PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Slicks 'N' Slide

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Lue myös:

Turbo Sliders ja GeneRally

Tokihan kaikki tietävät, mikä Slicks n' Slide on? Sekä kaahauspelien, että suomisharewaren klassikko, jota kumman tahansa ystävä on varmaankin silmät punaisina vääntänyt kaverien kanssa tai ilmankin. Nelinpeli samalla koneella tahtoi ja tahtonee edelleen koitua aina välillä kovinkin äänekkääksi.

Slicks ammentaa Super Sprintin perinteestä. Sitä näkee painajaisia pikkuruisten autojen loputtomista surinaralleista yhdelle ruudulle mahdutetuissa vänkyröissä. Mutkia, siltoja, hyppyreitä, öljyä radalla, sen sellaista. Ajokkien ohjattavuus voi aloittelijoiden mielestä kuulemma tuntua hieman liukkaalta, mitä ei suoraan sanoen enää viiden vuoden kokemuksella huomaa.

Versiot

Slicks on kehittynyt pitkän elinkaarensa aikana huomattavasti. Jonkinlaisia koulukuntia löytyy sen kysymyksen suhteen, mikä versioista on pelattavin. Tämän pelaajan ensikosketus S&S:een taisi olla versio 1.24 Grafiikka oli väritykseltään hieman räikeänkarua, mutta muuten pelissä oli selkeää, nöyrää klassikkoainesta, ylikätevää asetus/radanvalintaruutua myöten. Nostalgisesti sitä muistelee, kuinka käytössä oli vain kolme ajokkia, se "slicks-auto" sekä urheiluauto ja moottoripyörä.

1.286 edustaa S&S:ää klassisimmillaan. Grafiikka on selkeää, yksinkertaista ja skarppia, hillityt pikseliefektit juhlistavat törmäyksiä, kumin palamista ja penkan puolelta koukkaamista. Pelattavuus on hioutunut virheettömäksi. Autot voi muun muassa säätää ottamaan vahinkoa törmäyksistä, mistä seuraa hupia tiettyjen uusien ajoneuvojen kohdatessa toisensa. Autojen virittämisestä (eli parantelemisesta - miksei virittämisestä tehdä näissä peleissä mielenkiintoista?) kisojen välillä ei juuri ollut hupia, voittaja kun tietenkin saa eniten rahaa virittelyyn ja pahimmassa tapauksessa vain päätyy tylsään voittoputkeen.

1.29 lisää aseet. Joidenkin mielestä täysin turha "parannus," toisten mielestä taas se ei ole kaahauspeli eikä mikään ellei siinä pyssyi ole. Kompromissina voitaneen todeta, että aseet ovat toimiva mauste jos halutaan vähän destruktiivisempaa toimintaa ruudulle, eikä huvita vaihtaa peliä. Ajolinjoja joutuu tarkastelemaan ihan uudelta kantilta, jos johtopaikka tarkoittaakin konekivääritulen ykköskohteeksi joutumista. Sillan alle piiloon jätetyistä miinoista ja varsin kipeää tekevistä ohjuksista riittää myöskin hupia. Hernepyssyistähän sitä on kyse, mutta aseiden teho on säädetty oletuksena sopivan merkitykselliseksi ja halutessaan sen pystyy säätämään pieleenkin.

1.30 oli jokseenkin pettymys. Rakkaaksi käynyt asetusruutu on poissa, grafiikat ovat uudistuneet mutta tummempi väripaletti ja "koristeellisemmat" ratapalikat tuntuvat vain rumentavan peliä. Kaiken lisäksi rataformaatti on muuttunut, vaikkei se tunnukaan missään muuten kuin tekemällä suurimman osan vanhoista radoista toimimattomiksi. Pelattavuuttaan peli ei ole kadottanut mihinkään, mutta 1.30 ei tarjoa mitään syytä hylätä vanhaa rakasta ratakokoelmaansa.

Radat

Tosi friikki, kuten allekirjoittanut, on imuroinut kuusituhatta rataeditorin rekanneiden ja niiden kavereiden kavereiden kavereiden bonusrataa ja kironnut useimpien laaduttomuutta. Ei tosin ole systeemin vika, että jotkut julkaisevat hävytöntä roskaa tahi että joku ääliö menee sitä vielä imuroimaan. Idea on joka tapauksessa se, että pelin radat löytyvät pelin hakemistosta kukin yksittäisenä tiedostona, joten niitä on täysin ongelmatonta siirtää koneelta toiselle. Rekisteröimällä pelin käyttöönsä saa sitten tietenkin rataeditorin.. purkeissa sitten myös riitti ratapaketteja.

Rataeditori antaa aika vapaat kädet puuhata ratoja. Se toimii piirto-ohjelmamaisesti, tosin ainoa työkalu on joukko ratapalikoita, mutkia, siltoja, puita, seiniä, hyppyreitä ja niin edelleen. Hiekan, veden ja sen sellaisten lisääminen rataan esimerkiksi jonkinlaisella täyttö-tyylisellä ratkaisulla erikokoisten palojen sijaan olisi ollut varsin kätevää. Itse radan ja maaston määrittelyn lisäksi rataan kyhätään täysin vapaasti tarkistuspisteet, joista pitää kulkea järjestyksessä. Periaatteessa niiden ei siis tarvitse seurata radan muotoa, eikä radankaan tarvitse näyttää edes miltään järkevältä ajoreitiltä. Tämä mahdollistaa paitsi luovuuden myöskin täysin älyttömät "arvaa mistä sinun täytyy ajaa" -kyhäelmät. Oikeasti hauskoja viritelmiä olivat erinäiset sadomasokistiset kuolemanrallit, joiden kapeat, seinillä varustellut käytävät, ilkeästi asetellut pylväät ja hartaudella väsätyt pikselin kokoiset esteet antoivat lukuisia herkullisia tilaisuuksia tönäistä toinen ikävään jamaan. Näpräysintoiselle tietokoneen ajolinjojen viilaaminen tarjoaa yllättävän kiehtovaa puuhailua.

Eino Keskitalo

Timo Kauppinen (1994-1997)
PC
1-4 pelaajaa
2D-arcadeajelu
1.29
1.30

© Pelikapseli 2000-2001