Dreamweb & Harvester

Seikkailupeleissä on sellainen jännä ominaisuus, että vaikka peli luo illuusion jonkinlaisesta vapaudesta, on pelaajalla kuitenkin oikeastaan vain yksi oikea tapa edetä. Yleensä tämä on ylevien ja sankarillisten tekojen suorittamista tai neutraalien ongelmien selvittämistä. Harvester ja Dreamweb ovat siitä poikkeuksellisia seikkailupelejä, että molemmat panevat pelaajan toteuttamaan kohtuullisen arveluttavaa juonta.

Äänet käskivät minua

Dreamweb alkaa unella, jossa päähenkilö Ryan saa kaapuihin pukeutuneilta Univerkon vartijoilta tehtävän hävittää kotikaupunkiinsa keräytyneet viholliset. Unen jäljiltä mikroaaltouuniin ilmestyy mystinen kapistus, joten jostain muustakin kuin alitajunnan omituisuuksista on kysymys. Päivä jatkuu leppoisasti potkuilla työpaikasta, minkä jälkeen Ryan lähteekin jo hankkimaan asetta. Loppupeli sujuu sitten univerkon vihollisia yksi kerrallaan teloitettaessa pelin aika lailla kyberpunkille haiskahtavassa lähitulevaisuuden kaupunkimaailmassa.

Vihollisia - muunmuassa irstaileva rock-tähti ja tyttöystävän esimies - jahdattaessa saavat tielle eksyvät henkivartijat ja parkkihallia vartioivat ystävälliset vanhat sedät maistaa kuolemaa siinä missä kohteet itsekin. Tapon jälkeen Univerkko teleporttaa Ryanin pois paikalta. Poliisit alkavat kuitenkin pian päästä sarjamurhaajan jäljille, ja pelaajalta alkaa käydä aika vähiin.

Dreamweb on erinomaisen outo ja synkkä, ainoastaan kyberpunk-elementit jäävät vähän kummastuttamaan. Univerkko tuo jo mukaan fantasiaelementtejä, eikä juoni olisi kummemmin kärsinyt, vaikka tapahtumat olisi sijoitettu nykyhetkeen. Nyt kaksi erilaista "keksittyä" todellisuutta toimivat tavallaan toisiaan vastaan ja vähentävät turhaan pelimaailman uskottavuutta.

Elämän tarkoitus on lihassa

Jos Dreamwebissä hulluus hiipii hiljaa todellisuuden reunamilta, on Harvester psykoosia alusta saakka. Steve-poika herää muistinsa menettäneenä Amerikan kollektiivisen piilotajunnan 50-luvun alueella Harvestin pikkukaupungissa. Oudot kaupunkilaiset väittävät tuntevansa Steven, eikä kukaan tunnu uskovan muistinmenetykseen. Kaupungin ilmiöt vaihtelevat kummallisista lähes selittämättömiin eikä normaaleja ihmisiä tunnu montaakaan löytyvän.

Hiljalleen käy ilmi, että kaupungin elämä pyörii mystisessä temppelirakennuksessa majaansa pitävän loosin ympärillä. Pelin ensimmäisen puoliskon tehtävänä on päästä jäseneksi suorittamalla ovea vartiovan kaapuveikon antamia hämäräperäisiä tehtäviä. Tehtävien suorittamisesta alkaa olla seurauksena sivullisten kuolemia, ja viikon edetessä kaupungin ilmapiiri muuttuu vielä oudommaksi ja uhkaavammaksi, sikäli kun sellainen on ylipäätään mahdollista.

Lopulta loosin ovet aukeavat, ja pelin loppupuolisko alkaa. Jos todellisuus oli Harvestin kaupungissa nyrjähtänyt, on se loosissa jo totaalisen vinossa. Pelaaja kohtaa erilaisia hirviöitä, vahtimestareita, lapsia ja muita kummajaisia, ja yleensä myös tappaa nämä. Loppua kohden ei aivosoluja enää tarvitse lainkaan, selkäydin ja naulapyssy riittävät huolehtimaan vastaan tulevista esteistä.

Harvester on pinnalta katsoen teknisesti kohtalainen ja tavanomainen CD-ROM -seikkailupeli, joka sattuu olemaan täynnä tavallista mustempaa huumoria ja todisteita liiallisesta B-kauhuelokuvien harrastamisesta, mutta tietokonepelinä sillä on silti omaa ainutlaatuista ilkeyttään. Jotta pelaaja voisi nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu, panee peli hänet tekemään yhä arveluttavampia tekoja. Sivulliset kuolevat epäsuorasti vain alkupuolella, loosin sisällä loputkin normaalimaailman rajoitukset häviävät. Harvester tarjoaa eettisen valinnan: pitäisikö tehdä väärin vai tehdä oikein ja olla etenemättä pelissä. Eikä se anna pelaajan unohtaa sitä.

Risto Saarelma