PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Space Crusade

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Muistan pienenä pojankloppina, kun lautapelimarkkinoille 90-luvun alulla ensi kerran rynnistivät Hero Quest ja sen velipuoli Space Crusade. Space Crusadea en koskaan päässyt lautapelinä pelaamaan, mutta kaveriporukalla väänsimme kyllä jonkin aikaa Hero Questia innoissamme. Eipä aikaakaan kun Gremlin Graphics julkaisi ensin Hero Questista ja sitten Space Crusadesta tietokoneversiot. Minä poika en tuolloin vielä tehnyt elettäkään hankkiakseni kumpaakaan, mutta kun Gremlin sitten vuonna '95 julkaisi molemmat halpissarjana, ostin sutena Space Crusaden, Hero Quest kun ei enää oikein innostanut ja sitä paitsi Space Crusadessa pääsee ohjastamaan kokonaista joukkuetta yksinäisen sooloilijasankarin sijasta. Vähänpä minä tiesin, mihin soppaan olin taas lusikkani survonut... tosin tällä kertaa en ollut yhtään pahoillani siitä.

Pelin taustajuoni on simppeli, ja aika pitkälti tuttu Games Workshopin Warhammer 40 000-maailmaan jo tutusteneille: tulevaisuudessa ihmiset kehittävät jonkinlaisen varppimoottorin, joka mahdollistaa pitkienkin matkojen kulkemisen eräänlaisten varppitunnelien läpi (madonreikiä?). Mutta tietämättään ihmiset vapauttivat varppiteknologiaa käyttämällä tunnelien takaisessa maailmassa asuvat Kaaoksen olennot, ja pian joitakin aluksia palasi varppiavaruudesta hylkyinä, kuhisten Kaaoksen olentoja. Konflikti oli valmis: tuhansia vuosia kestävä sota syttyi. Ihmiskunnan johtajaksi nousi Ihmisten Avaruuden Keisari, joka yhdisti ihmiskunnan Imperiumiksi ja perusti avaruusjalkaväen erikoisjoukot, Legions Asartesin. WH40K:n avaruusjalkaväki on siitä metkaa porukkaa, että jokainen sotilas on geneettisesti sotimiseen muokattu tappokone, jota Rambokin kadehtisi. Space Crusade on kevyen sarjan strategiapeli, joka kuvaa näiden avaruusmariinien toimintaa heidän putsatessaan varppitunneleista palanneita alusten hylkyjä.

Uusi peli alkaa erikoisjoukon valinnalla, vaihtoehtoina on kolme Warhammer 40K-maailmasta tuttua joukkuetta: Blood Angels, Imperial Fists ja Ultramarines. Joukkueisiin kuuluu komentajan lisäksi neljä sotilasta. Joukkueen selkärangan muodostaa komentaja, sillä vain hän kerää kokemusta ja ansiomerkkejä, perussotilaat pysyvät samanlaisina perusmokkereina läpi tehtävien. Jokainen onnistunut tehtävä kasvattaa komentajan kokemusta, ja tuo aina silloin tällöin ylennyksiä. Komentaja aloittaa Sergeantina ja voi kohota aina Captain Supremukseksi asti. Mitä korkea-arvoisempi komentaja on, sitä enemmän bonuskäskyjä hän osaa ja sitä enemmän joukkue saa käyttöönsä lisävarusteita. Joukkue saakin aluksi vain yhden bonuskäskyn ja kaksi lisävarustetta. Bonuskäskyt ovat lähinnä erikoisempia taktisia komentoja, jotka tehostavat aina jollakin tapaa tavallisia käskyjä (esim. antavat ylimääräisen ampuma- tai vaikkapa liikkumisvuoron). Kutakin käytössä olevaa bonuskäskyä voi käyttää kerran per tehtävä. Lisävarusteet taas ovat joko erilaisia kranaatteja tai aseita/komentajaa tehostavia lisäosia. Kolmen joukkueen käytännön erot ovatkin juuri paitsi asujen värissä, myös tarjolla olevissa lisäkomennoissa ja -varusteissa.

