PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Empire & Empire Deluxe

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Empire

1970-luvun lopussa silloisille suurtietokoneille ilmestyi vallankumouksellinen strategiapeli: Empire. Tämä tietokonepäätteillä pelattava strategiapeli oli, no jos ei uutta niin kuitenkin historiankirjoihin jäävä tapaus. Tämä klassikko julkaistiin ensimmäisen kerran PC:lle vuonna 1986 pelattavuudeltaan ja grafiikaltaan uudistettuna.

Kauan, kauan sitten...

Empire sai alkunsa kun raskaansarjan lautapelistrategioista kiinnostunut opiskelija, Walter Bright, tympääntyi heittelemään noppia ja tekemään muistiinpanoja yksiköiden osumapisteistä ja muista tiedoista. Hän halusi tehdä strategiapelin tietokoneelle, joka pystyy tehokkaasti laskemaan yksiköiden iskuvoiman ja niiden kärsimät tappiot. Homma osoittautui odotettua vaikeammaksi.

Ensin piti opetella ohjelmointikieliä. Ja niitä tuli opeteltua monia ennen kuin löytyi sopiva. Opiskellessa innokas koodari sai aikaan joten kuten toimivia virityksiä eri tietokoneille. Paperia hommaan tuhrautui varmasti satoja arkkeja; päätteiden avulla käytettävät tietokoneet tulostivat tietonsa paperille. Lopulta alkoi syntyä tulosta modernimpien näyttöpäätteiden avustuksella.

Vuonna 1983 Bright sai valmiiksi toimivan version DEC PDP-11 -yhteensopiville tietokoneille jonka kehtasi ilmoittaa myyntiin. Bright sai myytyä peliä kaksi kappaletta. Myöhemmin herra Bright opetteli C-kielen ja niin peli saapui PC:lle. Lehti-ilmoituksen kautta alkoi tulvia tilauksia ja Bright alkoi etsiä julkaisijaa.

Suuret julkaisijat olivat enemmän tai vähemmän kiinnostuneita, mutta vasta pieni Interstel suostui paketoimaan peliä myyntiin. Hauskoina yksityiskohtina mainittakoon, että MicroProse ei halunnut peliä julkaistavaksi, koska tuolloin se keskittyi reaaliaikaisiin strategiapeleihin. Epyxin testaajat jäivät koukkuun mutta heidän mielestä peli ei sellaisenaan olisi soveltunut Commodore 64:lle.

PC-versiossa peliä on mahdollista pelata PC:llä itsellään tai erillisillä päätteillä. Pelimuodoista on tarjolla yksinpeli kohtalaista tekoälyä vastaan ja enintään kolmen pelaajan moninpeli PC:llä itsellään ja PC:n sarjaportteihin liitettävillä päätteillä tai postipelinä.

Viimeksimainitussa yksi pelaaja aloittaa pelin. Peli tallentaa vuoron, jonka pelaaja lähettää toiselle pelaajalle. Toinen pelaaja lataa tiedoston, pelaa oman vuoronsa ja lähettää edelleen seuraavalle pelaajalle. Levitysteinä toimi ilmeisesti pääasiassa levyke mutta myös modeemilla on mahdollista vaihtaa tiedostoja. Internetiä alettiin hyödyntämään sen yleistyessä.

Jostakin syystä pelin lähdekoodi levisi ja konversioita alkoi tulvia suurtietokonejärjestelmiin. Jossakin vaiheessa tekijänoikeustiedot "katosivat", jonka seurauksena DECUS alkoi julkaista ja myydä peliä ilman Brightin suostumusta. Bright soitti pari kertaa DECUSille ja asiat saatiin sovittua ilman käräjiä. Myös Interstel käänsi peliä muille tietokoneille, mm. Amiga, Atari ST ja Commodore 64.

Otteita ylipäällikön sotapäiväkirjasta

Peli alkaa yhdestä kaupungista jossakin päin rajattua pelialuetta. Kaupunki rakentaa sotilasyksiköitä, joilla lähdetään tutkimaan pelialuetta. Rakennettavissa on maayksikkö, hävittäjä, maajoukkojen kuljetualus, sukellusvene, lentotukialus ja kolme sotalaivaa. Koko pelialue on piilossa, kunnes sitä tutkitaan yksiköillä.

