PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Star Control 3

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Accolade (1996)
Räiskintä/seikkailu
1-2 pelaajaa
PC, Mac
Star Control I
Star Control II
Star Control III
Kuvat

Star Control 3 on oikeasti paska

Jos Star Control 2 ei nyt täydellinen peli olekaan, niin aika tasokas se silti on, ja ansaitsee ainakin kaksi läpipeluukertaa. Star Control 3 ei taas ansaitse kuin yhden, ja senkin vain siksi, että sen edeltäjä on Star Control 2.

Star Control 2:n lopussa on näppärä ennakointi jatko-osasta. Ensitöikseen Star Control 3 leikkii, ettei tätä tapahtunut ollenkaan, ja tunkee väkisin tilalle oman, yllättäen vähemmän mielenkiintoisen versionsa. Näin positiivisissa merkeissä lähtee uuden vapaiden maailmojen allianssin retkikunta kohti Kessarri-kvadranttia selvittämään, miksei Hyperavaruus enää toimi. Jos vaikka fysiikan lait olisivat heräämässä nokosiltaan?

Star Control 3:n takana eivät enää ole Fred Ford ja Paul Reiche, vaan tekstiseikkailuista tunnettu Legend. Ei siis liene ihme, että tulos on vielä paljon SC2:ta pahemmin tapaus, joka yrittää olla vaikka mitä, mutta on loppujen lopuksi pelkkä seikkailu. Puhetta pelissä sitten piisaakin, eivätkä hölmöt nukkeanimaatiohahmotkaan hirveästi ärsytä. Kusta roiskitaan pelaajaparan silmille kuitenkin alusta lähtien. Kakkososassa nimittäin avaruuden tutkiminen oli varsin vapaata, ja pelaajan piti itse onkia jostain tieto, mistä kannattaisi seuraavaksi etsiä jotain kiinnostavaa. Legendin pojat ovat kuitenkin ilmeisesti keksineet, ettei tuollainen voi olla hauskaa. Star Control kolmosessa pelaajan aluksessa onkin sitten avulias tietokone, joka osaa aina kertoa, minne seuraavaksi pitäisi mennä. Jos juoni ei etene seuraamalla tietokoneen "Tutki Blarghfok VII -planeetta"-ohjeita, niin sitten yleensä tapahtuu jotain pelaajasta riippumatonta. Aluksen tiederyhmä voi esimerkiksi yhtäkkiä raportoida, että nyt joskus ammoin löydetystä Precursor-reliikistä on päätelty, että seuraavana pitää mennä Gropnif-tähtijärjestelmään... Ikävimpänä ominaisuutena tiettyjä oleellisia tähtiä ei kartalla edes ole, ennen kuin juoni "paljastaa" ne. Mitään syytä näkymättömyydelle ei pelissä tarjota.

Nyt pelissä voi perustaa siirtokuntiakin, mutta kun strategisia ulottuvuuksia on vielä minimaalisemmin kuin kakkosessa, siirtokuntien ainoa tehtävä on tuottaa alussa elintärkeää polttoainetta ja aluksia. Mitään kakkosen kaltaista mineraalienkeruuta ei ole, täytyy vain kärsivällisesti odottaa kun siirtokunta tuottaa hitaasti lisää bensaa. Jos onnistuu rantautumaan johonkin autioon aurinkokuntaan tankki tyhjänä niin voi voi. Uusia rotuja löytyy, ja niillä on aluksiakin. Aluksissa on sellaisia hienoja malleja kuin "harmaa, metallinen möykky", "harmaa, metallinen pötkylä" ja "harmaa, metallinen häkkyrä." Jostain syystä uudet alukset eivät jää mieleen kovinkaan hyvin.

Juoni on kelvollinen, vaikka nyt eteneekin omia aikojaan. SC2:n joidenkin mysteerien selitykset ovat kyllä vähän ankeita, ja alkudemosta tuttu loppuratkaisujen vesittäminen jatkuu pelin oikeassakin lopetuksessa, joka on muun löysäilyn kanssa hyvin yhteen sopiva totaalinen antikliimaksi. SC2:n kapteenin säilyttäminen päähenkilönä on myös muutamastakin syystä vähän kyseenalainen ratkaisu. Ensinnäkin jos päähenkilönä olisi ollut joku muu, ei SC2:n loppujuttujen unohtelu olisi tuntunut niin kusetukselta. Oleellisempi seikka on se, että kolmonen tapahtuu yli 20 vuotta SC2:n jälkeen. Kapteenilla voisi olettaa tässä vaiheessa olevan takanaan ikää yli viisikymmentä vuotta ja jonkinmittainen diplomaatin ura. Siksi on vähän hassua, että pelin keskusteluissa pelaajan repliikit ovat usein "Wow, gee... Uhh... What?" -tyyliä. Tietysti idioottikapteeni on hyvä ekspositioväline, sille kun pitää selittää kaikki rautalangasta vääntämällä. Minä vaan en suostu uskomaan, että oikeassa elämässä galaktisen allianssin perustaja olisi ärsyttävä idiootti. Babylon 5 kun kuitenkin on vain satua.

Risto Saarelma

© Pelikapseli 2000