PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Stealth Fighter

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Mikä ihmeen Stealth Fighter?

Kyseessä on Yhdysvaltojen "hys hys-hävittäjä" eli F-117A "Wobbly Goblin", joka on suunniteltu tutkalle näkymättömäksi. Koneen pinnanmuodot heijastavat mahdollisimman vähän tutka-aaltoja ja kone on vieläpä päällystetty tutkasäteitä imevällä materiaalilla. Moottorin pakosuihku jäähdytetään lämpösäteilyn vähentämiseksi. Koneella lennellään muutenkin verrattain matalalla hiiviskellen, jotta kone pysyisi mahdollisimman pitkään huomaamattomana.

Stealth Fighter tietokonepelinä

Pelistä on itseasiassa olemassa kolmekin erilaista versiota. Commodore 64-versio tunnetaan nimellä Project: Stealth Fighter ja muissa koneissa nimellä F-19 Stealth Fighter. Peli on julkaistu oikean Stealth Fighterin ollessa prototyyppi/suunnitteluasteella, siksi nimenä on F-19. Alkujaan Stealth Fighter sai innoituksensa aihetta käsittelleestä lehtiartikkelista. Oikean Stealth Fighterin nimeksi tuli lopulta F-117A, vaikkakin Microprosea kuitenkin kiiteltiin varsin lähelle osuneesta ulkonäöstä/mallinnuksesta. PC:n myöhemmissä versioissa on mahdollista muuttaa koneen ulkonäkö aidoksi F117A:ksi, mutta tämä todellakin muuttaa vain koneen ulkonäköä, ei muita ominaisuuksia.

"Mä ja mun lentskari" eli yksin maailmaa vastaan

Tuon aikaisen tavan mukaisesti pelissä lennellään itsekseen, eli ilman siipimiehiä, mutta taivaalla kuitenkin kohtaa myös omia koneita, jotka tarpeen vaatiessa antavat tulitukea. Minkäänlaista viestiliikennettä ei pelissä ole, vaan kaikki nuo omien tarjoamat avustukset tapahtuvat sattumanvaraisesti.

Taistelutantereita pelissä on neljä: Libya, Persianlahti, Pohjois-Eurooppa (Suomipilotin iloksi myös Lappi on tarjolla.) ja Keski-Eurooppa. Vaikeustasoja on neljä. Kohteista voi valita joko ilmakohteet tai maakohteet, joissa kummassakin on sekä ensi- että toissijainen kohde. Erilaisia sotatiloja on kolme: kylmä sota, rajoitettu sota, ja täyskärhämä. Kylmä sota- tilanteessa tehtävät ovat pääsääntöisesti vakoilua toisin sanoen käydään kuvaamassa vihollisen tehtaita, öljykenttiä, satamia jne. yrittäen kaikin tavoin välttää joutumasta aseelliseen kontaktiin vihollisen kanssa. Rajoitetussa tilassa on jo joitakin vihollisen kohteiden tuhoamisia, mutta edelleen koetetaan välttää kärhämöintiä vihollisen kanssa. Kummassakin, sekä kylmän että rajoitetun sodan, tilassa vihollisen kanssa tulitaisteluun jouduttuaan tilanne muuttuu täysimittaiseksi sodaksi.

Varsinainen sotatila onkin sitten jo "sitä itteensä" eli turhanpäiväinen kuvaaminen unohdetaan (no jokunen kuvaustehtävä on) ja annetaan lyijyn puhua. Koska Stealth-hävittäjä on lento-ominaisuuksiltaan kuin lentävä lehmä, on ideana koettaa mahdollisimman vähän joutua ilmataisteluun. Pääpaino on siis hiiviskellä vihollisalueella, tutkia, SAM-pattereita ja viholliskoneita väistellen. Pysy mahdollisimman kauan huomaamattomana, tuhoa viholliskohde ja hiippaile pois paikalta. Totuus kuitenkin on ikävä kyllä toinen ja jossain vaiheessa törmää kuitenkin vihollisen ilmatorjuntaan tai hävittäjiin ja tällöin pilotin lentokyvyt punnitaan.

Tarjolla oleva aseistus ja vastaantulevat koneet

Aseita on tarjolla jos jonkinlaista mainittakoon ilmataisteluun tarkoitetut: AIM-9H "Sidewinder", AIM-120A AMRAAM-ohjukset. Maakohteisiin taasen purevat AGM-88A HARM ja AGM-65D "Maverick"-ohjukset ja merikohteisiin AGM-84A "Harpoon"-ohjus.Valikoimasta löytyy takuulla jokaiselle jotain unohtamatta merkillisimpiäkin technoleluja. Koneita pelissä on myös varsin huomattava liuta, edustettuina ovat perinteiset venäläisvalmisteiset MiGit ja Sukhoit ja jenkkien "F-hävittäjät" 18, 16 ja 14 sekä liuta muita enemmän ja vähemmän tunnettuja konemalleja. Pelaaja tosin pääsee lentämään ainoastaan Stealth-konetta.

