PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Gunstar Heroes

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Gunstar Heroes on legendaarisen Treasuren ensimmäinen Megadrive peli, eikä avaus olisi voinut onnistua paremmin. Gunstar Heroes on hieman Contran tyylinen sivustapäin kuvattu räiskintäpeli 1-2 pelaajalle. Peli kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan retroilijan yleissivistykseen.

Toimintapelifanin nirvana

Pelin alussa pelaaja saa valita ohjaustyylin, aseen ja kentän. Kenttiä on aluksi auki neljä. Nämä saa pelata haluamassaan järjestyksessä, mutta sen jälkeen juoni(?) etenee lineaarisesti. Kentät ovat kekseliäitä ja mukavan vaihtelevia. Eräässä kentässä yritetään ehtiä nousevan ilma-aluksen kyytiin vimmatusti ylöspäin hyppien ja vihulaisia tuhoten, toisessa taas paahdetaan kaivostunneleissa eräänlaisella magneettisella vaunulla nasta laudassa. Pääseepä pelin edetessä harrastamaan perinteistä avaruusräiskintääkin. Kaikkia kenttiä yhdistää kuitenkin loistava, jopa hektinen tunnelma.

Gunstar Heroes antaa mitä lupaa. Peli on täyttä toimintaa, mikä alkaa välittömästi eikä suvantokohtia juurikaan ole. Ammuskelun lisäksi pelaaja voi potkia ja heitellä vihollisia. Heittely on toteutettu erinomaisesti: vihollisia voi heittää toistensa päälle ja vihulaisten nakkelemia pommeja voi heittää lennosta takaisin. Vaikeustason saa säätää haluamakseen, mutta helpointa kannattaa välttää, koska sillä peli hujahtaa läpi yhdellä istumalla. Vaikeimmalla vaikeustasolla en ole voittanut loppuvastusta tänäkään päivänä, vaikka jatkoyrityksiä on loputtomasti.

Täydellinen peli?

Gunstar Heroesin pelattavuus on liki täydellinen. Pelihahmot reagoivat kontrolleihin kuten kuuluukin ja potkut ja heitot on helppo tehdä. Turhautumista vähentää sekin, että pelihahmot eivät kuole yhdestä osumasta, vaan menettävät ainoastaan hieman elinvoimaa. Edes kuiluun putoaminen ei aiheuta äkkikuolemaa, vaan pelaaja pomppaa takaisin kuilusta muutamaa kymmentä elinvoimapistettä köyhempänä. Osumia saakin tulla useita ennen kuin kuolo korjaa ja itse pidän juuri tästä syystä Gunstarista enemmän kuin Contra-sarjan peleistä.

Treasure on saanut Megadrivesta irti niin upeita graafisia efektejä, ettei välillä voi uskoa silmiään. Varsinkin eräät loppuvastukset jättävät pelaajan haukkomaan henkeään. Jatkuvasta vihollisvirrasta huolimatta peli ei hidastu lainkaan. Myös äänet ja musiikit ovat hyvin toteutettu, ottaen Megadriven ominaisuudet huomioon.

Maagiset hetket

Vaikka peli on äärimmäisen lyhyt, on sillä hyvä uudelleenpeluuarvo. Tämä johtuu siitä, että peli on täynnä niin upeita hetkiä, että ne on suorastaan pakko kokea uudelleen. Myös kaksinpelimahdollisuus pitkittää pelin elinikää. Peliä tulikin aikanaan tahkottua kaveriporukalla vähintään yhtä paljon kuin Micro Machinesia ja NHL Hockeyta.

Omassa listassani peli on selvästi Megadriven paras peli. Se on kestänyt ajan hammasta todella hyvin ja on viihdyttävä vielä tänäkin päivänä. Jos jossain on vielä Megadriven omistaja, joka ei ole peliä kokeillut, niin nyt olisi jo korkea aika.

Aslan Abioqa

Treasure (1993)
Megadrive
Räiskintä
1-2 pelaajaa

© Pelikapseli 2000-2003