PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Pitstop & Pitstop II

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Pitstopit ovat varmasti eräitä legendaarisimpia formulapelejä 80-luvun kotitietokoneilla. Formula ykkösten vauhti aidoilla F1-radoilla, kuten Hockenheim ja Monaco, jätti pysyvän jäljen "naavapartojen" mieliin.

Pitstop

Pitstopin käynnistyy asetusruutuun, josta säädetään muutamia asetuksia. Näitä ovat pelaajien lukumäärä (1-4), kierroston lukumäärä (3, 6 ja 9), vaikeustaso ja pelimoodi. Ratoja on kuusi, joista kuuluisuudet Monaco ja Le-Mans ovat mukana. Nykyään näistä vain Monaco on jäljellä F1-kalenterissa.

Itse ajaminen on kuvattu auton takaa yläviistosta. Vasemmalla alhaalla on kartta, josta näkyy radan muodot ja pelaajan sijainti. Realismista on turha edes puhua, sillä edes Monacossa ei ole niin tiukkaa mutkaa, josta ei voisi ajaa täysillä. Ratojen mallinnus on siis korkeintaan "sinne päin", kun kaikkien Formula 1 -ratojen hitain neulansilmämutka puuttuu.

Sama trendi jatkuu kanssakilpailijoiden osalta. Ne kun matelevat todella hitaasti, ja niiden ainoa tarkoitus onkin estää pelaajaa kaahaamasta täysillä. Ne suorastaan ohjaavat pelaajan eteen kuin Barichello vaikeuttaen ohitusta. Vaikeustaso vaikuttaakin vain näiden sunnuntaiajelijoiden määrään, joita näyttää jo helpoimmalla tasolla olevan enemmän kuin Formula 1 säännöt sallivat. Tulosluettelossa näkyy olevan joitakin nimiä, mutta mitään kuuluisuuksia, kuten Ayrton Senna, Gilles Villeneuve tai Alain Prost, ei kuulu joukkoon.

Vauriomallinnus rajoittuu renkaiden kestoon. Törmäilyt "vastustajiin" tai radan laitoihin heikentävät renkaiden kuntoa. Renkaat kuluvat myös pelkästä ajamisesta, tosin varsin hitaasti. Renkaita voi vaihtaa kesken kisan varikolla. Pidemmissä kisoissa (6+ kierrosta) on myös tankattava. Varikkoveijareita on 4: kaksi vaihtaa renkaita, yksi työntää polttoainetta ja yksi toimii tikkumiehenä. Kutakin ohjataan yksi kerrallaan siten, että ristikolla aktivoidaan haluttu varikkomies jota sitten liikutetaan haluttuun suuntaan.

Väritys on aika tylsää, mutta ajaa asiansa. Musiikki on vähäistä ja äänet rajoittuvat törmäilystä kuuluviin efekteihin sekä moottorin jyrinään. Moninpeli rajoittuu vuorotellen pelaamiseen ja parhaista ajoista kisaamiseen.

Pitstop II

Pitstop II on kertaluokkaa parempi. Väritys on järkevämpää, ajamisessa on jo ajamisen tuntua, eikä siis Hockenheimin stadion-osuudella kaahata kokoajan nappi pohjassa, sillä nyt auto todella luisuu radan reunaa kohden liian suurella vauhdilla. Ratoja on edeltäjänsä tapaan kuusi. Kaikki ovat edeltäjäänsä nähden erilaisia, joten valitettavasti Monaco on tiputettu pois. Mutta yhä F1-kalenterissa ja ensi vuonna radikaaleja muutoksia kokeva Hockenheim tuntuu paljon paremmalta kuin edeltäjän Monaco.

Nyt myös tekäly tarjoaa haastetta yhden kunnolla ajavan auton muodossa. Koska Commodore 64:stä ei ilmeisesti pystytty repimään enemmän tehoja teköälyyn, ovat muut kuskit samanlaisia sunnuntaiajelijoita kuin edeltäjässäkin. Varikolla renkaiden vaihdosta vastaa vain yksi mies, jolla kieltämättä pitää kiirettä neljän renkaan kanssa. Varikkomiesten ohjaaminen tapahtuu edeltäjänsä tapaan.

Äänet eivät eroa merkittävästi edeltäjästään mutta grafiikka on kaikin puolin parempaa ja kaksinpeli onnistuu jaetulla ruudulla. Pitstop II on varmasti parhaita formulapelejä mitä on 1980-luvulla nähty/tehty.

Matti Kuokkanen

Pitstop
Epyx (1983)
C64, Atari XE
1 pelaaja
Formula
Pitstop II
Synergistic Software, Epyx (1984)
C64, PC
1-2 pelaajaa
Formula

© Pelikapseli 2000-2001