Grand Prix Circuit & The Cycles

Veteraanin Silverstonen-keikka

Accoladen Grand Prix Circuit on yksi varhaisimpia PC-pelituttavuuksiani. Vaikka tämä formulapeli ei prameile sen koommin silmän- tai korvanruolla, se tarjosi silloin joskus hyvinkin tarttuvan tuntuman tiehen ja osasi tarjota tarjottavansa konstailematta. Oikeastaan minä en muista ikinä varsinaisesti pitäneeni tämänkaltaisista peleistä erityisemmin, mutta GPC nyt vain sattui olemaan niin tavattoman pelattava, että aikaa myös kului sen parissa.

GPC ei näyttänyt kymmenen vuotta sitten sen paremmalta kuin tänäänkään, EGA-graafiset ratkaisut noudattavat karun toimivuuden linjaa. Valikoista selviää mutkattomasti ajamaan. Tie vilistää renkaiden alla sulavasti eikä töki missään vaiheessa. Kilpakumppaneiden autot ovat nykien skaalautuvia spritejä jotka eivät mitenkään hienoja ole, mutta sehän ei estä niiden ohittamista. Piipperiäänien poiskytkemismahdollisuutta sentään arvostaa tällä vuosituhannella..

Vaikeustasoja löytyy kokonaiset kuusi kappaletta, niiden vaikuttaessa ainakin vaihteiden käsittelyyn ja renkaiden kulumiseen jos kaahaa pientareen puolta. Kierrosten määrää saa vaihtaa, sekä valita, ajaako harjoitusajoja, yksittäisen kisan vaiko peräti kokonaisen kauden. Kautta ei tarvitse ajaa kertaistumalta, sen saa kovalevylle turvaan.

Marlboronvärinen McLaren on vuonna '88 ylittämätön rassi. Williams on toinen vaihtoehto, Ferrarissa on vaihteitakin yksi vähemmän ja muutenkin kurjin ajopeli, heh hee. Ainakin sen huippunopeus on muita autoja vähäisempi. Tiedä sitten, mitä ideaa on laittaa valittavaksi kolme autoa joista paras on yksinkertaisesti paras. Ehkä olen missannut jotain.

Sitten varsinaiselle pikku nostalgiatripille..

Aika-ajot hoidataan ylhäisessä yksinäisyydessä, ajamalla yksi kierros eikä edes lentävällä lähdöllä. GPC on kyllä vakavailmeinen peli, mutta jos realismia hakee niin kannattaa varmaankin katsastaa jokin uudempi peli.

Ja eikös vain grafiikka näytäkin sekä toimivalta että karulta. Tierutiini on liikkeessä mielestäni katsottava edelleenkin. Horisontissa näkyvät maisemat huvittivat jo silloin, ja todettua tuli myös se, ettei esimerkiksi takaisin päin päässyt kääntymään..

Nuorena poikana ajelin yleensä automaattivaihteet suovalla vaikeustasolla ja nyt onnistuinkin suunnilleen pysäyhtymään viimeisessä mutkassa manuaalisia käyttäessäni..

.. ja saan aloittaa kahdeksannelta sijalta. Kisoissa on kokonaiset kymmenen autoa mukana.

Vaikeimmallakin tasolla tietokonekuskeista on vastusta lähinnä, jos ryssii aika-ajot tai ajaa niin pitkiä kisoja että joutuu ohittamaan kierroksella hitaimpia kuskeja. Kunnianhimon puutteessa nämä ajavat vain rataa ympäri pitäen ajolinjansa mistään välittämättä. Ja varsinkin kun pelaajan auto menee suorilla ohi heittämällä.. lähdöissä on kyllä mukavaa ruuhkan tuntua..

.. jonka voi ohittaa lainaamalla asfalttia varikon puolelta.. heh hee.

Vaikka ajaminen ei taatusti tunnukaan auton ajamiselta - tai no, moniko meistä on formulan ratissa istunut - pelinä tätä pelaa edelleen. Tuntuma toimii.

Ja sitten menen sähläämään juuri ennen viimeistä mutkaa motin savuksi ilmaan. No, onneksi oli sentään vasta ensimmäinen kierros menossa.

Kunhan peliä on tarpeeksi pelannut, itse kilpailua haastavampaa onkin olla tarkkana vaihteiden kanssa, ettei kone vain leikkaa kiinni. Peli myös pitää kirjaa parhaista kierrosajoista, jotka se armollisesti tallentaa myös kovalevylle turvaan. Niitäkin tuli aikoinaan hiottua kavereiden keralla..

Tuloslista puhuu karua kieltään. Eipä tainnut oudoista nimistä päätellen olla Accoladen pojilla FIA:n lisenssiä taskussa.

Muutaman parempionnisen rundin jälkeen täytyy sanoa, että Grand Prix Circuitia unohtuu pelaamaan pikkaisen enemmän kuin oikeastaan oli tarkoitus. Henkilökohtainen nostalgiointi tätä tuskin yksinään aikaan saisi, peli on edelleen pelattava. Tietenkin kolmentoista vuoden aikana on saatu aikaan toden tuntuisempia ja varsinkin paremman näköisiä ja kuuloisia formulapelejä. GPC:ssä ei myöskään ole sellaista '80-'90 -lukujen taitteen kitschistä arcadefiilistä mukana, mutta hauskaa sen pelaaminen silti on.

Yllätyksekseni törmäsin netissä myös samalla enginellä vuonna 1989 väännettyyn The Cyclesiin. Moottoripyöräpelihän se on kyseessä, ja vähän sellainenhan se meininki on että "vaihdetaanpas grafiikat niin meillä on sitten kokonaan uusi peli." Mutta onhan tuo ajotuntuma hieman kiikkerämpi.. ja - herran jestas sentään - pelissä on mäkiä! Muutenkin peli tuntuu sieltä täältä GPC:ää hiotummalta ja kukkulat tuntuvat villeiltä Circuitia paljon pelanneelle.

Eino Keskitalo