Ylipäällikkö haluaa ensimmäiseksi tutkia saaren, josta on maailmanvalloitustaan aloittamassa. Maajoukot löytävät puolueettomia kaupunkeja ja pienen taistelun jälkeen ne ovat hallinnassa. Vallatut kaupungit tuottavat lisää sotakalustoa. Ylipäällikkö määrää yhden merenrantakaupungeistaan rakentamaan kuljetusalusta maajoukoille. Kuljetusalus valmistuu ja maailmanvalloitus pääsee kunnolla alkuun.

Kuljetusalus rahtaa maajoukkoja naapurisaarille. Saarilla olevat kaupungit vallataan, sotalaivoja valmistuu ja ylipäällikkö on tyytyväinen. Kevyet sotalaivat tutkivat merta ja lupaavia saaria löytäessään kuljetusalukset tuovat joukkoja maihin. Lisää kaupunkeja vallataan. Ylipäällikkö määrää pari kaupunkiaan rakentamaan risteilijöitä vihollisen laivastojen tuhoamiseksi.

Ensimmäinen kosketus viholliseen: maajoukkojen kuljetusalus. Ylipäällikkö määrää kevyen sotalaivan hyökkäämään sitä vastaan. Kuljetusalus tuhottu, hurraa! Ylipäällikkö määrää kauimpaisia kaupunkejaan rakentamaan hävittäjiä vihollisaluksien paikallistamista varten. Samalla ylipäällikkö katsoo parhaaksi aloittaa kahden raskaan taistelulaivan rakentamisen.

Taistelua puolin ja toisin. Laivoja upotetaan, joukkoja lasketaan maihin, kaupungit vaihtavat omistajaa. Loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua taistelulaivat valmistuvat ja ylipäällikkö komentaa ne taisteluun. Muut sotalaivat määrätään puolustusmuodostelmiin.

Vihollisen sotalaivojen tullessa liian lähelle ylipäällikkö määrää hävittäjät niiden kimppuun. Mutta jostakin tulee vihollisen hävittäjiä! Vihollisen kaupungit ovat liian kaukana.... sen täytyy olla lentotukialus! Ylipäällikkö määrää muutaman sotalaivan ja hävittäjän paikallistamaan tukialuksen. Mutta sitä vahtii massiivinen taistelulaiva.

Ikuisuuksilta tuntuvan ajan jälkeen omat taistelulaivat saapuvat paikalle. Noniin, hyökkäsmuodostelma! Kevyet sotalaivat lähtevät liikkeelle ja paikallistavat vihollisia. Hävittäjät tukevat parhaansa mukaan. Taistelulaiva ja tukialus paikallistettu; ylipäällikkö käskee molemmat taistelulaivansa kohtauskurssille samalla kun kevyet sotalaivat saartavat vihollisen.

Ja loppu selviää pelaamalla.

Peli toimii

Nykystandardeilla peliä ei voisi sanoa realistiseksi mutta pelaamisessa on asennetta. Teknologian kehittäminen ja diplomatia puuttuvat täysin, mutta se ei ole puute. Käytössä on riittävästi monipuolisia komentoja, kaupungit rakentavat ensimmäisen yksikön jälkeen toisen samanlaisen lyhyemmässä ajassa, sotalaivoista vain kaksi järeintä voivat hyökätä maajoukkoja vastaan, osumia saaneet sotalaivat liikkuvat hitaammin ja muutenkin peli toimii suurelta osin järkevästi.

Muutama hölmö juttu kyllä löytyy. Kuten se, että vain maajoukot voivat hyökätä kaupunkeihin. Joten jos liian lähellä on vihollisen taistelulaiva, omat laivat yksinkertaisesti lähetetään lähimpiin kaupunkeihin kunnes vahvistuksia saadaan paikalle. Kaupungissa olevat joukot eivät vaikuta puolustamisen tehokkuuteen.

Ikäisekseen peli on säilynyt hyvin: vähäisiä värejä on käytetty hyvin joten grafiikka miellyttää silmää. Vain surkeat ääniefektit kääntää mieluummin pois päältä. Empire on kulkenut pitkän tien mutta ei vieläkään ole tiensä päässä. Muutamat fanaatikot pelaavat sitä yhä ja ovat valmiita mihin tahansa haasteisiin maailmanherruudesta.