Ennen jokaisen tehtävän alkua pelaaja voi myös muokata joukkueensa aseistusta. Sotilaiden perusase on bolter, räjähtäviä luoteja ampuva naulapyssy (joka tosin on WH40K:n machomaailmassa lähinnä kutitusväline). Muita, raskaamman luokan aseita ovat plasmatykki, minigun ja sinko. Pelaaja voi vapaasti valita sotilaalleen aseistuksen, tosin sillä pienellä rajoituksella, että joka joukkueessa on oltava aina vähintään yksi raskas ase ja yksi perusbolter, eikä useampaa samaa raskasta asetta voi ottaa, joten se siitä täysverisestä minigunjoukkueesta... komentajan aseistus on sitten asia erikseen, sillä komentaja voi valita, panostaako puhtaasti lähitaisteluun (miekka ja voimahanska), pitkän kantaman aseistukseen (Heavy Bolter, perusbolterin ilkeä isoveli) vai tekeekö kompromissin (kirves ja bolterpistooli, bolterin kevyempi malli).

Varsinaiset tehtävät, joita Space Crusadesta löytyy 12 erilaista, ovat kaikki jollain tavalla erilaisia ja ne voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Eräät tehtävät tosin ovat helpompia kuin toiset, joten pääsääntöisesti kannattaa edetä kuitenkin tietyssä järjestyksessä. Joka tehtävässä on ensisijainen ja toissijainen tavoite. Tehtävän pääsee läpi suorittamalla vain ensisijaisen tavoitteen (kuten kaaoksen kuution tuhoaminen), mutta toissijaisen tehtävän (tapa kaikki kaaoksen olennot) suorittamalla saa lisäpisteitä ja ylenee nopeammin. Tehtävät vaihtelevat yksinkertaisista lahtaustehtävistä pomminpurkuun ja tärkeän esineen noutoon.

Tehtävä alkaa aina hissistä, josta sotilaat syöksyvät sitten hylkyjen käytäville. Alukset muodostuvat käytävänpätkien ja huoneiden verkostoista, jotka ovat täynnä kaaoksen otuksia ja rojuesteitä, joiden taakse voi suojautua ja joita voi tarvittaessa myös ampua hajalle. Sotilaat voivat taistella joko lähietäisyydeltä tai ampua. Tällöin kone pyörittää (tuskastuttavan hitaasti) "noppia", jotka antavat jonkin luvun nollan ja kolmen väliltä. Nämä heittotulokset kertovat, paljonko vahinkoa hyökkäys aiheuttaa kohteelleen. Mitä järeämpi tai tehostetumpi ase, sen enemmän noppia saa heitettäväksi (Keskiverto avaruusmariini saa perusboltteri aseenaan heittää kahta noppaa ammuttaessa ja yhtä lähitaistelussa). Eri hahmoilla on erilaisia panssareita, mutta niille kaikille on yhteistä yksi seikka: hahmoilla on vain yksi kestopiste. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos vahinkoa tulee yhtään hahmon panssariarvoa enemmän, on hahmo kerralla vainaa. Pelaajan ohjaamien avaruusmariinien panssariarvo on 2 pistettä, kun taas kaaoksen joukkojen panssaripisteet vaihtelevat 0-4 välillä.

Tästä säännöstä on vain kaksi poikkeusta: Dreadnought-tankit, jotka kestävä kuritusta useamman osuman verran ja pelaajan ohjaamien avaruusmariinien komentaja, jonka panssariarvo on kyllä sama 2, mutta kestopisteitä löytyy peräti 6. Jokaisesta osumasta menettää vain yhden kestopisteen, joten komentajaan on osuttava saman tehtävän aikana kuudesti, jotta hän kuolisi. Samoin Dreadnought-tankkilla on kolme tällaista kestopistettä (Kaaoksen Dreadnought onkin vaarallinen ja paha vastus pelissä). Komentajan kuolema tehtävässä ei keskeytä tehtävää, mutta silloin seuraavassa tehtävässä uudeksi komentajaksi tulee taas mopokersantti. Menetä komentaja, niin menetät samalla kaikki vaivalla keräämäsi kokemuksen tuomat edut, kuten bonuskäskyt ja lisävarusteet.

