PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Pinball Dreams & Pinball Fantasies

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Dreams & Fantasies
Illusions
Dreams 2 & Mania

Tietokoneflippereiden klassisin kaksikko

Flipperipelien olemassaolon järkevyys kyseenalaistetaan usein argumenteilla kuppilarealismista. On toki totta, ettei aitoa flipperitunnelmaa kaikessa fyysisyydessään saada tietokoneen ruudulla toistettua. Pelien tuntuma, ellei peräti fysiikanmallinnus saattaa myöskin olla todellisuudesta tai totutusta poikkeava. Yhtä kaikki, tietokonepeleinä parhaat flipperipelit edustavat viihdyttävää ja yksinkertaista refleksien kiusaamista.

Digital Illusionsin alunperin Amigalle koodaama Pinball Dreams oli merkittävä edistysaskel tietokoneflipperien kehityksessä. Isot, värikkäät taulut skrollaavat rivakkaa kyytiä useamman ruudullisen vastapainona edeltäjien kenties puolen ruudun kokoiselle staattisuudelle, ja pallokin kasvoi nuppineulan pään kokoisesta tahrasta tunnistettavaksi kuulaksi - tosin pyöreältä kiveltä se enemmän vaikuttaa kuin metallikuulalta. Huomattavaa on myös (ymmärtääkseni ennennäkemättömän) uskottava ja pelattava fysiikka.

Ei sovi väheksyä myöskään sitä, miten hyvin itse taulut on suunniteltu pelaamista ajatelleen. Ne ovat tavoitteiltaan selkeitä ja hyvin suunniteltuja, parhaat pisteet irtoavat suunnilleen sieltä mistä odottaisikin. Alitehtävät ja grafiikka ovat toimivasti sidottuja kunkin kentän teemaan. Musiikkikin on esimerkillinen esitys siitä, kuinka neljällä kanavalla saadaan tarvittaessa ihmeitä aikaan - yhden ollessa vieläpä varattuna ääniefekteille.

Dreams lähemmin

On kyllä myönnettävä, ettei toteutus ole ihan tasaista joka taulussa. Ensimmäiset kaksi, Avaruusaiheinen Ignition ja villin lännen junailuun pohjaava Steel Wheels ovat varsin hyviä. Kaksi jälkimmäistä, teini-ihmeen tai rokkibändin nousua maailman pop-listoille karkealla otteella dokumentoiva Beat Box, sekä hautausmaatunnelmissa viipyilevä Nightmare ovat mielestäni heikompia.

Ignition on oma suosikkini, sopivan haastava ja sopivan palkitseva, vaikka verrattuna muihin pihtaakin pisteissä. Samalla se on yksinkertaisin ja selkein tauluista. Toteutuksessa ei ole moittimista, jopa kolho ja alavireinen taustamusiikki sopii retroscifi-meininkiin. Osansa viehätyksestä varmaan tuo se, että pallo on helppo palauttaa peliin sen luiskahtaessa sivulta alas. Steel Wheelsisissä pistää korvaan äänimaailman mainio toteutus eikä valittamista muutenkaan löydy. Dreamsin tauluista tämä on vauhdikkain ramppeineen, joista helpoimmasta tosin saa myöskin eniten pisteitä. Kummaa.

Beat Boxiin en ole oikein päässyt sisälle. Taulu on vaikeudessaan aika armoton, mutta ikävintä on tavoitteiden epämääräisyys, ei tiedä, mitä kannattaisi pisteiden toivossa tehdä. Musiikkimaailman tarjoamia mahdollisuuksia ei myöskään mielestäni hyödynnetä tarpeeksi hyvin. Nightmares on kenttänä yhtä hyvä kuin kaksi ensimmäistä, pisteitäkin tulee paljon, mutta vähän sattumanvaraisesti. Varsinkin kun suurimmat pisteet saa irti suhteellisen helposta Spin - trapista. Sen antama bonus tai muu vaikutus on satunnainen, yhden ollessa omien pisteiden tuplaus. Nöyrä mielipiteeni on se että tämä hieman ryssii tavoitteellisen pelaamisen palkitsevuutta.

Lupausten lunastaja

Vielä samana vuonna julkaistussa Pinball Fantasiesissa kaikki Dreamsissa esillä olleet ainekset ovat todella kohdallaan. Grafiikka on yksityiskohtaisempaa ja näyttävämpää, musiikki jää jo pahasti päähän soimaan ja pelattavuus on varsinkin entistäkin huolellisemmin suunniteltujen taulujen myötä vielä parempi. Tehtäviä ja selviteltävää on rutkasti enemmän. Myöskin ledi-pistetaulun käyttö ottaa aimo askeleen eteenpäin ja se esittääkin jo kunnon animaatioita. Kolmas mailakin löytyy kaikista paitsi neljännestä taulusta.

