PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

DOOM konsoleilla

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

  • ClassicDOOM.com - Satunnaista sälää sekä vertailuja versioiden välillä
  • Konsoleiden tuomio

    Doomin osoittauduttua järjettömän kovaksi IBM-yhteensopivien PC-koneiden killer- appiksi heräsi firmoilla luonnollisesti toivo tehdä helppoa rahaa kääntämällä tuotos niin monelle laitteelle kuin mahdollista. Niinpä tuomioon sitten pääsi tutustumaan aivan kaikilla konsoleilla. Tämä artikkeli pyrkii valaisemaan saralla tapahtunutta ohjelmoijien osaamismenestyksen kroonista puutetta, kuten pian huomaatte. Heti aluksi on nimittäin pakko ottaa luulot pois ja todeta, että jokainen näistä porttauksista on ala-arvoinen verrattuna siihen alkuperäiseen PC-versioon. Vaikka on näistä mahdollista nauttiakin. Jotenkin. Tiettyjen masokististen taipumusten omaaminen auttaa, kuten voit kuvitella. No niin... let us make a journey to the cave of monsters!

    SNES (1996)

    Aloitetaan pohjalta. SNES on perin tehoton aparaatti noin raa'an voiman puolesta, joten pelikasettiin liitettiin Starfoxista tutun FX-prosessorin nopeampi painos helpottamaan kuvanmuodostusta. Tulokset eivät olleet kovin tyydyttäviä. Peli näyttää puurolta, pyörii huonosti ja pienessä ruudussa, katosta sekä lattiasta puuttuu pintakuviointi ja vihollisten animointi etuprofiileja mukaanlukematta on ilmeisesti tilansäästön vuoksi nakattu menemään (hyvästi hirviöiden yllättäminen ja keskenäinen kinastelu.) Peliä ei voi tallentaa, mutta kuollessaan pitää tavaransa. Hyvänä puolena jokseenkin kaikki kentät, aseet ja hirviöt alkuperäisestä kolmen episodin Doomista ovat mukana melko samanlaisina.

    SEGA 32X (1994)

    Segan Megadrive-elvytyslaite numero kahden Doom vertautuu SNES-versioon. Peli pyörii edelleenkin huonosti ja ruutu on pieni mutta pintakuvioinnit löytyvät. Viholliset katsovat yhä ainoastaan pelaajaan päin, ja kenttiä on tuotu mukaan vain kahden episodillisen verran. BFG-9000 unohtui UAC:n turvaholveihin (sen saa vain huijaamalla), matka päättyy jopa ennen Baabelin tornia eli Doomin loppareita (tai edes niitä "näkymättömiä" demoneita) ei nähdä, ja musiikit ansaitsevat kurjuudellaan erikoismaininnan: varmasti joku olisi osannut loihtia niistä paremmat käännökset, oli Megadriven äänipiiri kuinka surullisenkuuluisa tahansa. Huomaa myös, että vaikka voit valita aloitustason, peliä ei voi tallentaa, ja kuollessaan menettää aseistuksen (ja on siis täten kusessa) joten paras olla kuolematta välillä!

    3DO (1996)

    Trip Hawkinsin ihmekonsoli saa arvoisensa käännöksen: ajattele 32X-versiota, hidasta sitä vielä vähän jos se on mitenkään mahdollista, lisää puuttuvia juttuja ja korjaa kurjat musiikit vaihtamalla tilalle sinfoninen CD-ääniraita. Tuleeko siitä Doom?

    PSX (1995)

    Konetehon kasvaessa käännökset kovenevat. Playstation-versio on siedettävän nopea, ja linkkikaapelilla saa moninpelin. Värivaloineen ja läpinäkyvyyksineen tämä on jopa varsin hyvä esitys, vaikkakin hieman kerettiläinen sellainen ja huonojakin puolia löytyy. Tallentamisessa ei jostain syystä hyödynnetty muistikorttia mitenkään: se tapahtuu typerästi salasanalla. Peli jakautuu kahteen episodiin, Ultimate Doomiin sekä Doom 2:een, ja molemmat sisältävät sekalaisen valikoiman kyseisistä peleistä letkutettuja (Julma-Unto!) ja uusiakin tasoja, joiden laatu ei päätä huimaa. Ensimmäisessä episodissa ei nähdä mitään helvetin paronia kovempaa... mutta niitä tuleekin aika paljon.

