Siege

Se on sota nyt!

Siege on mm. Magic Candle -sarjastaan tunnetun Mindcraftin julkaisema taktinen sotastrategiapeli sieltä parhaasta päästä. Tapahtumaympäristö on itse asiassa otettu juuri Magic Candle -maailmasta perinteisine haltioineen, örkkeineen, ihmisineen ja kääpiöineen. Taustajuonen mukaan örkit ja peikot plus monet muut pahikset lähtevät hyökkäykseen haltioiden, ihmisten ja kääpiöiden liittoutumaa vastaan. Kaikki pelin taistelut käydään linnan valtauksina, joko hyökkääjän tai puolustajan roolissa.

Erilaisia linnanpohjakenttiä löytyy neljä erilaisine pohjataustoineen. Lisäksi armeijan koostumus on erittäin monipuolinen: rotuja löytyy puolin ja toisin enemmän kuin laki sallii. Rodun lisäksi yksikön attribuutit riippuvat tietysti siitä mitä se osaa tehdä. Karkeasti jakaen yksiköitä on taistelijat, jousimiehet, pioneerit ja erilaiset maagikot. Jokaisella rodulla on lähes kaikista ammattiryhmistä omat edustajansa. Muuten heiveröiset pioneerit ovat taktiikan A ja O, sillä ne ovat pelin ainoa ammattikunta, joka osaa rakentaa ja käyttää piirityskoneita, muurinmurtajia, öljypannuja ja muita linnanvaltaukseen ja -puolustukseen tarvittavia välineitä.

Camelot! (It's only a model...)

Pelaajan valinnan mukaan siis joko yritetään vallata tai puolustaa linnaa viimeiseen hengenvetoon asti. Tämä onnistuu hyökkääjillä joko tappamalla puolustajat viimeiseen mieheen tai vaihtoehtoisesti vaihtamalla linnassa sijaitsevan puolustajien lipun hyökkääjien lippuun ja pitämällä se liehumassa peliajassa yli kokonaisen vuorokauden. Puolustaja voittaa tappamalla hyökkääjän viimeiseen mieheen tai pitämällä linnakkeen hallussaan tarpeeksi kauan (n. 90 päivää peliajassa). Yleisesti ottaen hyökkääminen on pelissä helpompaa.

Varsinaista kampanjaa ei pelissä ole, mutta siitä löytyy valmisskenaarioita parisenkymmentä. Jokaisesta linnasta on n. 4-5 erilaista versiota, ja niitä voi vapaasti itse muokata tai luoda uusia pelin mukana tulevalla editorilla. Skenaariot poikkeavat toisistaan paitsi kartan ja käytettävissä olevan armeijan koostumuksen puolesta myös siitä, kuinka montaa miestä voi kentällä komentaa. Kentälle, jonka miehistörajoitus on 200, mahtuu kentälle kerrallaan vain sen verran omia miehiä komennettavaksi. Loput soturit istuvat reservissä odottelemassa.

Mitä tehdään, kessu?

Pelissä on lukuisia erilaisia peruskomentoja, joilla onnistuu hyökkääminen, puolustus ja koneiden sekä tikkaiden pystytys. Peruskomentojen lisäksi Siegessä on kymmenkunta erikoiskomentoa, kuten esim. Escort (saata ja suojaa toista ryhmää) ja Split (ryhmän voi jakaa pienemmiksi osiksi). Erikoiskomennot monipuolistavat pelaamista ja auttavat kehittämään monipuolisempia taktiikoita. Käskyjä jaettaessa peli menee automaattisesti pause-tilaan, mistä iso plussa Mindcraftin pojille. On paljon näppärämpää komentaa yksiköitä, kun niistä on vielä jäljellä muutakin kuin rippeet. Positiivisena seikkana mainittakoon myös kätevät ja nopeat näppäinoikotiet lähes kaikkiin komentoihin.

Ruma oot, mutta tuu isin syliin

Siegen grafiikka on enimmäkseen kohtalaisen hyvää, tosin jotkut spritet, kuten kentille jäävät ruumiit näyttävät välillä lähinnä vain siltä mitä itse asiassa ovatkin, eli suttuisilta spriteläjiltä. Kenttien taustagrafiikat ovat uskomattoman tarkkoja VGA:ksi. Pelistä irtoaa rattoisia musiikkilurituksia vain Rolandilla. Soundblasterilla ja AdLibilla vastaavat musiikit jäävät hieman vaisuiksi, mutta toisaalta äänet, kuten nuolien suihkinta tai tuskanparkaisut voi kuunnella vain surkealla piipperillä tai kohtalaisen tasoisena AdLib/SB:n kautta. Siege tahmaa välillä häiritsevästi, vaikka käyttäisi kuinka tehokasta konetta sen pyörittämiseen. Pelasin joskus aikoinani tätä vanhalla 386:llani, ja se tahmasi jo silloin. Mutta ero 486:een ei yllättäen ollut kovin suuri. Oli kyseessä sitten koodin hiomattomuus tai konekohtaiset ongelmat, jää ajoittainen tahmaaminen ja odottelu häiritsemään muuten sujuvaa pelaamista.

Loppuyhteenotto

Siege on pikku puutteistaan huolimatta yksi mielenkiintoisimpia ja parhaimpia pelaamiani taktisia strategiapelejä. Omalla sarallaan "reaali"aikaisten fantasiastrategiapelien joukossa se on ilmiselvä klassikko. Peliin julkaistiin aikoinaan myös lisäosa Dogs of War, joka toi peliin uusia (melko vaikeita) skenaarioita ja yksiköitä.

Kimmo Klemola