Leisure Suit Larry 2

Tavalliset seikkailupelisankarit tappavat lohikäärmeitä, vetävät mustia ritareita dunkkuun, pelastavat maailman tuhat kertaa peräkkäin tai ainakin ratkaisevat jonkin visaisen rikoksen -- he ovat vahvoja ja kauniita supliikkimestareita.

Larry Laffer on neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä, 70-luvun diskokaudelle (huomaa hieno polyesteriasu, hahmon tunnusmerkki!) jumittunut tomppeli, jolle kurvikkaat naiset ovat elämän kiintopiste ja seikkailujen juju pähkinänkuoressa päästä hameen alle. Vähän huolestuttavasti Larryn mainio ura seikkailupelisankarina oli vaarassa romuttua ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan, sillä jo sarjan ensimmäinen osa päättyi suunnitelman mukaan: kauniin naisen vieressä samassa sängyssä.

Jotta homma pysyisi todellisena, heti kakkososan alkumetreillä (ilmeisesti seuraavana päivänä) naikkonen antaa Larrylle fudua ja seikkailu aloitetaan ykkösen tapaan suoraan kadulta. Vailla muuta päämäärää kuin etsiä (jälleen kerran) unelmiensa nainen, Larry päätyy monen mutkan kautta seikkailuun, joka on tietokonepelien historian yksi parhaista.

Keinokuitupukumiehen ihmeelliset seikkailut

Seikkailun aikana Larry muun muassa voittaa lipun loistoristeilylle, sekaantuu trooppisella saarella asuvan mystisen tohtori Nonokeen synkkiin suunnitelmiin ja saa KGB:n agentit peräänsä. Ennalta-arvaamaton "juoni" - jos sitä sellaiseksi voi nimittää - on ihan älyttömän kipeää kamaa ja jos pallea ei nauraessa repeä, jo on kumma. Monelle muulle aikansa seikkailupelille ominaisen tympeän patsastelun asemasta Larry-pelien valtti on aina ollut nerokas huumori, joka heijastuu kaikkeen aina pelissä esiintyvistä hahmoista visaisiin puzzleihin. Pelin käsikirjoittaja Al Lowe on tässä pelissä parhaimmillaan ja toistaiseksi en ole nähnyt montaakaan peliä, jossa leppoisa meininki säilyttäisi näin hyvän tason pelin alusta loppuun. Vitsit ovat useimmiten tekstipainoitteisia, joten pitkien tekstiruutujen lukemiseen sopii varautua.

Peli on sopivan mittainen ja seikkailu kulkee jouhevasti eteenpäin. Systeemi on jokaisesta seikkailupelistä tuttu: Larry noukkii pohjattomiin taskuihinsa erilaisia tavaroita (piskuinen limsatölkki on aika hilpeä) ja käyttää niitä oikeissa tilanteissa, jotta a) hän saisi muita tavaroita tai b) reitti seuraavalle etapille avautuisi. Ihmisten kanssa keskustellaan ja kaikkea vastaantulevaa tutkitaan. Larry 2:ssa ei taistella, vaan mahdollisista vaaratilanteista yritetään selvitä muilla keinoin. Puzzleihin ei ole kuin yksi ratkaisu ja ne pitää ratkaista pitkälti ennalta määrätyssä järjestyksessä, mutta tämä ei pääse pahemmin ärsyttämään.

Parseriin, mä kaipaan niin

Hienointa Sierran vanhoissa peleissä on parseri. Tylsien hiiriohjattavien käyttöliittymien sijaan käskyt kirjoitetaan itse näppäimistöllä, tyyliin "LOOK AT THE ALLEY" ja "TALK TO THE BARTENDER". Seikkailuun tulee suuri vapauden ja onnistumisen lisämaku, kun joutuu itse keksimään aivan kaiken. Parseri on tässä pelissä jo riittävän kehittynyt ja peli osaa antaa ympäristöstä sekä esineistä kiitettävästi vihjeitä. Jos ei ymmärrä riviäkään englantia, on Larry 2:sta kuitenkin aivan turha yrittää pelata ja kielen taitajallakin menee välillä sormi pitkäksi aikaa suuhun. Ongelmien ratkaisut ovat välillä kovin hämäriä ja usein suurin puzzle koko pelissä on yrittää keksiä, miten pelintekijä on tarkoittanut käskyt kirjoitettavan. Larrylle ei myöskään anneta mitään selkeitä tavoitteita seikkailun edistämiseksi, vaan kaikkea hölmöä tehdään vain siksi, että niin voi tehdä. Parseri mahdollistaa lukuisten piilotettujen vitsien ja jäynien etsimisen pelimaailmasta, joten kannattaa rauhassa kokeilla aivan kaikkea, mitä mieleen vain juolahtaa. Kun parserista pääsee jyvälle, siitä ei haluaisi luopua kirveelläkään.

