PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Pyhä tuomiolehmä

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Tehdään nyt ensin selväksi että pidän Doomista. Kyseinen vanhus on yhä ylhäisessä yksinäisyydessään ainoa FPS-peli jonka olen jaksanut pelata alusta loppuun läpi rehellisesti. Mainittakoon että olen kokeillut molempia Half- Lifejä, Quakeja, Dukea ja muita halpoja kopioita, mutta mikään ei onnistunut kutomaan ympärilleen sitä tunnelmaa, millä alkuperäisen Doomin shareware-episodi kokemuksena avaa. Pidän yhä ensimmäisiä yhdeksää tasoa malliesimerkkinä tasouunnittelun taidosta ja yksinä nautittavimmista tietokonepeliympäristöistä koskaan.

Mutta niinpä niin. Doomia pelattiin silloin joskus ja hakattiin laneilla hiukan myöhemmin, mutta pian sen rajoittuneisuus alkoi ärsyttää sekä muuntelu- että pelaamismielessä, kun kolmiulotteisuuden näennäisyys kävi ilmeiseksi. Ennen pitkää Quake ja sen aikalaiset antoivat pelaajalle todellisemman vapauden tunteen ja tasonrakentajille mahdollisuuden ihailla tuotostensa geometriaa kaikista suunnista, joten Doom sai väistyä seuraajiensa tieltä moninpelattavana räiskintänä.

Kuitenkin, muutamia vuosia sitten Doomin moottorin modaaminen, uudelleenrakentaminen ja säätäminen nousivat pieneksi muoti-ilmiöksi ja kokeilin muunmuassa projekteja PRBoom, JDoom, ZDoom ja Legacy. Kaikissa oli vikansa ja hyvät puolensa, mutta vanhan klassikon uudelleenlämmittely oli oikein tervetullutta, puhumattakaan siitä että monet uusista versioista lisäsivät ominaisuuksia. Tärkeimpinä ylös/alas katselu, hyppiminen (joka nyt ei välttämättä Doomiin kuulu) ja ikiaikaisten bugien listiminen (visplane overflow, wallrun, straferun, yksi ääni/objekti -rajoitus). Kokeilin muutamaan kertaan pelata vanhoja klassikkokenttiä kavereiden kanssa, ja tästä olisi voinut muodostaa mukavan harrasteen, mutta ikävä kyllä kaikella vanhalla ja kuuluisalla on fanaattinen seuraajakuntansa - Doomista oli tullut uskonto.

Pelatessani moninpeliä olisin halunnut siirtyä pois vanhan enginen rajoitteista, kuten 35 fps:n katosta ja äänikanavien tukkeesta, sekä täysin järjettömistä ominaisuuksista kuten siitä, että seinää hinkkaamalla hahmo juoksi nopeammin. Minulle kuitenkin kerrottiin, että näitä bugeja ei saa korjata, koska silloin Doom ei enää olisi Doom ja id Softwaren vanhat jumalat olivat selkeästi tarkoittaneet pelin pelattavaksi niiden kanssa. Siispä, jos aioin nauttia Doomia tänä päivänä 2000-luvun tekniikalla ja käyttää hyväkseni työtä, minkä ihmiset olivat tehneet enginen parantelemiseen, peliseuraa, tai ainakaan parempaa sellaista, oli hyvin vaikeaa löytää.

Mielestäni bugien korjaus olisi hyödyttänyt kaikkia. Parantelun jälkeinen tilanne olisi myöskin ollut yhtäläinen kaikille, ja tuloksena puhtaampi, siistimpi ja vakaampi engine. On tietenkin automaattista että bugeja hyväksikäytetään pelattaessa mitä tahansa peliä vakavissaan, mutta vastareaktio korjauksille oli tuskallisen voimakasta. Kauan Doomia pelanneet vanhat parrat olivat haluttomia luopumaan moninpelissä itselleen etua tuovista ominaisuuksista ja halusivat säilyttää bugit, koska heidän mielestään oli asiaankuuluvaa että aseen laukausäänet pystyi hävittämään ja että hahmo juoksi nopeammin seinää hinkatessaan. Mikä tärkeintä, kauan hiotut taidot näiden bugien hyväksikäyttöön olivat liian arvokkaita hukkaan heitettäväksi.

Valitettavasti tavalliselle pulliaiselle tämä, ja varsinkin sen ympärille muodostunut sisäsiittoinen kulttuuri, olivat melkoisia hauskuudentappajia. Jos vanhan pelin engine otetaan työn alle, olettaisi että tuloksena olisi jotakin edistyneempää kuin mitä ohjelmistotalon pajasta pukkasi hiukan yli kymmenen vuotta sitten.

Siispä, ei moninpeli-Doomia minulle. Onneksi tämä ei vähennä yksinpelin arvoa.

PS: En yritäkään väittää että Quake olisi yltänyt pelinä lähellekään Doomia - en todellakaan jaksanut pelata edes sen ensimmäistä episodia läpi. Pelejä, ja varsinkin tällaisia pelejä kuitenkin pelataan myös (tai oikeastaan ensisijaisesti) niiden potentiaalin suomien etujen perusteella, ja hyvin pian Quake toikin yleisölleen ennennäkemätöntä sisältöä niin yksin- kuin moninpeliympäristöjen muodossa (ikspq, mexx, Starship, Airquake, Quakerally, Zerstörer, etc.).

Vantte Kilappa

© Pelikapseli 2000-2005