sanottuna Lontooseen. Pelissä on lukuisia sivujuonia, mutta varsinaiseen pääjuoneen kuuluu niin egyptiläistä mytologiaa kuin preussilaisten maailmanvalloitusjuonia (aivan, ilmeisesti saksalaiset joutuvat kantamaan pahan pojan viittaa lopun ikäänsä Korkkareiden ulkopuolellakin). Mielenkiintoisena havaintona Mars-planeetan kolonialismi toimii täsmälleen kuten Maa-planeettamme historiallinen vastaa: ulkomaalaiset valtaajat sortavat alkuperäisväestöä ja nyhtävät luonnonvaroja minkä ehtivät tehden sen, koska ovat omasta mielestään siihen etuoikeutettuja alkuasukkaita "kehittyneemmän" sivistyksensä takia.

Pelaajan ensimmäinen tehtävä on kerätä tarpeeksi paljon rahaa avaruusaluksen ostoon, jolloin pääsee rellestämään ympäri aurinkokuntaa. Peli on toteutettu hämäävän paljon Ultima VI:tä muistuttavalla pelimoottorilla, tosin hahmot ovat hitusen pienempiä. Peli toimii reaaliaikaisesti, joten silloinkin kun pelaaja ei liiku, maailma hänen ympärillään toimii. No toimii ja toimii, NPC:t lähinnä palloilevat edestakaisin ennaltamäärätyllä alueella ja odottavat, että pelaaja avaisi dialogin. Keskustelun kulkuun pelaaja ei pahemmin voi vaikuttaa, lähinnä avata keskustelun ja kuunnellla, josko NPC-hahmolla olisi jotain tärkeääkin sanottavana. Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee se, että silloin kun NPC ei puhukaan englantia, riippuu pelihahmon kielellisistä taidoista paljonko hän ymmärtää NPC:n horinoista. Pahimmat tumpelot eivät välttämättä ymmärrä kuin äidinkieltään englantia, joten on ihan turha yrittää avata keskustelua marsilaisen alkuasukkaan (tai vaikkapa italialaisen kauppiaan) kanssa, koska hänen puheensa on pelaajalle pelkkää mongerrusta.

Tietokone-RPG:n suola tai pahin kompastuskivi on usein taistelu. Yllättäen joudun vetämään takaisin sanani siitä, että Darklandsissa olisi ollut ensimmäisiä myöhemmin Baldur's Gateissa käytettyjä reaaliaikaisia taisteluja, joita voi pysäyttää komennuksia varten koska tahansa. Space 1889 käyttää juuri tätä samaa ideaa. Taistelu käydään samalla ruudulla kuin seikkaileminenkin, eikä erilliseen taistelukenttään siirrytä Darklandsin tai vanhempien Ultimoiden tyyliin. Pelaaja voi koska tahansa taistelun tiimellyksessä painaa pause-nappulaa ja jakaa uusia käskyjä hahmoilleen, jotka sitten tottelevat parhaan kykynsä mukaan. Pelin aseistus on ajan hengen mukaista: löytyy niin tuli- kuin meleeaseitakin. Ymmärrettävästi pelin parhaat aseet ovatkin sitten erilaiset tuliaseet, koska nillä saa eniten vahinkoa aikaan pitkienkin matkojen päästä, kunhan vain pitää huolen, että panokset eivät lopu kesken. Ultimaalisin pelin tykki on varmaankin sitten Minigunin esi-isä, .50-kaliiberinen Gatling. Pelin toinen taistelumoodi on avaruusfregattien kamppailu, joka tapahtuu aina planeettojen yläpuolella, sivulta kuvatussa erillisessä taistelumoodissa. Aina ennen lennolle lähtemistä pelaaja miehittää aluksen komentopaikat (esim. kapteenin, aluksen ohjaajan ja tykkimiehen paikat) tehtävän parhaiten osaaville pelihahmoille. Käytännössä taistelu on reaaliaikaista sohimista, jossa molemmat alukset ampuvat toisiaan tykeillä ja toivovat, että vastustajan purkki hajoaa ennen omaa. Pelaajat voivat myös merirosvohenkisesti törmätä fregatillaan vihollisalukseen ja hyökätä sen kannelle, jolloin taistelu muuttuu normaaliksi taisteluksi miehistöä vastaan. Myös pakeneminen on mahdollista, mutta mitä enemmän alus on vaurioitunut taistelussa, sen hitaammin se tietysti liikkuu ja kääntyy.

Aseet eivät ole ainoita tavaroita, joita pelihahmot voivat ostaa: tarjolla on lisäksi mm. tiirikoita, retkeilyvarusteita, räjähteitä, panssareita, lääkintätarpeita, lapioita, lamppuja jne. Näitä tavaroita voi käyttää pääasiassa jo olemassa olevien taitojen tehostamiseen, mutta joillekin esineille (kuten räjähteille) löytyy konkreettisempi käyttömuoto. Dynamiitilla saa kätevästi louhittua kalliota useammassakin paikassa, pääasiassa tosin erilaisissa luolastoissa (esim. San Franciscon kultakaivoksissa). Pelaaja joutuu myös ostamaan ruokaa pelin kuluessa, sitä tosin voi hankkia kerralla ihan epärealistisia määriä, jos vain rahaa riittää. Liikkuminen kaupunkien ulkopuolella tapahtuu laivoilla, zeppeliineillä, hevosilla tai jalkaisin. Kaikki muu paitsi jälkimmäinen maksaa, eikä joillakin planeetoilla välttämättä edes pysty kulkemaan muuten kuin kävellen.

Kaiken kaikkiaan Space 1889 on ihan kiva roolipeli, jonka mielenkiintoisin koukku on siinä käytetty erikoinen peliympäristö. Itse peli on tietokoneroolipeleille tyypillistä paikasta toiseen juoksemista erilaisia kuriiritehtäviä suorittaessa. Äänipuolelta mielenkiintoinen havainto: peli tukee suoraan vain piipperiä ja jotain minulle outoa COVOX-äänikorttia. Ad Lib-tuki on erillisenä .com-tiedostona, mutta sen toiminta SB-kloonikortillani oli vähän niin ja näin, kuulin pelkkää äänekästä suhinaa. Käytännössä siis kannattaa pelata ilman ääniä, sillä kukaan ei kyllä vapaaehtoisesti kuuntele PC:n piipperin vonkumista. Oi, kun tähän olisi saanut Rolandin tuen... Peliä myös riivaa bugi, joka pahimmassa tapauksessa voi pilata pelinautinnon lopullisesti: jossakin vaiheessa taisteluista kerättyjä tavaroita myydessä pelin rahalaskuri saattaa mennä sekaisin ja äkkiä pelaajalla onkin rahaa miljoonien puntien edestä. Miten tällainen moka on voitu päästää lopulliseen tuotteeseen, nyt pelinautinto häiriintyy pahasti, kun pelaaja voi hankkia melkein heti parhaan tarjolla olevan avaruusaluksen ja kovat varusteet! Höh. Kannattaa kuitenkin kokeilla, mikäli Verne, Wells, steampunk ja roolipelit ovat lähellä sydäntäsi. Vaikka idean potentiaalia ei ollakaan Space 1889:ssä hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla, sykkii karun kuoren alla silti mielenkiintoinen Ultima-klooni.

Kimmo Klemola

Empire (1990)
RPG
1 pelaaja
PC

© Pelikapseli 2000