Koska Larry 2:n julkaisun aikoihin kiintolevyjä ei ollut kuin harvoilla ja valituilla, peli suunniteltiin luukutettavaksi suoraan levykkeiltä. Silloisten 5.25-tuumaisten tilaihmeiden puutteellisen tallennuskapasiteetin vuoksi täytyi peli jakaa osiin, ja seikkailun rakenteesta tuli näin karkeasti kuuteen pääalueeseen pilkottu kokonaisuus, jossa alueelta toiselle siirryttäessä täytyi vaihtaa aina uusi lerppu asemaan. Tämä aiheuttaa pelin suurimman varsinaisen vian: seikkailun ollessa jo pitkällä voidaan jossakin puzzlessa tarvita yhtäkkiä esinettä, joka olisi löytynyt jo aivan pelin alkupäästä. Vanhoille alueille kun ei voi enää palata, muuta vaihtoehtoa ei ole kuin aloittaa peli kokonaan alusta. Tämä on yleisin moka Sierran seikkailupeleissä, johon ainoa lääke on tehdä rutkasti varatallennuksia ja koluta kaikki paikat uusien tavaroiden varalta kahteen kertaan. Läpipeluuohjeet kyllä pelastavat, mutta toisaalta niistä katsoo yhtäkkiä enemmän kuin oli aluksi tarkoitus ja kohta koko seikkailu kävellään lävitse vinkkipaketti kourassa. Tallentaminen on siksikin tärkeää, että peli on täynnä äkkikuolemia, joita ei voi ennalta mitenkään aavistaa. Välillä tämä käy kovasti hermoille, mutta toisaalta kuolemat ovat yleensä niin hauskoja, ettei hautaan kömmitä ainakaan p*kelettä hokien.

Pelin grafiikka on pirun askeettista EGA:ta, mutta yllättävän selkeää, eikä se siksi ole kärsinyt aikojen saatossa juuri ollenkaan. Peli näyttää täsmälleen niin hyvältä tai hirveältä kuin kymmenen vuotta sitten. PC-piipperin kautta soitetut kappaleet (joita ei ole monta) kuulostavat huonoilta, mutta onneksi pelissä on myös alkeellinen tuki äänikorteille. Peli toimii sujuvasti Windows XP:nkin alta ja halutessaan esim. grafiikkaa voi pehmentää Sierran wanhoille seikkailupeleille tarkoitetulla FreeSCI-ohjelmalla.

Leisure Suit Larry 2 on yksi kaikkien aikojen hienoimmista seikkailupeleistä ja suosittelen sitä varauksetta kaikille, jotka eivät ole siihen vielä tutustuneet. Erinomaista Leisure Suit Larry Collectionia löytää aina välillä Huuto.netistä ja eBaystä, joten jos satutte näkemään, huutakaa kokoelma ihmeessä itsellenne. Tietysti abandonwarettamistakin voi harkita, sillä Sierran nykyinen sikaribisnes-johtoporras ei tunnu tietävän koko sarjasta mitään eikä peleistä ole tehty uusia painoksia vuosikausiin. Vielä varoituksen sana junioreille: koska naiskauneutta ja "aikuisille" tarkoitettua huumoria viljellään pelissä ronskisti, en poliittisesti korrektina voi tietenkään sallia tätä alle 15-vuotiaiden pelaavan (vaikka itse menin pelin ekan kerran läpi vielä ala-asteikäisenä).

Lassi Hietala