Head Over Heels

Head over heelsin paras suomennos on "hippulat vinkuen". Jon Ritman teki pelin vuonna 1987 Spectrumille ja se oli epävirallista jatkoa samaa isometristä moottoria käyttäneelle Batmanille. Tässä arvostelussa on Atari ST -käännös, joka toi mukanaan värikkäämmän grafiikan. Ritmanista lisää arvostelun lopussa, joten pysy kanavalla!

Romanttinen agenttitarina

Blacktoothin ilkeä kuningaskunta on orjuuttanut neljä läheistä planeettaa ja jonkinlainen aurinkokuntien välinen EU on saanut vihiä, että maailmanvalloitus jatkuu. Koska suora konflikti on pois laskuista, niin pelin EU laittaa asialle salaisen agentin, jonka tehtävänä on kerätä Blacktoothin anastamat kruunut. Oletetaan nimittäin, että jos kruunut palautetaan oikeille paikoilleen, niin orjuutettu kansa nousee kapinaan ja syöksee Blacktoothin vallasta.

Homma menee tietenkin heti alussa käsille ja agentti joutuu Blacktoothissa vankilaan. Mutta kas kummaa, agentteja ei olekaan yksi vaan kaksi. Tavallaan siis, koska kyseessä on symbioottinen olento, joka voi jakautua kahteen yksikköön. Head on hidas liikkumaan, mutta osaa hyppiä korkealle ja samalla muuttaa hypyn aikana suuntaansa. Heels puolestaan ei osaa hyppiä korkealle tai muuttaa hypyn suuntaa ilmassa, mutta juoksee nopeasti. Halutessaan Head voi kiivetä Heelsin päälle, ja yhtymisen jälkeen molempien taidot ovat samassa symbiootissa.

Pelin nerokas idea perustuu kahden erilaisen hahmon käyttämiseen ongelmien ratkaisussa. Lähes jokaisessa huoneessa on pulma, jonka voi selvittää joko yksin tai yhdessä. Alussa hahmot ovat erillään sokkelomaisen linnan eri osastoilla ja toinen tehtävä onkin saattaa parivaljakko yhteen. Ensimmäinen tehtävä on löytää tärkeät apuvälineet. Headilla se on sumutorvi, jolla voi ampua donitseja. Heelsin tarpeellinen tawara on laukku, jossa voi kantaa hyppyalustoja kuten patarumpuja.

Viholliset yrittävät tietenkin iskeä kapulaa rattaisiin minkä ehtivät. Tavalliset turilaat liikkuvat satunnaisesti ympäri huonetta, mikä kuulostaa helpolta, mutta ei ole. Varsinkin Head on vaikeuksissa hitautensa vuoksi, tosin hyppiminen auttaa hieman. Toinen vihollistyyppi on maalin hakeutuvat pirulaiset, joita on useita erilaisia. Toiset pysyvät paikallaan kunnes pelaaja ylittää näkymättömän viivan ja sinkoavat sitten päälle. Rakettireppumies liikkuu vain sivuttain kohti pelaajaa, joten sitä voi nopealla Heelsillä jallittaa kävelemällä edestakaisin kunnes keksii pakoreitin. Suoraan kohti hakeutuvia ei voi väistää, vaan ne on ammuttava donitsilla liikkumattomiksi.

Melumarkkinat

Oman vaikeutensa peliin tuovat itse huoneet. Lattia on usein piikkien peitossa ja yli pitää hyppiä laattoja pitkin, joista jotkut saattavat hävitä hetkessä kun niiden päälle astuu. Huoneissa on palikoita joihin koskettamalla kuolee, eikä niiden yli hyppiminen onnistu kuin Headilla tai yhdessä. Ovet eivät ole kaikki lattiatasossa, vaan niihin pääseminen voi olla työn ja tuskan takana. Luonnollisesti vastaan tulee huoneita, joissa on vihollisia, vaarallisia alustoja ja vielä pulma, joka pitäisi ratkaista samalla kun örkit hyörivät ympärillä.

Pelasin Market Placeen asti, jossa toverukset ensimmäisen kerran yhtyvät. Sen jälkeen tulee kohtia, joista ei pääse yhdessä, vaan täytyy yrittää löytää molemmilla hahmoilla erikseen reitti taas yhteen. Tietyissä huoneissa on hauvatohveleista (luit oikein) rakentuvat portaat, jotka häviävät jos Head astuu huoneeseen. Joskus taas toista hahmoa pitää käyttää hyppyalustana, että pääsee korkealla olevasta ovesta, ja toinen hahmo jää tietenkin jälkeen. Aikoinaan pääsin pelissä kolmanteen maailmaan ilman tallennusta, joka puuttuu pelistä paitsi jos pelaa emulaattorin save statella. Nyt löin hanskat naulaan ennenkuin peli edes alkoi kunnolla.

Head over heels on vanha vain ulkoisesti. Sen monipuolisuus on luotu vähistä aineksista, ja siinä aivan kuten shakissa on vähän nappuloita, mutta paljon siirtomahdollisuuksia. Yksittäisen huoneen ongelmat eivät ole kovin vaikeita, mutta sopivien reittien löytäminen molemmille on haastavaa.

Jon on rok

Jon Ritman ei tehnyt paljon pelejä urallaan, mutta sekä Batman että Head over heels olivat hittejä, ja nyt myöhemmin retrona arvostettuja, koska niissä on sellaista armottomuutta ja munaa, joka puuttuu tyystin nykyajan cheat-koodeilla varustetuista tekeleistä.

Head over heelsin jälkeen Ritman teki töitä Rarella ja julkaisi vuonna 1994 Gameboylle Monster Max -nimisen pelin, joka oli tyylin puolesta jatkoa Head over heelsille. Gameboy oli ilmeisesti luonteva alusta Ritmanille, joka eräässä nettihaastattelussa kertoo, että oli pelejä tehdessään vain kiinnostunut saamaan kaiken irti Spectrumista. Miehen vaatimattomasta asenteesta huolimatta Head over heelsin isometrinen 3D-grafiikka ja erityisesti kahden hahmon yhteistoiminta olivat uusia ja harvoin käytettyjä ideoita, joita on myöhemmin apinoitu lukuisia kertoja.

Paul Pekkarinen

Sydäntälämmittävää uudelleenlämmitystä

Vanhoja Spectrum-klassikkoja uusille koneille tuottavan freeware-yhteisön Retrospecin versio Head Over Heelsistä on yksi hienoimpia retropelaamiseen liittyviä saavutuksia joihin olen törmännyt. Viimeisen päälle hiottu, sataprosenttisen tyylitajuinen audiovisuaalinen toteutus päivittää pelin tukulle nykyaikaisia alustoja. En ole alkuperäiseen peliin aikoinaan tutustunut, mutta tässä uusioversiossa on sellaista tylyä haastavuutta, joka kunnon vanhan ajan tyyliin kenties panee tuskastumaan muutaman kerran, mutta myös kietoo vastustamattomasti pauloihinsa. Suosittelen tutustumista kaikille, niin alkuperäisen ystäville kuin uusille tuttavuuksillekin.

Retrospecin Head Over Heels -kotisivu

Eino Keskitalo