PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Street Rod 1 ja 2

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Upeita autoja, kumin käryä, viinaa, naisia ja rock'n'rollia, siinä lähtökohdat Street Rod-peleille. Street Rod 1 ja 2 ovat vauhtiviihteeksi toteutukseltaan hivenen liian köykäisiä, mutta mikronysväysvietin tyydyttämiseen erinomainen valinta. Toteutukseltaan ja grafiikaltaan lähestulkoon identtiset pelit tarjoavat jenkkiautojen kanssa puuhaustelua tietokoneen välityksellä. Hyvästi likaiset näpit ja vuosien virittely ja viilailu.

Alkutoimet

California Dreamsin Street Rod -pelit tuovat jokaiselle jenkkiautoista haaveileville tilaisuuden säätää, virittää, chopata ja cruisailla. Idea peleissä on yksinkertainen: osta auto ja osia, virittele, maalaa, säädä ja haasta tietokonekuskeja kisaan tienataksesi lisää dollareita ja ostaaksesi entistäkin nopeampia autoja. Autoja ostettavaksi on tarjolla useita, Chevrolet, Pontiac, Plymouth, ja Ford vain joitakin mainitakseni. Alussa kouraan lyödään jokunen dollari jolla olisi tarkoitus ostaa ensimmäinen auto, josta rakentelu aloitetaan. Sanomalehdestä katsotaan kukkarolle sopiva auto ja ostetaan jokunen osa. Kovin kummoista kiulua ei alkupääomalla saa: moottori on V6 ja vaihteistokin automaattinen. Auto se on perusautokin ja tarkoitushan on rakentaa kunnon menopeli, siispä autotalliin virittelemään.

Pajalla

Autotallissa vietät suurimman osan pelin ajasta. Paja on oikeaoppisesti täytetty tarpeellisilla työkaluilla ja komeilee toki seinällä jokaisesta hämyisestä pajasta tuttu tyttökalenterikin. Auton modifioimiseen toimintoja on mukavasti. Koneen, vaihteiston, pakoputkiston ja renkaiden vaihto onnistuu, samoin katon choppaus (madaltaminen) ja auton maalaaminen. Alkupääomalla ei paljoa vielä tehdä. Auton saat mahdollisesti maalattua ja surkean automaattivaihteiston vaihdettua kolmivaihteiseen laatikkoon. Pääoman karttuessa (kartuttamisesta lisää tuonnempana) osien taivas avautuu eteesi: V8-koneet, kilpavaihteet, tehokkaamat imusarjat, ruiskujärjestelmä ja monia muita tehonlisääjiä. Auton säätäminen iskukuntoon on toteutettu kovin heppoisesti, ainoastaan moottorin käyntiä pääsee säätäämään, muu hoituu itsestään. Osien vaihtaminen on kyllä toteutettu vängästi, pultit nimittäin joutuu "irrottamaan" itse naputtelemalla hiirellä.

Cruisailu ja haasteet

Auto iskussa ja katu kutsuu! Poistuessasi tallista auto ohjautuu automaattisesti hampurilaisbaarin pihaan, jonne ajetaan parkkiin "luu ulkona" odottelemaan tietokoneen ohajastamia kuskeja, joille voit tarjota kilpailuhaasteita tienataksesi lisää rahaa. Mahdollisuudet on ajaa kilpaa suoralla tienpätkällä kiihdytystyyppisenä kilpailuna, mutkaisella tiellä taiteilu ja akveduktin pohjalla kaahailu. Ensimmäisessä Street Rodissa tarjolla ovat vain kiihdytysajo suoranpätkällä ja reipas ralli mutkaisemmalla tiellä.

Ajaminen on ehdottomasti pelin heikommin toteutettu lenkki. Suoralla kilpailussa ongelmia ei ole, mutta mutkaisella tiellä ja akveduktilla ajaminen on todella hankalaa, kun auto ei tottele ohjausliikkeitä kunnolla ja poikkeuksetta törmääminen johonkin on väistämätöntä (lieneekö tämä sitten realismia sen ajan amerikanrautojen ajo-ominaisuuksilla? -Toim. huom). Törmäyksen tuhot voit yrittää korjata tai vaihtoehtoisesti hinauttaa autonraato romuttamolle. Hankalan ajamisen lisäksi kanssakilpailijat yrittävät tönäistä jälkeen jäädessään pelaajan pois radalta.

Usein säästääkseen autoaan ainoa järkevä rahan hankkimismenetelmä on haastaa tietokonekuski kiihdytyskisaan tai osallistumalla joka keskiviikko järjestettävään "Grudge Night" kiihdytyskilpailuun, josta palkintona on yleensä jokin hieno auto. Jälkimmäinen vaihtoehto on vain Street Rod 2:ssa. Tarpeeksi kerättyään rahaa palataan jälleen sanomalehden pariin tutkailemaan mahdollisuuksia ostaa uusi auto tai parannella jo olemassa olevaa kalustoa lisäämällä uusia osia ja jälleen takaisin baarin pihaan haastamaan muita kuskeja.

Loppusanat

Street Rodit ovat hetken huvia. Alkuinnostuksessa näitä jää pitemmäksikin aikaa pelailemaan. Idea on kutkuttava, mutta peli kaatuu kömpelöön toteutukseen ja siihen, että loppuviimeksi kummassakaan ei ole ihmeemmin tekemistä. Valitettavasti kyllästyminen tuli ja tulee todella nopeasti vastaan. Kuitenkin idea on jotain varsin uniikkia verrattuna muihin vauhtipeleihin.

Janne Heinikangas

California Dreams (1989, 1991)
Mikronysväys
1 pelaaja
C-64, Amiga, PC

© Pelikapseli 2000-2001