Traffic Department 2912

Ihmisten tulevaisuushan on tunnetusti tähdissä. Traffic Department 2192 esittää itse tähtien kohtalon olevan verenhimoisten psykopaattien käsissä. Korppikotkat (Vulture) mellastavat pitkin universumia, valloittaen planeettoja ja orjuuttaen tai tuhoten sivilisaatioita. Mikäli toistensa selkäänpuukottamiselta ja yleiseltä juonimiselta ehtivät.

Puitteet

Aavikkoplaneetta Seche, vaikka spice-nimistä huumetta sattuukin tuottamaan, on varsin vähäpätöinen avaruuden kolkka. Ilmeisesti siksi Korppikotkien sille osoittama huomio on suhteellisen vähäistä - pitkä, hidas invaasio on jatkunut jo vuosia. Tiukkaan pakattujen kaupunkien liikennepoliisista, Traffic Departmentista, on tullut leijukelkkoineen (hoverskid) planeetan puolustusarmeija. Pelin tarina seuraa TD:n ässäpilotin, Marta Louise Velasquezin tarinaa tämän koettaessa kostaa Korppikotkille isänsä kuoleman.

TD2192 on ehdottomasti juonivetoisin wanha räiskintä mitä olen tähän päivään mennessä pelannut. Henkilökohtaisesti sharewareversion pelikokemus oli aikoinaan siellä samalla innostustasolla Star Control kakkosen ja Final Fantasyiden seurassa, vaikka se onkin varsinkin pelinä "ohkaisempaa" tai keveämpää kamaa, eikä enää sykähdytä aivan samalla tavalla kuin nämä klassikkoasemansa varmistaneet mainitut pelit.

Tarina etenee lineaarisesti lähinnä tehtävien välisenä, "puhuvien" päiden ja tekstin esittämänä dialogina, eikä siihen saa mitenkään itse vaikuttaa. Tekstiä ja tarinaa kirjoitettaessa ei ole perheen pienimpiä ajateltu (tosin dialogista on leikattu versiokin), ja se on myös todella hauskaa. Varsinkin Velasquezin ja hangaarin "lennonjohtajan" käymä verbaalista lähentelyä sisältävä dialogi sekä se pakollinen robottibaarimikko ovat hilpeitä tuttavuuksia.

Pahikset ovat luonnollisesti vähintäänkin megalomaanisuuttaan kajahtaneita, eikä sankaritartakaan voi täysin järjissään olevana pitää. Loppua kohden Velasquezin taistelu olemassaolostaan äityy kovin nihilistiseksi, missä sinänsä on puolensa, vaikka aina ei tekisi mieli ohjata niinkin ikävänoloista ihmistä. Humaani epilogi toisaalta kyllä menee ja vesittää synkeän tunnelman, toisaalta maailmanpelastuspeli jonka loppuratkaisussa maailma ei pelastukaan tuntuu ideana paitsi ns. mielenkiintoiselta, myös varsin epäpalkitsevalta.

Sisältö

Tarina on siis se pääasiallinen pelaamaanpakottaja, vaikka itse pelikin on mainio. Tehtävät (kuusikymmentä, pari iltaa meni) ovat tosin sen verran tiukasti juoneen suunnitellut - dialogiakin toki käydään välistä myös niiden aikana - että raja on vähän hämärä. Valikoimasta löytyy niin tuhoamis-, puolustamis-, saatto- kuin kuljetus- ja tiedusteluoperaatioita. Vahvan tarinan tukemana yksinkertainen pelimekaniikka venyy yllättävän erilaisen tuntuisiin tehtäviin.

Ohjattavakseen saa useampaakin erilaista ajokkia, leijukelkkojen lisäksi myös helikopteria ja kuormuria pääsee ohjastamaan. Erot eivät ole sen suurempia kuin ylhäältäkuvatulta räiskinnältä odottaisikaan. Kuormuria on tosin ärsyttävää yrittää suojella "tankilla", joka on täsmälleen yhtä hidas kuin suojeltava kuormuri. Vastaavasti stiletto-luokan kelkka on jälkipolttimineen verraten nautinto ohjastettavaksi, tosin hauraanpuoleinen.

Itse kontrollit, kunhan selkäytimeen uppoavat, ovat ketterät ja pelaaminen vauhdikasta. Kaupunkien kadut ovat kapoisia, ja tutka ja kartta yhtä tärkeitä apuvälineitä kuin tykit ja ohjukset. Välillä, varsinkin saattotehtävissä, kaipaisi vähän joustoa sille osastolle, varsinkin aktiivisen kohteen valinnassa. Klassinen ikävyys, sen kun hoitaa kone. Siipimiesten käskytys olisi periaatteessa myös mukava ominaisuus, vaikka tällä tekoälyn tasolla taitaisi vain turhauttaa. Vaan räiskettähän tämä peli onkin.

Tekniikka

Teknisesti peli on laadukas. 320x200x256 - grafiikan taso notkahtelee ihan pikkiriikkisen välillä mutta on keskimäärin hyvää. Adlib-musiikissa ei ole muuta pahaa kuin itse Adlib ja ääniefektit poksahtelevat tarpeeksi. Pelaaminen toimii niin näppiksellä kuin padillakin, vaikka jälkimmäisellä joutuukin haromaan näppäimistöä. Kokonaisuus on erittäin mukaansatempaava. Tarina yllättää, eikä aliarvioi seuraajaansa - kliseisyys nyt on ikuinen riesa mutta ei ehdi häiritsemään. Jokuhan voi scifikliseiden bongaamisesta nauttiakin. Yhtä kaikki, Traffic Department 2192 on kokemus.

Nostalgia

Traffic Department 2192 on mielenkiintoinen peli siinä mielessä, että se edustaa kadonnutta suurta shareware/ilmaispeliä, jollaisten toivossa jotkut meistä kahlasivat satoja yhdentekeviä pikkupelejä lävitse modeemilinjat paukkuen. Merkittäviä nyrkkipajapelejä VGA Planetsista Slicks and Slidesiin riittää, mutta TD2192:sta en ole nähnyt juuri lainkaan mainintoja oikein missään mediassa, Suomessa ainakaan. En tiedä miten paljon Epic Megagames sai peliä kaupaksi, mutta mitään laajaa kulttisuosiota ei nettitarjonnan perusteella näytä peli kehittäneen.

Eräältä shareware-CD:ltä löytyneenä, kaverin kanssa nautittuna, rivakoiden juonenkäänteiden yllätysten voimalla SW-versio teki sellaisen vaikutuksen, joka pani varhaisteinin tosissaan harkitsemaan ulkomaisen sw-pelin rekisteröimistä. Eikä vähiten ensimmäisen episodinsa cliffhanger-lopulla..

Eino Keskitalo

Editoitu 14.11.2004