Partyland ottaa ironiseen käsittelyynsä huvipuistoelämän. Rampit ovatkin tärkeässä osassa, ja erilaisista laitteista kerätään P-A-R-T-Y -kirjaimia, jotta happy hour osuisi kohdalle. Toisin kuin olettaisi, peli ei siirrykään näppäimistönhakkausta vaativaan juominkialipeliin, vaan ramppeja vinguttamalla haalitaan megapisteitä. Nooh.. vauhdikasta meno on siltikin. Jingleilevä musiikki on ärsyttävyydessään kutkuttavaa.

Jo pelkkä Partyland-taulu olisi yksinään klassikko, mutta ralliaiheinen Speed Devils ja (jälleen!) hautuumainen Bones n' Stones ovat ainakin yhtä hyviä. Väliinputoajaksi jää Billion Dollar Show, joka tuntuu sisällöltään tyhjemmältä kuin muut, ja on myös paljon vaikeampi. Haastetta siis - ja ihan yhtä pelattava se on kuin muutkin kentät. Onnenpyöräily on myös aiheena toimiva ja rauhallinen, loungehtava taustamusakki mainio.

Speed Devilsissä piisaa puuhaa, kohteita muksimalla pitäisi muun muassa vaihtaa auton vaihteita jonka jälkeen perättäisillä laukauksilla ramppeihin ohitetaan kilpailijoita. Vastaavia alitehtäviä piisaa ja vaikka taulussa taitaakin olla suunnittelumokaksi laskettava oikea yläkulma, johon voi jumiutua keräämään pisteitä vaikka iäisyydeksi, mikä jähmettää muuten vauhdikasta kenttää kovin. Siltikin, viihdyttävä taulu. Musiikki tässäkin varsin menevä on.

Stones n' Bones on klassikko. Päätavoitteessa on paljon erilaisia tehtäviä (aikarajoitteiset ottavat päähän, paitsi jos niissä sattuu onnistumaan, mikä on erittäin palkitsevaa jopa pisteiden kannalta), hieman pienempiä pistesaaliita voi kerätä useilla tavoilla, ja pallon pitäminen pelissä on juuri sopivan haastavaa. Yhtenäinen teema ja rauhallinen grafiikka tuottavat pelin selkeimmän taulun. Pisteitäkin irtoaa ruhtinaallisesti, kunhan pelaa hyvin. Taulu palkitsee etenemisen ja koukuttaa pelaajan.

Go go go - roll your wheels

Molemmissa peleissä voi samalla koneella pelata peräti kahdeksan pelaajaa kerralla - joskus tuli muuten pelattua yksin sellaisia maratoneja, hölmöltä tuntui, kiitos kysymästä. Pallojen määrää saa vaihdella kolmen ja viiden kesken ja taulun kallistuskulmaa muutettua kolmen pykälän välillä. Pelistä löytyy jostain syystä mustavalkoinen grafiikkavaihtoehtokin.

Ainakin PC-versiosta löytyy parikin näyttötarkkuutta. Mitä niihin tulee, on Dreamsissa 320x200 - tilassa pelaaminen luontevampaa, Fantasiesissa taas korkearesossa. Fantasiesin kohdalla tämä saattaa johtua tottumuksesta, joka tapauksessa Pinball Dreamsissa tuntuma tuntui oudolta, kunnes vihdoin kokeilin matalaa resoluutiota (pallorutiinille on selkeästi tehty pelien välissä jotain - Mikko Järvisen huom). Pelasin paljonkin ja viihtyen myös 320x400 - tilassa, mutta pallo ei tuntunut olevan ihan niin hyvin kontrollissa kuin olisi suonut. Vaihdon jälkeen Fantasiesin tuntuma ei tuntunutkaan enää niin ylivoimaisesti pelattavammalta. Jos flipperi-innostus on kova, pelaa Dreamsia varmasti siinä vaiheessa kun Fantasiesin tuntee läpikotaisin ja ennätykset ovat kymmenkertaiset naapurin pojan vastaaviin nähden.

Eino Keskitalo

Dreams:
Digital Illusions
Spidersoft
21st Century
(1992)
Fantasies:
Digital Illusions
Frontline Design
21st Century
(1992)
PC, Amiga, SNES, Gameboy, CD32..
Flipperi
1-8 pelaajaa

© Pelikapseli 2000-2001