PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Mopiranger

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Konamin moduulipeli Mopiranger julkaistiin 1985 eli kyseessä on jokseenkin vanha lahotatti peliksi. Järisyttävä alkudemo on 8-bittisten koneiden tyyliin hyvin koruton. Siinä isokorvainen kanootissa istuva hiiri tai jokin vastaava meloo sivusuunnassa saarelle, jossa odottaa pieni mopilapsi pelastajaansa.

Kanoottiralli

Ideansa puolesta peli on Pacmanin kehittyneempi jälkeläinen. Veden täyttämässä sokkelossa seikkaillaan ja pelastetaan siinä sivussa eteen osuvia pikkukersoja. Eri suuntiin kulkevat veden virtaukset ovat ratkaisevassa osassa kenttien selvittämisessä, sillä myötävirtaan melominen on kaksi kertaa nopeampaa kuin vastavirtaan. Joissakin paikoissa on virrattomia suvaintokohtia, joissa nopeus on arvatenkin siltä keskiväliltä. Harmittavasti virtaus ei näytä vaikuttavan vihollisten nopeuteen.

Nämä ulkomuodoltaan identtiset, mutta eri värivaihtoehtoina saatavat örkit yrittävät estää mopin pelastusretkeä ja kuolema tulee tietenkin vanhaan hyvään tapaan kertaosumalla. Kukin hirviö toimii hiukan eri tavalla, pahin niistä taitaa olla punainen otus joka on nopea ja osaa seurata hyvin pelaajan liikkeitä. Hirviöiden liikkuminen on melko vaihtelevaa joka tekee pelaamisesta mielenkiintoisempaa, kun hirviöt eivät aina seuraa orjallisesti pelaajaa.

Mopin takataskussa on vielä yksi yllätys, nimittäin jonkinlaisia aaltoja ampuva ase, joka muuttaa hirviön kiveksi. Kun sokkelossa ollaan niin varomaton ammuskelu voi johtaa siihen, että pelaaja joutuu umpikujaan. Kiviä voi työntää pois edestä, mutta vain jos sen takana on esteetön kulkureitti. Kivettyneet hirviöt peli korvaa pian uusilla joukoilla, jotka ilmaantuvat kentän molemmilla puolilla olevista teleporttereista.

Pelin erikoisin hirviö on musta örkki, joka ilmestyy joskus syömään kiviä ja kenties auttamaan tahtomattaankin loukkuun jäänyttä pelaajaa selviämään kentästä. Hirviön kulkureitille ei kannata asettua, sillä ase ei tehoa tähän syvyyksien muinaiseen lonkero-otukseen.

Tasaisen varma toteutus

Iso mopi jota pelissä ohjataan on aina ollut minun mielestäni hellä ja rakastava muorimopi, jonka raivokkaaseen epätoivoon samaistuu paatunutkin ihmismieli. Vaikka mopilapset on esitetty muutaman pikselin kokoisina möykkyinä ja animaatiota niissä on kahden framen verran, silti niihin sisältyy koko inhimillisen draaman spektaakkelimainen kirjo.

Musiikkia kuuluu alkudemossa sekä jokaisen kentän alussa sama viisu. Game over -tekstikin on ryyditetty pienimuotoisella pimputuksella. Ääniefektit ovat aika tavanomaista kamaa, sellaista pientä kilahtelua ja plörinöitä taattuun Konami-tyyliin. Hiukan rasittaa jonkinlainen nouseva ja laskeva sireeniääni joka kuuluu koko ajan pelin aikana. Ilmeisesti se on olevinaan hirviöiden mölinää, koska mustan örkin aikana ilmoille kajahtaa painostavampi versio.

Pelasin kenttään 9 ja sen jälkeen poksahti retrorele päästä. Toisen kerran kokeiltuani jämähdin taas ysiin, vaikka minulla oli kuusi lisämopia. Kuten kuvasta näkyy, olin melkein onnistua mutta menin tietysti työntämään kiven nurkkaan ja pieni mopinpask.. papana pörriäinen jäi sinne. Muistelen joskus pelanneeni peräti muutaman kymmentä kentällistä tätä suloista peliä, joten tuskinpa ne kentät ainakaan kesken loppuvat.

Paul "Mopi Hunter" Pekkarinen

Konami (1985)
MSX
Toimintaseikkailu
1 pelaaja

© Pelikapseli 2000-2001