Empire Deluxe

Tietokoneiden kehittyessä vanhasta strategiapelistä kehitettiin entistä modernisoidumpi versio, jonka nimeksi tuli Empire Deluxe. Uudistuksiin kuuluu laajempi moninpelituki, paranneltu tekoäly, kolme pelimoodia, skenaariot ja nippu uusia yksiköitä ja sääntöjä. Walter Brightilla ei ilmeisesti ollut merkittävää roolia tämän pelin kanssa.

Basic Game

Basic Game on Empirestä yksinkertaistettu pelimoodi. Käytössä on vain maayksikkö, kuljetusalus ja sotalaivat. Kartta on pieni ja se on täysin näkyvissä. Pelaajat näkevät toistensa liikkeet ja mitä kaupungit rakentavat. Tästä pääsee alkuun, ainakin kevyttä tekoälyä vastaan.

Standard Game

Standard Game on täydellinen kopio Empirestä. Satunnaisesti luotavan kartan koon voi itse määritellä tai valita kartta erillisestä tiedostosta.

Advanced Game

Advanced Game on luonnollisesti kehittynein pelimuoto. Tarjolla on entistä pidempi lista yksiköitä (mm. hävittäjä ja pommittaja), itse rakennettavat lentokentät ja liuta uusia sääntöjä. Jalkaväki liikkuu maastossa kuin maastossa kun tankit liikkuvat nopeasti tasaisessa maastossa mutta eivät kiipeä vuorille. Suotuisassa maastossa jalkaväellä on parempi mahdollisuus selviytyä raskaampien yksiköiden hyökkäyksistä.

Kaupungeilla voi olla vaihtelevat tuotantokapasiteetit, jotka lisääntyvät kun kaupungit eivät rakenna sotakalustoa. Lentokoneet pystyvät pommittamaan kaupunkeja. Jokaisen onnistuneen pommituksen seurauksena kaupungin tuotantokapasiteetti laskee. Lisäksi rakenteilla oleva yksikkö voi tuhoutua ennen valmistumista tai jokin kaupungissa oleva yksikkö tuhoutuu.

Skenaariot

Skenaariot ovat taisteluita, joissa on kartan lisäksi ennalta määrätty joukko kaupunkeja ja sotakalustoa pelaajille. Karttoja ja skenaarioita on mahdollista tehdä myös itse. Innokkaat nikkarit ovat väsänneet joukon hienoja skenaarioita tosihistoriaan perustuvista taisteluista täysin fiktiivisiin.

Pelissä olevat yksiköt voidaan ajatella melkein millaisina tahansa, joten skenaarioita löytyy Normannin maihinnoususta kylmän sodan ajanjaksoon ja Aleksanteri Suuren taisteluihin. Hienosäätö suoritetaan säätämällä osapuolten välinen balanssi kuntoon skenaarion mukana tulleen tekstitiedoston ohjeiden mukaisesti. Näin myös pieni Suomi voi pärjätä hyvin Neuvostoliittoa vastaan Talvisodan tunnelmissa.

Yhteenveto

Empire Deluxen PC-versiot (DOS ja Windows) eivät eroa toisistaan merkittävästi. Grafiikka on luonnollisesti parempaa ja kontrollit hieman erilaisia kuin edeltäjässään. Molemmat pelit sisältävät näppärät ponnahdusikkunat ja riittävästi ominaisuuksia. Tosin Empire Deluxessa erityisesti kaupunkien valikkosysteemi on toteutettu hieman kömpelösti. Lisäksi Advanced Game -moodiin olisi kokemuspisteiden lisääminen ollut paikallaan.

Suurempi valitus ei ole tarpeen kummastakaan pelistä. Empire sopii yksinkertaisen karun grafiikan puolesta erinomaiseksi nostalgiatripiksi 1980-luvulle. Empire Deluxe on edeltäjäänsä huomattavasti monipuolisempi, jossa moninpelaamista tuetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla Internetiä lukuunottamatta. Minkä pelit häviävät monipuolisuudessa voittavat ne valtavilla kartoilla, hyvällä tekoälyllä ja loppupelin sadoilla yksiköillä, joiden tarkassa koordinoimisessa on riittävästi haastetta. Oikein hyvä näin.

Matti Kuokkanen

Strategia

Empire (PC):

Empire Deluxe:

© Pelikapseli 2000-2003