Warlords II

Sotaherrat leikkikentällä

Strategic Studios Groupin (SSG) vuoropohjainen fantasia-aiheinen kevytstrategiapeli Warlords II oli yksi takavuosien suosikkipeleistäni. Pelin idea yksinkertaisuudessaan on valloittaa kaupunkeja, jotka tuottavat pelaajalle mitä erilaisimpia yksikköjä. Yksiköt eivät astu pelaajan hallittavaksi heti, vaan kullakin yksiköllä on valmistumisaikansa. Siinä missä halpa, mutta heiveröinen seiväsmies valmistuu joka vuoro, joutuu mahtavaa ja voimakasta lohikäärmettä odottamaan neljä vuoroa. Odottaminen kuitenkin yleensä palkitaan, sillä lohikäärmeet ja muut korkean tason yksiköt ovat omiaan taistelutantereella.

Pelaaminen aloitetaan kruunaamalla itselleen sankari(hero). Nämä sankarihahmot eivät ole tuotettavissa kaupungeissa, vaan niitä saa lisää keräämällä tarpeeksi rahaa. Mikäli raha on sinulle tärkeämpää kuin ylimääräiset sankarit, voit hylätä ennemmin tai myöhemmin ilmestyvän uuden sankariehdokkaan. Käytännössä sankarit ovat suuri voimavara menestykseen, niiden avulla kun voi tutkia maailmasta löytyviä raunioita ja löytää itselleen joko kultaa tai erikoiskykyjä antavia artefakteja. Kyvykäs artefaktein varustettu sankari voikin tuoda ryhmässä mukana olevalle sotajoukolleen tärkeitä lisäpisteitä, lähinnä taistelutaitoa. Kymmenen ekstrapistettä kunkin ryhmässä olevan yksikön voimakkuuteen alkaa olla jo todella kova sana taistelussa vihollisen joukkoja vastaan.

Pelattavaa on kuusi varsin hyvin suunniteltua skenaariota mukaan luettuna harjoitus-skenaario. Jo pienin, kahdenkymmenen kaupungin kattava kartta voi kestää useita tunteja pelkästään yksinpelillä pelattuna. Valikoimana on myös likemmäksi sadan kaupungin karttoja, joiden läpäisemiseen meneekin jo keskimäärin yli viisi tuntia. Jos pelattava loppuu kesken, on turvauduttava tietokoneen rakentamiin rajattomiin satunnaiskarttoihin. Siihen ei muuta tarvita kuin pari hassua maailmaan liittyvää säätöä ja hiiren klikkaus. Tietokoneen laatiman satunnaiskartan taso ei kylläkään yllä skenaarioiden luokkaan, mutta asiansa ne silti ajavat tarpeeksi tyylikkäästi.

Audiovisuaalinen maailma

Useimmiten vuoropohjaisissa strategiapeleissä musiikin laatu on niin toisluokkaista pimputusta, että itse sävel ei painu pelaajan mieleen, vaikka sen vasaralla sinne takoisi. Warlords II:ssa homma on kuitenkin hoidettu tyylillä. Mukana on suppea, mutta sitäkin mielenkiintoisempi musiikkipaketti, joka myös näyttää vaihtelevan tilanteen mukaan! On esimerkiksi rauhallista tutkimusmusiikkia, ylvästä valloitusmusiikkia ja kaikkea siltä väliltä. Kaikkia tyyli ei varmaankaan miellytä, mutta minuun se iski aikoinaan kuin miljoona volttia.

Grafiikka on laadukasta ja selvää muihin tuonaikaisiin vuoropohjaisiin strategianaksutteluihin verrattuna. Pelaaja näkee selvästi, missä kulkee veden ja mantereen raja. Heikkouksena todettakoon kuitenkin, että maasto ja lähes kaikki muukin peliympäristöön liittyvä on täysin kuollutta. Taisteluissa kylläkin on jonkin sortin animaatiota, mutta sekin hyvin vähäistä. Oikeassa laidassa, puolet ruudun koosta varastava kartta on puolestaan erittäin selväpiirteinen sekä hyödyllinen. Omia eikä muidenkaan sotaherrojen yksiköitä kartalla näe, tosin ei siitä paljoa hyötyä olisikaan.

Näppäränä lisäominaisuutena SSG:n pojat ovat keksineet silloin tällöin ilmestyvän puhuvan sotaneuvojan. Kyseessä on siis eräänlainen sotaherran pää, joka aika ajoin neuvoo pelaajaa, kehuu tai pilkkaa tilanteen mukaan. Hauskana pikkuseikkana sotaneuvoja ilmestyy ruudulle myös, kun olet aikeissa aloittaa tai lopettaa pelin. Tämä kun tokaisee pelaajalle esimerkiksi ennen pelin lopettamista: "Very well warlord, we shall meet again."

Soita sotaan

Oikean kokoisella kartalla ja hyvällä peliporukalla pelailu voi olla erittäinkin hauskaa. Mielenkiintoiseksi moninpeli tulee silloin, kun aletaan tehdä erilaisia liittoja pelaajien kesken yksinkertaisen diplomatiavalikon kautta. Auta armias, jos kaveri lyö puukon selkään hyökkäämällä salakavalan iskun suoraan sinne missä tuntuu. Kuten sanottu, kaikella on hintansa; tässä pelissä kun kannattaa luottaa vain ja ainoastaan itseensä.

Moninpeliä aloittaessa kannattaa varata paljon aikaa ja raivata tilaa kalenteriin, sillä lyhyeksikin ennakoitu peli voi kestää useita tunteja. Kärsivällisyys myöskin on todellisella koettelemuksella, kun kaveri vääntää yhtä vuoroa jo lähemmäksi toistakymmentä minuuttia. Jotain taianomaista ja hienoa siinä kuitenkin pitää olla, jos jaksaa odottaa useita kymmeniä minuutteja vain nähdäkseen, mitä muutoksia on viime vuorosta tapahtunut pelialueella.

"We shall meet again"

Pelin ilmestymisestä alkaa olla kulunut nyt jo melkein yhdeksän vuotta. Vuosien varrella olen ehtinyt pelata peliä lähemmäksi tuhatta tuntia, monet kerrat ihan kyllästymiseen asti. Aikakin on tehnyt tehtäväänsä; grafiikka, resoluution koko ja äänet alkavat olla jo nykypäivän mitoissa varsin huonoa, mutta pelattavuus ja addiktiivisuus pitää edelleen myös vanhaa veteraania otteessaan. Warlords II on kieltämättä edelleen yksi parhaista vuoropohjaisista strategiapeleistä mitä on koskaan tehty. Odotan innolla sitä päivää, jolloin SSG onnistuisi jälleen yllättämään meikäläisen. Sarjan kolmas osa ei sitä tehnyt, mutta niin kauan kun vain yhtiön päämajasta kuuluu "we shall meet again", tiedän, että on toivoa.

Joni Saltiola