PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Fantasy General

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Kun ummikko strategiapeleihin ryhtyi

SSI:n General-sarjan strategiapelien helmi Fantasy General on edelleen yksi suosikkipelejäni. Silloin kauan, kauan sitten nuorena pojankloppina minä vielä vierastin strategiapelejä; ne tuntuivat liian hankalilta opetella ja vielä vaikeammilta pelata. General-sarjan kantaisä Panzer General vihjaisi kuitenkin jo siihen suuntaan, että strategiapeli voi olla paitsi helppo oppia, myös haastava ja silti kiinnostava pelata. Toinen maailmansota ei vain ollut minulle ihan niin rakas aihe, että olisin viihtynyt Panzer Generalin seurassa pelin erinomaisuudesta huolimatta. Sitten tuli Fantasy General ja tajuntani noin niinkuin kuvainnollisesti räjähti.

Fantasy General on melko lailla samasta muotista kuin isoveljensä Panzer General, mutta sijoittuu kuvitteelliseen fantasiaympäristöön. Pelaaja on kapinakenraali, jonka tehtävänä on kampanjassa vapauttaa Aerin maa pahan tyrannin Shadowlordin ikeestä. Aer muodostuu viidestä mantereesta, joiden maasto ja ilmasto poikkeavat toisistaan suuresti. Neljää mannerta hallitsevat Shadowlordin vasallihallitsijat, jotka pelaajan tulee manner kerrallaan kukistaa. Viidennellä mantereella pääsee sitten itse pääpirun, Shadowlordin, kimppuun. Vaihtoehtona kampanjalle pystyy myös pelaamaan yksittäisiä skenaarioita itsekseen tai kaveria vastaan, joko samalla koneella tai PBEM-muodossa.

Sota se on joka kannattaa

Fantasy Generalin toteutus on kaksijakoinen. Taisteluiden välissä pelaaja tiiraa mantereen karttaa, voi ostaa ja parannella yksiköitä, jakaa yksiköille arvokkaita bonusvarusteita, säätää uusien yksiköiden tutkimustyöhön käytettäviä varoja ja valita seuraavan taistelukentän. Kenttiä on yleensä tarjolla useampi vaihtoehto, jotka aina poikkeavat toisistaan niin kartoiltaan kuin tavoitteiltaan. Vaikka kunkin mantereen valtaus tapahtuukin aloituspisteestä A mantereen toisessa päässä saarta sijaitsevaan vasallihallitsijan linnaan pisteessä B, haarautuvat taistelut kirjavana vyyhtinä siinä välissä pelaajan valintojen mukaan ja lisäävät siten taktikoinnin makua ja uusintapelaamisen mielekkyyttä.

Toinen osa on taisteluosio, joka on perinteistä vuoropohjaista joukkojen liikuttelua heksapohjaisella kartalla. Jokaiselle taistelulle on määritelty tarkka tehtävä, joka käytännössä tarkoittaa melkein kaikkien vihollisyksiköiden tuhoamista ja/tai kartalle merkittyjen taktisesti tärkeiden kohteiden, kuten kaupunkien tai linnoitusten valtaamista ja hallussa pitämistä. Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, on joka skenaariossa myös rajattu määrä vuoroja. Paikoilleen ei siis auta jäädä nysväämään, vaan eteenpäin on puskettava, ettei aika loppuisi kesken. Taisteluiden aikana yksiköt keräävät kokemusta sitä mukaa, kun ne tuhoavat vihollisyksiköitä. Kokemuksella on hyvin suuri vaikutus yksiköihin, sillä mitä enemmän kokemusta yksikkö kerää, sen paremmaksi sen kyvyt ja ominaisuudet muuttuvat. Tämän lisäksi ajan mittaan kertyvä kokemus pakottaa pelaajan pitämään huolen yksiköistään. Kokeneen yksikön menetys kirpaisee aina enemmän kuin täysin märkäkorvaisen.

Fantasy Generalissa hyvän armeijan selkäranka on monipuolisuus. Pelaaja, joka rakentaa armeijansa ensisijaisesti vain muutamasta yksikkötyypistä, huomaa pian taistelevansa huomattavasti vaikeutetumpaa vihollista vastaan. Fantasy General nimittäin tällöin pirullisesti korottaa vihollisarmeijan yleistä kokemustasoa. Mikään yksikkötyyppi ei ole turha, ja peli selvästi rohkaiseekin käyttämään mahdollisimman montaa tarjolla olevaa yksikkötyyppiä. Näitä yksikkötyyppejä löytyy niin ratsuväkeä, jalkaväkeä, ilmajoukkoja, skirmishjoukkoja, jousiampujia, maageja, kuin piirityskoneitakin. Edellämainittuja yksikkötyyppejä on myös kolmea eri "rotua": kuolevaisia, maagisia ja mech-yksiköitä. Maagista rotua olevat yksiköt tekevät enemmän vahinkoa mech-yksiköille ja päinvastoin. Kuolevaiset ovat ainoa rotu, jonka yksiköitä voi päivittää. Perusyksiköiden lisäksi pelissä liittyy kampanjan kuluessa mukaan yksittäisiä hahmoja, kuten eriarvoisia upseereita ja Aerin sankareita. Erilaisia yksiköitä Fantasy Generalissa on siis todella paljon, tosin rupuisimmilla aloitusyksiköillähän ei loppupeleissä teekään enää juuri mitään, kuolevaiset sellaiset kun pystyy ja kannattaakin päivittää paremmiksi.

Klassikon kohtalo

Fantasy Generalille ei koskaan tullut jatkoa, mikä on sääli. Minä ainakin olisin toivonut näkeväni vaikkapa Mercenary Generalin, jossa pelaaja olisi voinut lineaarisen kampanjan sijasta valita skenaarioita, joista olisi saanut niiden vaihtelevan vaikeustason mukaisesti palkkaa ja kokemusta. Satunnaisluotujen tehtävien sekaan olisi voinut tiputella paremmin skriptattuja tehtäviäkin, joihin olisi voinut ujuttaa juonikoukkuja ja mielenkiintoisia tapahtumia. Palkkasoturiarmeijan ylläpitoa ja taktisia taisteluja; mmmmmm... ehkä sitten joskus vielä.

Fantasy General on silti sellaisenaankin enemmän kuin viihdyttävä. Se on kuolematon klassikko, jota kannattaa yhä kokeilla, vaikka strategiapelejä tähän asti olisikin vierastanut. Minä en ole mikään suuri heksastrategiapelien ystävä, mutta Fantasy General varasti sydämeni. Ehkä se johtuu pelin hiotusta ja miellyttävästä toteutuksesta, joka kykenee tarjoamaan paitsi pehmeän laskun aloittelijalle, myös tarvittaessa kunnon haasteen vanhalle konkarillekin. Tai sitten se johtuu pelin fantasianmakuisesta miljööstä, joka on piristävä poikkeus iänikuisista 2. maailmansodan taisteluista.

Kimmo Klemola

SSI/Mindscape (1994)
PC
Strategia
1-2 pelaajaa

© Pelikapseli 2000-2003