    Pelin äänimaailmaa on jotenkin retusoitu, alkuperäisen metallivaikutteiset musiikit on vaihdettu ambient-ääniin epäilemättä tunnelman luomiseksi, osa hirviöiden sekä aseiden äänistä on myös korvattu uusilla, huonommilla mörähtelyillä. Kääntäjät myös hukkasivat Arch-Vilen kokonaan, kuten myös Doom 2: n mahtavan loppuvihollisen (ja Wolfenstein-piilotasot.) Pelaajan helpotukseksi haulikon latausnopeus on yllättäen kasvanut sen verran, etteivät Cacodemonit enää omaa mitään toivoa. ;) Playstationille löytyy myös Final Doom, joka on koostettu PC:n Final Doomin ja Master Levels -kenttäpaketin tasoista, ja tarjoaa lähinnä lisää samaa niillä "uusilla" kentillä. Kenttiä otettiin ilmeisesti kymmenen kustakin -hengellä, joskin Plutonia Experimentistä on jaksettu letkuttaa enää vain kuusi kenttää. Jotain rajaa...

    JAGUAR (1994)

    Koska Jaguarin hankkimisen mielekkyys ei koskaan kohonnut piikkilanka- autoemaskulointia korkeammalle, en ole perehtynyt tähän versioon, mutta väittävät kohtalaisen onnistuneeksi hybridiksi. Kahden pelaajan moninpeli onnistuu, ohjekirjassa kylläkin varoitetaan sen bugisuudesta. Vihollisia on vähän mutta pelinopeus sentään vertautuu jotenkin PC-versioon, kuten myös valaistus, kentät eivät tosin täsmää PC-versioon tarkasti. Musiikkia ei taistelun aikana tarjota.

    SATURN (1996)

    Pyhänhäväistys! Saturn on kone joka teki 2d-grafiikasta henkilökohtaisen narttunsa. Doom oli periaatteessa 2d-peli. Siispä mieli sortuu tämän version nähdessään: miten ihmeessä tämä käsittämätön tökkivä paskaviritys joka Doomin nimeä kantaa on voinut tälle koneelle siunaantua?! Vastauksen saamiseksi pureudumme pelin juuriin, jotka eivät johdakaan PC-koneelle, vaan Saturnin epäpyhälle kilpailijalle, Sony-pojalle. Sen Doom-käännös nimittäin muutti alkuperäisen pseudo-kaksiulotteisen pelimoottorin kolmiulotteiseksi, ja sitten kun tältä pohjalta tehtiin viidessä minuutissa Saturn-käännös... aivan, tulokset lähinnä kuvottavat, eivätkä ohjelmoijat ole lainkaan paneutuneet Saturnin outoon dualCPU-kokoonpanoon. Valikosta löytyvää mutta ohjekirjan täysin unohtamaa modeemipeliä (liekö toimiva) lukuunottamatta en keksi tästä esityksestä mitään hyvää sanottavaa. Varsinkaan Lobotomy Softwaren erinomaisten Saturn-käännösten valossa. Eli kyseessä on hemmetin huonosti pyörivä porttaus PSX-porttauksesta, ilman värivaloja, ilman läpinäkyvyyksiä. Toivottavasti pidät ditheroinnista... niin, ja tuskasta.

    N64 (1997)

    Toinen pyhänhäväistys! Helvetin demonit, niille mikään ei ole pyhää, ei edes Doom joten joku päätti korvata Nintendo-versioon Doomin persoonalliset hirviöt mauttomilla 3d-mallinnetuilla murrikoilla, siis samanlaisilla kuvottavilla 90- luvun puolivälin muoviukkeleilla millä Rare saastutti SNESiä pitkän aikaa. Doom 64 uusine kenttineen ym. muutenkin muistuttaa enintään etäisesti sitä Doomia jonka me tunnemme. Noin geneerisenä 3d-pelinä se on vähän ruma muttei mitenkään erityisen huono, varsinkaan jos on sujut N64-ohjaimen kanssa.

    GBA (2001)

    Tasku-Doomeja? Usko pois! Pelit pyörivät hieman takkuisesti, mutta SNES- käännöstä paremmin, ja linkkikaapelilla voi moninpelata. Kyberdemoni ja hämäri eivät valitettavasti esiinny ensimmäisessä pelissä. Asiantunteva pelaaja huomaa myös pian, että suuri osa pelin punaisista pikseleistä on yllättäen värjäytynyt vihreiksi! Voi tuota sensuuria.

    NES (1994)

    Haha! Luulit jo, etkö vain?

    Rami Maunula

    © Pelikapseli 2000-2005