...ja sitten taivaalle

Tehtävää suorittamaan lähdetään joko lentokentältä tai katapultilta laukaistuna lentotukialukselta. Lentotukialustoiminta on varsin haastavaa sillä helpostihan sieltä ilmaan pääsee, mutta tehtävän jälkeen pitäisi sille myös laskeutua. Helpotuksiakin toki on ja jos esimerkiksi taistelutantereella eksyy totaalisesti, niin autopilotin päälle kytkeminen palauttaa pilotin ja koneen oikeaan kurssiin kohti kohdetta. Myös alkuvalikoissa on mahdollisuus valita kolme eri laskeutumisvaikeustasoa: ei maahansyöksyjä, helpotettu tai realistinen laskeutuminen. Itse lentäminen tapahtuu PC-versiossa joystickilla tai näppäimistöltä, C-64- versiossa lennetään perinteisesti joystick-vetoisesti.

Miltä se sitten näyttää ja kuulostaa?

Grafiikaltaan peli alkaa nykymittapuun mukaan olemaan todella raskaasti ajan hampaan jäytämää. Onhan se edelleenkin ihan toimivaa ja ikäisekseen yksityiskohtaista (mainittakoon Hollannissa näkyvät tuulimyllyt joiden lavat pyörivät.) Commodore 64-versio on aika valju kokemus graafisesti. Tunnettuahan on, että kuusnelosta ei ole luotu lentosimulaattorien vaatiman grafiikan tuottamiseen. Äänet ovat huvittavaa suhinaa, mutta kun äskettäin peliä kokeilin muistin virkistykseksi ja tätä juttuani varten on siinä edelleen vahvasti tallella se vetovoima ja pelattavuus. On todella mielenkiintoista pelata lentosimulaattoria, jossa pääpaino ilmataistelujen sijasta on järkevällä strategian suunnitelulla ja hiiviskelyllä. Kieltämättä on todella kutkuttavaa lennellä taistelualueella tietäen vihollisen olevan lähellä ja tietäen, että jos kohtaa vihollisen on mokoma Stealth-leija kanveesissa alta aikayksikön.

Pelissä on mahtava määrä näppäinkomentoja käytössä ja alkuperäisen pelin mukana tuleekin näppikseen kiinnitettävä näppäinkartta, josta näkee nopeasti taistelun tuoksinnassa mistä ne ohjukset laukaistiinkaan tai mikä heittää ilmoille ohjuksen häirintään tarkoitettua silppua, sekä mistä vaihdetaan kuvakulma. Mukana on myös tuiki tarpeelliset kartat joista näkee muun moassa missä viholliskohteet (kaupungit) ovat ja miten tunnetut lentotukikohdat ovat sijoittuneet taistelualueelle. Peli on kaikinpuolin ikäisekseen laaja ja edelleen ihan pelattava, mutta se vaatii normaalia pidempää pinnaa ja mielenkiintoa sekä ohjekirjaa, että nappuloiden opetteluun, sillä muuten on aivan turha lähteä peliä tosissaan koluamaan ja ohjekirjan tarpeellisuutta kuvastaa myös ainakin omassa Stealth-versiossani oleva tuolle ajalle tyypillinen kopiointisuojaus, jota ei pääse ohittamaan kuin ohjekirjan avustuksella.

"Clear for landing"

Aivan ensimmäisenä en lähtisi F-19 Stealth Fighteria suosittelemaan kenellekään, vaan tarjoaisin tutustumiskohteeksi uusioversiota: F-117A, joka on muuten lähes sama peli kuin F-19, mutta tämä käyttää jo 256 väristä VGA grafiikkaa. Toisaalta ehkäpä joku myös tästäkin vanhasta versiosta innostuu... Pelin ohjelmoijaporukka on todella nimekäs ja arvostettu. Pelin suunnitteli Sid Meier ja varsinaisen koodaustyön hoiti Meierin lisäksi Andy Hollis ja Jim Synoksi.

Janne Heinikangas

Microprose (1988)
Lentosimulaattori
1 pelaaja
Atari ST, Amiga, PC, C-64

MiG-29 havaittu.

Kaartotaistelun alkuhetket.

Lähellä, lähellä...

Kohde lukittu. Nyt vihulaista viedään...mutta voih! Ohjukset jumissa!

Onnistuuhan se tykeilläkin. Pudotus! - mutta mites se muuttui MiG 23:ksi?

Voittoisa Luutnantti Heinikangas palaamassa kotia.

© Pelikapseli 2000