Kesken tehtävän saatta kone arpoa jonkun sattumalta tapahtuvan asian, josta on joukkueelle joko hyötyä tai sitten ei. Hyödyllisiin tapahtumiin lukeutuvat kaaoksen androidien sammahtaminen ja aluksen ovien avaamisen/sulkemisen vapaa kaukokontrollointi (kaaoksen goblineja on kiva liiskata ovien väliin Dungeon Masterin tyyliin... :). Vähemmän kivoja tapahtumia ovat esimerkiksi aseiden jumiutuminen, Alieneja muistuttavan Soulsucker-hirviön yllätyshyökkäys sotilaan kimppuun, ammusten loppuminen tai jonkun sotilaan äkillinen kääntyminen Kaaoksen leipiin.

Sitten hieman teknisempiin tietoihin. Peli on liian nopea jopa 486:lla, joten 386:sta nopeammilla koneilla hidastusohjelma on pakollinen. Grafiikka ei ole WH40K-tyyliin synkkää ja tummanpuhuvaa, vaan sotilaat ja Kaaoksen kätyrit ovat saaneet iloisen kirkkaan värityksen. Aijai, ja äänetkin ovat AdLib/Soundblasterilla lähinnä tuhinaa. Edes Rolandista ei ole revitty kaikkea mahdollista, vaan Roland MT-32/LAPC-1 kuulostaa lähinnä vain marginaalisesti paremmalta plimplom-äänineen. Gremlin saisi hävetä äänipuolen retuperälle jättämistä! Onneksi pelin käytttöliittymä on kympin arvoinen suoritus yksinkertaisuudessaan, joten hilpeän grafiikan ja turhan äänimaailman voi helpommin antaa anteeksi.

Space Crusaden ehdottomasti paras puoli on tiheä tunnelma. Vaikka pelimekanismista paistaakin läpi sen lautapelitausta, imee tunnelma mukaansa niin tehokkaasti, että pian huomaa jännittävänsä sotilaidensa puolesta tosissaan. Ehkä kaikkein ikimuistoisimmassa tehtävässä piti tuhota hylky aktivoimalla sen itsetuhojärjestelmä, jonka jälkeen aluksesta piti vielä ehtiä poistuakin, ennen kuin aluksen runkoon tulleen repeämän kautta leviävä eetteri vie sotilaat mukanaan. Ja hisseille juostessa joka peevelin vihollinen tietysti kurmotti niskaan minkä kerkesi... yritä siinä nyt sitten päästä pakoon. Melkein kyynel tirahti silmäkulmaan, kun samaisessa tehtävässä juuri viime hetkellä hissin ovet oli pakko sulkea yhden sotilaan nokan edestä, muuten olisi koko ryhmä menetetty aluksen tuhoutuessa.

Tiedä häntä sitten, johtuiko suuri innostukseni Space Crusadesta sen WH40K-taustasta, vai eläydyinkö muuten vain poikkeuksellisen voimakkaasti, mutta missään muussa pelissä (Jagged Allianceja lukuun ottamatta) ei yksittäisen soturin menetys ole kirpaissut tällä tavalla. Hatunnoston arvoinen suoritus Gremliniltä, varsinkin kun käytännössä vain komentaja poikkeaa muista sotilaista edes numeerisilta arvoiltaan. WH40K:n ja lautapeliversion nostalgiankaipuiset ystävät tulevat varmasti rakastamaan tätä peliä. Äärimmäisen addiktiivinen peli. Die for the Emperor!

Kimmo Klemola

Gremlin (1992)
Strategia
1-3 pelaajaa
PC, Amiga, Atari ST, C-64

© Pelikapseli 2000