Pinball Dreams 2 & Pinball Mania

Metallikuulaäpärät

Pinball Dreamsin PC:lle kääntänyt Spidersoft koetti 21st Centuryn siipien suojissa onneaan myös omien flipperipelien tuottamisessa. Ei ihan mennyt putkeen, pelit ovat Digital Illusionsin tuotoksia huomattavasti karumpia, ja pelattavuudestakin tuntuu puuttuvan jotain, vaikka vertaaminen saattaakin olla hieman epäreilua, kysehän on periaatteessa tottumisesta (ja ennakkoasenteesta). Jotain silti uupuu, varsinkin Fantasiesin toimiviin, palkitseviin kenttäteemoihin verraten pelaaminen on päämäärätöntä eikä yhtä hauskaa.

Jatko-osa, mukamas

Vaikka Pinball Dreams kenites näin jälkeenpäin katsoen tuntuukin Pinball Fantasiesia pohjustaneelta harjoitustyöltä (ollen toki ilmestyessään jotain ihan uutta), ei Pinball Dreams 2 oikein ansaitse nimeään. Yleisvaikutelma on kaikin puolin karumpi kuin DI:n tuotoksissa, varsinaisen pettymyksen irrotessa tauluista. On mielenkiintoista huomata, että taulujen 'tehtävät' ja tapahtumat ovat nähtävästi tismalleen samat kuin Pinball Dreamsissa.. uudet taulupohjat on sentään tehty, ja päälle viritetty ihan yhtä uudet grafiikat, tosin Digital Illusionsin taidonnäytteisiin verraten huomattavasti karummat. Itseasiassa 'karu' on täydellinen adjektiivi kuvailemaan vaikkapa kolmostaulun taustagrafiikan naishahmoa..

Jos PD2 ei olisi niin selkeä äitilampaan tytärklooni, voisi sen kuitata sanomalla, että pelaahan tätä jos ei ajattele parempia olevan olemassa.

Omat eväät

Pinball Mania sen sijaan on selkeästi omaleimainen tuotos. Grafiikka on ihan kivaa ja iso SVGA-tarkkuus mukavan näköistä. Ei se nyt elämyksellistä ole, mutta taulujen yleisilme on Kick Offia lukuunottamatta tarpeeksi selkeää ja vaikkapa värimaailmassaan onnistunutta. Kick Off ansaitsee kyllä sympatiapisteet taulun omalaatuisesta toteutuksesta, harmi vain, ettei sitä ole yhtään kivaa pelata.

Muistakin tauluista löytyy omaperäisyyttä - Jailbreakissa kakkoslavat ovat "selät vastakkain" taulun keskellä, ja Jackpot-kentästä löytyy teemaan sopivaa rekvisiittaa aina ruletista lähtien. Tarantula ei sinänsä sisällä mitään silmiinpistävää uutta ideaa, mutta on tauluun ainakin tavaraa tungettu. Voisi myös mainita, että nippeleitä ja jopa taustagrafiikkaa on animoitu, toisin kuin DI:n peleissä. Valotaulun käyttö sen sijaan on heikompaa.

Äänimaailma sietää sapiskaa; en menisi jakelemaan muusikolle mitään erityisiä palkintoja, mutta varsinkin jatkuva pitkienkin äänisekvenssien soittelu pienimmänkin nippelin hipaisusta on mitä ärsyttävintä. Tavallaan kuvittelisi jotain saavuttaneensa kun tällä tavalla fanfaaria tilutetaan, mutta äänekkäimmistä kohteista ei yleensä tunnu tapahtuvan mitään. Kärjistyshän tämä oli, mutta pelaaminen ei ota mukaansa palkitsemalla ja ohjaamalla pelaajaa parempien pisteapajien suuntaan.

Varsinkin Jackpot kärsii tästä taipumuksesta. No, pikavoitot kenties sopivat taulun teemaan. Tekemistäkään ei tunnu olevan, muuten taulu voisi olla mukava. Tarantula lienee kokonaisuutena pelattavin, eikä siitä oikeastaan ole pahaa sanottavaa. Jailbreak on melkoisen vauhdikas tapaus, hieman epämääräinen pisteidensä kanssa mutta sitäkin pelaa mielellään. Jalkapalloileva Kick Off on luontaantyöntävä.

Spidersoftin virityksistä Pinball Maniaa on ainakin kevyen pelailun arvoinen, vaikka jääkin DI:n saavutuksista jälkeen. Voi kuitenkin olla, että PM vastaa jonkun makumieltymyksiin sillä oikealla tavalla. Ei huono peli.

Eino Keskitalo