PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Star Wars -kolikkopelit

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Tähtien sodan ollessa 80-luvulla suunnilleen yhtä kuuma nimi kuin tänään, ilmestyi kolme elokuviin perustuvaa kolikkopeliä: Star Wars, The Empire Strikes Back ja Return of the Jedi. Kaikki pelit perustuvat elokuvien kiivaimpiin taisteluihin Kapinaliiton puolella. Myöhemmin nämä pelit käännettiin myös kotitietokoneille ja muinaisille konsoleille fanien nautittavaksi.

Star Wars

Trilogian ensimmäisessä osassa taistellaan Kuolontähden tuntumassa. Tämä, ehkä trilogian paras osa, on jaettu kolmeen taistelujaksoon, joissa kaikissa ohjastetaan X-Wingiä: ensimmäisessä ammutaan TIE Fightereitä, toisessa lennetään Kuolontähtösen pinnan tuntumassa ja ammutaan sen lasertykkejä ja kolmas on elokuvasta tuttu kuilu, jonka päässä täräytetään torpedot lämmönpoistoaukkoon.

Grafiikka koostuu vektoriviivoista. 1983 se olikin ihan riittävää ja kelpaa tänäkin päivänä. X-Wingin ohjaaminen on saman tasoista kuin uudemmassa Rebel Assault -sarjassa. Nopeus ei ole säädettävissä, tähtääminen hoidetaan yksinkertaisesti tähtäinristikkoa heiluttamalla ja samalla hävittäjä kääntyy johonkin suuntaan. Osumia omaan selkään ei tarvitse pelätä.

Ensimmäinen osa ei voisi olla yksinkertaisempi: kun TIE pöllähtää ruutuun, siirretään tähtäin sen kohdalle ja painetaan tulitusnappia. Oma X-Wing tuntuu ampuvan liki valonnopeudella, kun taas TIE Fightereiden ampumat laakit ovat varsin hitaita ja ne voi torjua ampumalla. Lisäksi oma hävittäjä kestää useampia osumia kun TIEt menevät päreiksi kertaosumasta. Poikkeuksena tähän on Darth Vaderin TIE X1, joka vain tärisee osumista.

Kun TIEt on raivattu pois tieltä, on aika siirtyä lähitaisteluun itse Kuolontähden kanssa. Taisteluaseman pinta on täynnä lasertykkejä, joita raivataan pois tieltä samaan tapaan kuin edellisen osan hävittäjiä. Jotkin tykeistä ovat kiinni aseman pinnassa, toiset ovat korkeammalla torneissa, joita pitää samalla väistellä. Tässä osassa oman hävittäjän ohjaamisessa on paras tuntuma: kun tähtäinristikon vie riittävän reunaan, hävittäjä kääntyy. Myös ylös ja alas ohjaaminen on mahdollista. Kovin ylös ei tietenkään pääse.

Lopulta päästään kuiluun. Kuilun seinämissä on joitakin tykkejä, mutta niiden tuliteho ei juuri häiritse. Suurempi huolenaihe ovat kuilua peittävät rakenteet, joita ei elokuvassa näkynyt lainkaan. Näiden rakenteiden väistely tapahtuu samaan tapaan kuin pintarakenteiden kuilun ulkopuolella. Lopulta päästään kuilun päähän, täräytetään torpedot lämmönpoistoaukkoon ja nähdään Kuolontähden tyylikäs kuolo. Sitten aloitetaan alusta hieman vaikeammalla tasolla ja jatketaan game overiin asti. Parhaat suoritukset kirjataan ylös enintään kolmella kirjaimella.

The Empire Strikes Back

Trilogian toinen osa sijoittuu, yllätys yllätys, jäiselle Hoth-planeetalle. Tämä peli on jaettu neljään osaan: ensimmäisessä ammutaan Hothin pinnalla olevia aseistettuja luotaimia (joita oli elokuvassa vain yksi), toisessa pistetään päreiksi AT-AT ja AT-ST -kävelijöitä, kolmannessa räiskitään Millennium Falconilla TIE Fightereitä ja neljännessä väistellään asteroideja.

Ensimmäinen osa ei ole mitenkään erikoinen. Lennetään kiiturilla, tähdätään luotainta ja tuhotaan se nappia painamalla. Luotaimia on kuitenkin useita kerralla, että tarkkana saa olla. Kävelijöiden ampumisessa on jotain tunnetta. AT-ST on helppo juttu, mutta AT-AT:n kanssa saa olla tarkkana. Sen tuhoaminen lasereilla onnistuu tähtäämällä sen lasertykkeihin. Myös kaapeli löytyy, mutta se yksinkertaisesti singahtaa suoraan eteenpäin. AT-AT rysähtää sillä kuitenkin lähes yhtä tyylikkäästi kuin elokuvassakin.

