PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Ironman's Super Offroad

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Tämä Ivan "Ironman" Stewart nimeä hyödyntävä ilmaantui 80-luvun lopulla pelihalleihin vedoten rallinnälkäisiin vinkeällä näyttävyydellään. Isometrinen rata mahtuu yhdelle ruudulle Super Sprintin tapaan, mutta tällä kertaa ei kisaillakaan millään tylsänkliinisillä rata-autoilla, vaan kiivetään kunnon väännöllä siunattuihin pick-upeihin ja annetaan ravan roiskua. Autot kaahavat ja mönkivät tyylikkäästi radalle asetelluiden hyppyreiden, vesiesteiden ja kuoppien ylitse keikkuen ja huojuen. Hiekka pöllyää, nitronsekainen pakokaasu sauhuaa.

Jenkkinostalgia netissä hehkuttaa, kuinka Stewartista tuli nopeasti pelimaailman tunnetuin autokuski, joten kenties henkilölisenssistä oli molemminpuolista iloa. Pelimaailmalle Offroad merkitsi jälleen yhtä Super Sprint -tyylistä yksinkertaista ajopeliä. Vaikkei varsinaista uutta lajiin tuotukaan, vanhat ideat toistettiin sydämellä, ja huolellinen jälki sekä omaleimaisen kumpuilevat radat niille soveltuvine pick-up -autoineen tekivät pelistä vetoavan. Onhan tällaisilla autoilla mällääminen miehekästä puuhaa ja varikollakin odottaa tukku vähäpukeisia, reheviä tytsyjä. Hittihän siitä on seurauksena.

Ajamaan pääsee kolmen pelaajan voimin - yhteensä autoja on aina neljä, ja tekoäly hoitaa uupuvat. Aina yli jäävää autoa ohjastaa tietenkin itse Ironmanin AI-mallinnos. Ajaminen on vinkeän hektistä puuhaa, tuntuma on juuri sopivan epämääräinen arkaadipeliksi. Ajoneuvot kimpoavat kapeilla radoilla herkästi eteen tunkevista seinistä vähän ketteränpuoleisesti, mikä saattaa aiheuttaa pientä pyörimistä ympäriinsä. Tämähän on pelkkää bonusta, ainakin niin kauan kun se sattuu vain kilpakumppanin kohdalle. Antamalla moottorille hieman nitroa singahtaa ajokki hetkeksi hurjaan kiihdytykseen, mikä toisinaan johtaa tyydyttävään viimehetken ohitukseen ennen maaliviivaa, toisinaan taas - ainakin katsojien tai kanssakilpailijoiden mielestä hupaisaan sinkoiluun.

Ratoja on kaikkiaan kahdeksan, ja niitä ajetaan, ajosuunnan vaihdellessa, satunnaisessa järjestyksessä vailla ennätyksien rikkomista jalompaa päämäärää. Nitroja ja rahaa ilmestyy silloin tällöin radalle kerättäväksi. Ratojen välissä päästään ostamaan palkinto- ja bonusrahoilla nitroja ja virittelemään ajokkia - tylsänpulleaa tasojen ostelua renkaisiin, kiihdytykseen ja näin pois päin. Hauskana ominaisuutena pelikrediittejään eli ihka-aitoa rahaa (pelihallissa) tai jatkomahdollisuuksiaan (kotikonekäännökset) voi muuttaa virtuaalirahaksi. Eli jos ajotaito ei riitä, voi taskurahansa uhrata ylivoimaiseen ajokkiin.

Track Pack

Varsinaisen Offroadin ilmestymisvuonna julkaistiin kolikkohalleihin Track Pack (tai Trak-Pak) -lisänimikettä kantava masiina. Laite ei sen kummemin uudistanut peliä, vaihtoi radat uusiin ja tarjosi pelaajalle mahdollisuutta valita ajokikseen pick-upin lisäksi myös söpön hiekkakirpun, joka kiihtyy nopeammin ja selvisi töyssyistä ketterämmin. Vastaavasti se on hieman hitaampi ja kääntyy huonommin. Kone tosin pelasi edelleen aina pick-upeilla, eivätkä ajoneuvojen erot varsinaisesti tunnu missään.

Käännöksiä

Super Offroadia käännettiin innokkaasti kotikoneille, niin 8- kuin 16-bittiseenkin muotoon. Kolikkoversio, ilman Track Packin lisätauhkaa, kääntyi suhteellisen uskollisesti 16-bittiseksi. PC-version grafiikka on EGA:na ehkä pikkiriikkisen alkuperäistä karumpaa, mutta ajettavuus on viihdyttävä, autot hötkyvät niin kuin pitääkin ja pölypilvet pöllähtelevät. Ajokkien käyttäytyminen on tosin selkeästi muuttunut, ja sinänsä ikävää on, etteivät autot irtoa maasta sitten millään. Jäädään siis paitsi kolikkoversion hilpeitä ilmalentoja.

Super Nintendon versio on huomattavasti vähemmän suora käännös. Grafiikka on pistetty aivan uusiksi, ja on karkkimaisempaa. Myös varsinaisen peligrafiikan lisäksi väliruudut on uusittu "nintendomaisemmiksi." Pelattavuus on pomppivaisempi, ja alkuperäisestä poiketen tekoälykin käyttää nitroja. Jatkoon tosin selviääkin jo kolmen parhaan joukossa voittamisen sijaan. Lisäksi mukana on myös Track Packin radat sekä satunnaisia laatikoita ajamisen esteenä. SNES-versio ei ole ihan yhtä mukavaa pelattavaa kuin alkuperäinen, mutta kotikäännöksistä monipuolisin eikä huono peli. Mielenkiintoista sinänsä, hitusen uudemmat versiot - tämä mukaanluettuna - eivät enää käytä Stewartin naamaa saati nimeä vaan kulkevat vain nimellä Super Offroad. Ja Super Offroad 2 (SNES:in edelleen) onkin sitten jo aivan toinen peli.

Eino Keskitalo

Leland Corp. (1989)
Kolikkopeli, PC, NES, SNES, Megadrive, Game Gear, Amiga..
1-3 pelaajaa
Ylhäältä kuvattu ajopeli

© Pelikapseli 2000-2002