PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Robobombo

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Pelikapselin väitetään monesti edustavan retropelaamista, mutta nimitys on jossain määrin harhaanjohtava, sillä eihän retro toki vanhaa tarkoita, vaan uutta ja vanhanoloista. Siksipä varsinaisena retropelinä arvioin Robobombon, joka edustaa nykypäivän tekniikkaa eilispäivän ideoilla.

Paha robottikuningas uhkaa maapalloa, ja tämä on tietysti ihan pätevä syy yksinäisen avaruusaluksen lähteä tuhoamaan monisataakertaisesti ylivoimaista vihollista vastaan 1942:n, Slap Fightin ja muiden muinaisten vieritystaisteluiden hengessä. Maasto rullaa tasaisesti eteenpäin ja kulloinkin näkyvässä osassa sitä alustaan voi vapaasti liikutella - järjenvastaista, mutta ah niin perinteiden mukaista.

Aluksi aluksessa on tietenkin vain pienehkö hernepyssylaser ja kankeahko ohjaus, mutta kun matka metsien ja aavikoiden yltä avaruuteen vie, mukaan kertyvillä kolikoilla voi sitten ostaa itselleen niin lisää vauhtia kuin kaikenlaisia asejärjestelmiäkin. Kun hävittäjäänsä on asentanut muutamia ohjusalustoja, lisäkanuunoita ja hilpeästi ympäriinsä ammuskelevan rail-gunin, voi autofirella ryyditetyn tulitusnappulan tallata pohjaan ja elossapysymistaktiikka alkaa muistuttaa toisen maailmansodan aikaista B-17 pommittajaa, ympärillä on kertakaikkiaan niin paljon sekalaisia ampumatarvikkeita, etteivät viholliset enää elävinä sekaan mahdu.

Pelin hienointa antia onkin tuhota massiivisia, valmiiksi ohjelmoituja reittejään päälle hyökkääviä vihollisaaltoja. Idylliä särkee ainoastaan se, että pelin varsinainen megahaupitsi, erittäin tehokas sädease, vaatii latautuakseen tulituksen hetkellistä lopettamista. Ilman ko. asetta taas tulee kolmannen eli viimeisen maailman tykkitornimeriä raivatessa äitiä ikävä.

Robobombo on helppo - jopa minä olen päässyt sen läpi. Vanhojen skrolleriräiskintöjen veteraanit nauravat partaansa viimeistään siinä vaiheessa, kun heille selviää että kuollessaan pelaaja saa peräti pitää vaivalla keräämänsä lisävarukset - mikä onneksi estää vanhoista peleistä tutun ilmiön, jossa peli piti käytännössä päästä kuolematta kertaakaan läpi, sillä pelin keskivaiheilla perusalukset olivat lähinnä tykinruokaa. Aluksessa on myös suojakenttä, joka pelastaa yhdeltä osumalta - ja mikäli sen onnistuu kadottamaan, eipä aikakaan kun vastaan purjehtii uuden tarjoava sininen pilleri. Niin ikään lisäelämiä tarjoavia kirjaimia tippuu tiuhaan tahtiin. Kaiken huipuksi jo kuolettavan osuman ottaneen ja savuavan aluksensa voi pelastaa nappaamalla suojapillerin viime hetkellä.

Hermoja raastavan ja murhanhimoa kasvattavan urheilusuorituksen sijaan peli kannattaakin ottaa mukavan viihdepakettina, graafinen ulkoasu on suorastaan piirrosmaisen selkeä, äänet ajavat asiansa ja taustalla raikaava musiikkikin on kuin suoraan mistä tahansa 80-luvun räiskintäpelistä. Ohjauskin on mainion ja ainoa haittana on pelin tekninen toteutus, hitaalla verkkoyhteydellä toiminta joskus hyytyy hetkeksi haettaessa verkosta lisää pelattavaa ja palvelun toiminnan mahdollistavia mainoksia.

Kyseessä nimittäin on verkossa pelattava java-appletti, mikä tietysti on positiivista, sillä mahdollistaahan se pelaamisen eri alustoilla (itse en tosin ole kokeillut kuin Internet Explorer 5.5:llä), mutta toisaalta Pentium 100 Mhz-koneellani pelaaminen oli käytännössä mahdotonta. Toisena testikoneena käytetty Pentium2-350 ryyditettynä 128 megatavun muistilla taas pyöritti peliä jouhevasti.

Kirjoitushetkellä robottikuningasta sai kurittaa ilmaiseksi. Nyttemmin siitä on tullut osa maksullista Globalfun-palvelua, jota tosin saa muutaman päivän kokeilla ilmaiseksi. Tuskinpa pelin läpäisemiseen useimmilta paljon kauempaa menekään.

http://www.robobombo.com

Mikko Järvinen

Global Fun (2001)
Java
Pystyvieritys
1 pelaaja

© Pelikapseli 2000-2002