Vaikka omaa tukikohtaa ei näy missään, menettää se silti rajallista kestävyyttään. Tukikohdan elinikää pidennetään tuhomalla kävelijöitä riittävän tehokkaasti. Lopulta tukikohta on enää muisto vain ja on aika häipyä pallolta.

Jälleen ollaan avaruudessa, tällä kertaa Millennium Falconin puikoissa. TIE Fighterit yrittävät parhaansa mukaan estää pakoa, mutta varsin tehottomasti. Ehkä vaikein osuus on asteroidivyöhyke. Ampuminen on turhaa, joten ainoa vaihtoehto on väistely. Kun yhden ohi pääsee, on jo toinen täyttämässä ruutua. Pian on tästäkin selvitty ja uusi kierros alkaa.

Return of the Jedi

Trilogian viimeisessä taistellaan Endorin maisemissa ja tuhotaan toinen Kuolontähti. Noin neljään osaan jaetussa pelissä on uusi kuvakulma ja nätit värit. Kolmiulotteinen vektorigrafiikka on vaihdettu tavanomaisiin spriteihin. Ainakin tämä takaa nätit värit vähemmän tehokkailla laitteilla. Kamera roikkuu ylhäällä takavasemmalla tai -oikealla.

Ensimmäisessä osassa kiidetään elokuvasta tutulla lentomopolla Endorin maisemissa. Perässä hiihtää Imperiumin joukkoja samaisilla menopeleillä. Lisäksi mokomia löytyy edestäkin ja niiden lisäksi kiviä, kantoja ja puunrunkoja. Luvassa siis kaahailua, ampumista ja väistelyä. Perässä tulevat vihulaiset voi yrittää houkutella lentämään päin puuta tai muuta estettä. Lisäksi kuun alkuperäisasukit, ewokit, tarjoavat apua.

Toisessa osassa Chewbacca valtaa Imperiumin AT-ST -kävelijän. Ammuttavaa ei juuri ole, mutta jostakin vyöryy tukinpätkiä. Jos nämä osuvat jalkoihin, kävelijä tietenkin kompastuu niihin. Yhtäkkiä pelaaja huomaa olevansa avaruudessa ohjaamassa Millennium Falconia vastassaan Imperiumin TIE Interceptorit ja Star Destroyerit. Pienen avaruuspaukuttelun jälkeen palataan takaisin maan pinnalle. Lopulta päästään bunkkerille asti, jonka läheisyydessä pasautetaan muutama Imperiumin AT-ST -kävelijä.

Loppunäytöksen paikka. Millennium Falcon lentää Kuolontähden sisään, jossa on vastassa lasertykkejä, TIE Interceptoreita ja esteitä. Viimein päästään ytimessä olevaan reaktoriin, joka tietenkin ammutaan palasiksi. Millennium Falcon pyörähtää ympäri perässään valtava tulimeri. Ulos Kuolemantähden sisuksista ja uusi kierros alkaa.

Yhteenveto

Kaikki kolme peliä olivat ilmestyessään varsin suosittuja. Pieneksi pettymykseksi osoittautui Return of the Jedi, joka on suoranaista takapakkia edeltäjiensä kolmiulotteiseen vektorigrafiikkaan verrattuna. Kolikkoversioissa on kohtalaista musiikkia ja puhetta. Tietokone- ja konsolikäännökset epäonnistuvat näiden osalta, ilmeisesti rajoitetumman muistikapasiteetin takia. Osaava pelaaja läpäisee kaikki pelit hetkessä, eivätkä uusintakierrokset entistä runsaslukuisempia vihollisia vastaan jaksa kiinnostaa kovin pitkään.

Samannimisiä pelejä on valmistettu monille kotitietokoneille ja konsoleille. Tietokoneversiot, PC mukaanlukien, ovat pitkälti uskollisia alkuperäisille pelihalliesikuvilleen. Sen sijaan esim. NES:in Star Wars on aivan eri peli: se alkaa Tatooine-planeetalta, jossa nuori Skywalker kiitää kiiturillaan ympäri Tatooinen aavikoita ja hyppelee luolissa. Muuta ei tuon ajan konsoleilta juuri odotettukaan.

Matti Kuokkanen

Linkkejä:

The History of Star Wars Videogames

Gamespotin juttu Star Warsista PC:llä

Lucasarts (1983-1985)
Kolikkopeli, 16-bittiset kotikoneet..
Avaruusammuskelua
1 pelaaja

© Pelikapseli 2000-2002