PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Pinball Illusions

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Dreams & Fantasies
Illusions
Dreams 2 & Mania

Kuulakuninkaiden paluu

Vuonna 1995 ilmestynyt Pinball Illusions on paitsi viimeinen DI:n 2D-flippereistä, myös lähimpänä tosimaailman esikuviaan. Pelituntuma on jälleen muuttunut, ja noin mutuna (en ole aitojen flipperien tuntija) todenmukaisempaan suuntaan - tylympään suorastaan.

AGA-Amigoille aluksi ilmestynyt PI käyttää hyväkseen tarjolle ilmautuneita parempia grafiikkatiloja. Taulujen graafinen ilme muuttuu paletin kasvaessa ja resoluution tarkentuessa karkkiväreistä realistisempaan suuntaan, ja kuulakin saa metallinhohtoa pinnalleen.

Audiovisuaalinen ilme menettää osan persoonallisuudestaan vakavoituessaan, vaikka molemmat ovat edelleen toteutukseltaan todella hyviä. Kanavamäärän kasvun myötä musiikki pyrkii hakemaan tehoa enemmän äänen laadusta kuin yksinkertaisesta melodisuudesta, ja täytyy sanoa, että PI:n musiikit ovat kenties kärsineet ajan saatossa enemmän kuin PF:n, jossa äänenlaatu oli jo riittävä ja biisit tarttuvia. Tästäkin huolimatta Law n Justicen cyberpunk-ambient ja Extreme Sportsin industrialkitarointi miellyttävät allekirjoittanutta. Babewatchin renkutukset sen sijaan eivät innosta, vaikka taulussa onkin periaatteessa hauska mahdollisuus vaihtaa musiikkia jukeboxin avulla.

Pelattavuuteen tuo lisämaustetta - suorastaan uuden hallitsevan elementin - mahdollisuus saada peliin useampia palloja yhtä aikaa. Useat tehtävät hyödyntävätkin tätä. Sormet ja simmut saavatkin tehdä hyvää yhteistyötä jos palloja haluaa pitää pelissä hieman pidempäänkin.

Ja sitten asiaan

Tauluista parhaassa, eli Law n Justicessa yksi tiloista, joka hyödyntää useampaa palloa on oivaltavasti nimetty Riotiksi. Taulun muutkin tehtävät hyödyntävät erinomaisesti teemaa hullujen pommimiesten jahtaamisineen. Judge Dredd -vaikutteita kupataan innolla, ja tämä taulu todella hyötyy yleisilmeen muutoksesta. Osa (kautta linjan taas petranneesta) valotaulun käytöstä on oikeastaan hyvinkin väkivaltaista, poimikaapa vaikka bonuskertoimia.. Henkilökohtaisesti taulu addiktoi minut kuin PF:n parhaat konsanaan. Loput kaksi eivät puraise aivan samalla innolla.

Babewatchin teema on sinänsä ihan hauska. Kuten nimestäkin voi päätellä, ironisoi se perusjenkkiä piitsimeinkiunelmaa. Tehtävissä pumpataan rautaa, kruisaillaan jenkkiautoilla, surffaillaan ja niin edelleen. Hyvä taulu, jonka lineaarisessa tehtäväpuussa (rpg?) ensin kasvatetaan jackpottia alitehtävässä ja sitten haalitaan niitä useammalla kuulalla. Kokonaisuus ei kuitenkaan innosta pelaamaan.

Extreme Sportsille lämpenen jokseenkin paremmin, vaikken voi sanoa ääriurheilun kauheammin kiinnostavan. Taulussa ei oikeastaan olekaan muuta kuin ramppeja ja tunneleita, joista voi repiä runsaasti pisteitä erilaisten combojen kautta. Näihin pitäisi, riippuen aina käynnissä mahdollisesti olevassa tehtävästä, saada pallo ammuttua sopivissa järjestyksissä aikarajan puitteissa. Käytännössä touhu on miellyttävän haastavaa. Valotaulua käytetään erittäin hyvin ja hauskasti varsinkin tehtävien aikana, mikä innostaa pelaamaan tehtäviä ja nostamaan paniikkia ajan ollessa umpeutumassa. Vähän kasvottomaksi taulu silti jää.

Vaikkei Illusions olekaan sarjan legendaarisin peli, on se mielestäni ehdottomasti samaa luokkaa edeltäjiensä kanssa, ja onpahan hieman uudemman näköinenkin.

Eino Keskitalo

Digital Illusions
Frontline Design
21st Century
(1995)
PC, Amiga, CD32
Flipperi
1-8 pelaajaa

© Pelikapseli 2000-2001