Ghouls 'n Ghosts

Capcomin kolikkopeliin perustuva Ghouls 'n Ghosts on Ghost-sarjan keskimmäinen osa. Ensimmäinen on Ghost 'n Goblins ja kolmas Super Ghouls 'n Ghosts. GNG:ssä ohjataan Arthur-ritaria, joka tasohyppelee haarniskassa ja heittelee erilaisia aseita vihollisia päin. Tämä peli sijoittuu kevyesti sarjaan "maailman vaikeimmat pelit".

Arthur vaarojen tiellä

Haarniska toimii yhtenä osumapisteenä. Kun jokin vihollinen osuu Artturiin niin haarniska kilahtaa pois ja Artturi-parka on ilkosillaan. Sen jälkeen jos tulee osuma niin peli alkaa jatkokohdasta joita on harvakseltaan. Uuden haarniskan voi löytää aarrearkusta, mutta sieltä voi ilmaantua myös velho joka noituu Arthurin väliaikaisesti ankaksi. Sitten on elämä vieläkin ankeampaa.

Arkuista löytyy myös aseita. Perusaseena on tikari, jota voi heitellä sivusuuntien lisäksi ylös ja alaspäin. Kirves lentää hieman yläviistoon, joten sillä voi kurittaa kauempaa ylhäällä vaanivia otuksia. Heittotähti toimii luultavasti ihan samalla tavalla kuin tikari. Pelin huonoin ase on naattipommi, joka posauttaa sarjan räjähdyksiä lähietäisyydelle. Superhaarniskan avulla saa vielä käyttöönsä kutakin asetta vastaavan erikoisaseen, jonka voi räjäyttää pitämällä tulitusnappia pohjassa vähän aikaa. Se on kuitenkin aika hankalaa, koska hirviöt eivät odota vaan käyvät nopeasti kimppuun.

Kentissä on vihujen lisäksi piikkejä, giljotiineja, kuiluja sekä muita terveydelle haitallisia rakennelmia, joihin kaiken lisäksi kuolee välittömästi. Jokaisen kentän lopussa odottaa toinen toistaan kovempi loppuvihollinen, joiden kanssa pitää olla erityisen varovainen. Jotta homma ei menisi liian helpoksi niin kentissä on vielä muutaman minuutin aikaraja. En voi uskoa, että pelasin aikoinaan tätä peliä viidennen kentän alkuun, kun nyt hyvätkään yritykset eivät johtaneet edes ensimmäisen kentän puolen välin viimametsään saakka.

Melodiapommi

Grafiikka on ihan hienoa, etenkin ensimmäinen kenttä säväyttää. Animaatiot ovat vähän kulmikkaita ja Arthur vääntää juostessaan jalat ilmassa melkein spagaattiin, joka on haarniska päällä aika kova juttu. Arthur liikkuu pienellä, niin sanotulla etana-viiveellä, joka ei kumma kyllä häiritse ainakaan minua.

Pelin musiikista (paitsi ilmeisesti Capcomin kolikkopelissä on eri musiikki) on vastuussa Tim Follin, joka teki harvakseltaan pelimusiikkia, mm. Bionic Commandoon ja legendaariseen The Black Lampiin. Follin saa kuulemma vieläkin innokasta fanipostia tietokonemusiikkiin hurahtaneilta tyypeiltä, joiden mielestä GNG:n musiikit ovat nannaa.

Kaikki pelissä vastaantulleet kappaleet ovatkin totaalisen uskomattomia, kun niitä vertaa moniin aikansa tuotoksiin. Kauniit skaalakuviot variaatioineen elävöittävät erinomaisesti sävellettyä musiikkia, jonka tremolofillit hivelevät korvia, puhumattakaan äkillisistä tempon vaihdoksista ja muuntuvista teemoista. Mieletöntä kamaa, jota säveltäessään Follin on ollut hurmiossa. Mitään ei säästellä, vaan musiikki ilakoi ja laskeutuu kuulijan päälle kuin timanttisade välkehtivässä sateenkaarimetsässä. Öh, ei, Paul-setä ei käytä aineita.

Tasohyppelyt ovat siitä metkoja, että ne eivät vanhene niin nopeasti kuin vaikkapa lentosimulaattorit. Tätäkin peliä pelaa sen enempää kummastelematta, vaikka takavuosien veroiseen vääntöön en innostunutkaan.

Paul Pekkarinen