PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

Floor 13

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Pelaaja on lontoolaisen anonyymin virastotalon 13. kerroksessa sijaitsevan Iso-Britannian valtion salaisen turvallisuusosaston johtaja. Edellinen johtaja teki yllättäen itsemurhan pyytämällä jotakuta työntämään hänet toimistonsa ikkunasta ulos. Pelaajaa odottaa sama kohtalo, mikäli tulosvastuullisen osaston hedelmät eivät ole pääministeriä tyydyttäviä. Turvallisuusosaston tehtävänä on ennaltaehkäistä maata vavisuttavia skandaaleja, jotka uhkaavat vallassa olevan hallituksen suosiota. Osasto joutuu myös tarkkailemaan potentiaalisen uhan varalta mystisten salaseurojenkin toimia.

Floor 13:n johtajalla (eli pelaajalla) on lähes rajaton valta, mitä tulee käsillä oleviin ongelmiin. Työkalut ovat nimittäin muhkeat: epäiltyjä voi seurata, heidän asuntoaan ja puhelintaan tarkkailla ja asunnon voi myös ratsata SWAT-tyyliin tai penkoa salaa. Kaikkia näistä toimenpiteistä voidaan soveltaa myös tutkimuksissa paljastuviin yrityksiin ja muihin paikkoihin. Yksityishenkilöitä voi myös kaapata kidutuskuulusteluja varten, joista ei tietenkään yksikään kuulusteltava poistu elävänä, puhui tai ei. Lievempänä keinona heidän maineensa ja uskottavuutensa voi julkisuudessa tahrata törkyuutisilla. Näiden lisäksi johtajalla on käytössään noin sata soluttautumiseen koulutettua agenttia, jotka voidaan tarvittaessa ujuttaa salaseuroihin ja järjestöihin penkomaan todisteita ja johtolankoja. Todisteet ovat ehkä hieman harhaanjohtava käsitys, sillä kun hallituksenvastainen toiminta varmistuu, tai siitä on osaston johtajan mielestä tarpeeksi vahva epäilys, on turvallisuusosastolla valtuudet ja resurssit "siivota" se. Mutta huomaamatta ja paljastumatta, totta kai. Kaikki epäillyt voidaan vaientaa tehtävän päätteeksi. Lopullisesti.

When in doubt, there is no doubt

Kaikki pelin toiminta pelaajan kannalta tapahtuu johtajan toimistopöydän takaa. Kertaakaan ei osaston nokkimisjärjestyksen yläpäässä olevan johtajan tarvitse kenttätöihin lähteä, vaan sitä vartenhan hänellä on alaisinaan erikoisagentteja ja -poliiseja. Minkäänlaisia minialipelejä Floor 13:ssa ei siis ole, vaan ote on tiukan strateginen. Käytännössä peli kulkee sillä rataa, että johtaja marssii aamulla toimistoonsa ja lukee päivän aamulehden ja alaistensa tilanneraportit kentältä. Seuraavaksi johtaja päättää, mitä toimenpiteitä raporttien tai lehden skandaalivihjailujen perusteella suoritetaan. Näitä toimenpiteitä varten johtaja täyttää tarvittavia määräyskaavakkeita ja jakelee tehtävät agenteilleen. Jos resurssit ovat tiukilla, vedetään agentteja pois toisista tehtävistä. Käytännössä Floor 13:n perusidea onkin jatkuvaa tasapainottelua oikein sijoitetuilla agenteilla: oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan vakoilu- tai sabotaasitehtäviin sijoitettu agentti on avain menestykseen. Oman toimistonsa lisäksi johtaja voi käydä piipahtamassa vaikkapa osaston omassa kidu- ööh, siis kuulustelukammiossa, mikäli joku onneton sielu on erehtynyt sotkeutumaan hallituksenvastaiseen toimintaan. Kun päivä on pulkassa, poistuu johtaja kotiinsa ja palaa seuraavana aamuna taas töihin, jolloin tilanne on saattanut taas kehittyä johonkin suuntaan.

Pelkkä raporttien lueskelu, agenttien sijoittelun eestaas pompottelu ja pienten yksityiskohtien hienosäätö voi kuulostaa tylsältä, mutta pelin nerokas koukku piilee satunnaisperiaatteella generoiduissa tapauksissa. Yksikään pelikerta ei ole samanlainen, sillä kaikki skandaalinpoikasia sisältävät tapaukset rakennellaan pienistä palasista, jotka vaihtelevat joka pelikerralla. Pelin realismintuntu on kutkuttava, sillä välillä pelaaja ajautuu oikeasti umpikujaan, jossa keissi ei etene ja kaikki tietolähteet tuntuvat tyrehtyneen. Siinä voi johtaja enää vain istua peukku persiissä odottamassa johtolankoja tai nopeasti toimimalla eliminoida kaikki tehtävän epäillyt ja toivoa hartaasti, että skandaalilta vältytään eivätkä uutisreportterit saa vihiä taustalla olevasta "hallituksen peittelyoperaatiosta".

Yes, Mr. Prime Minister. No, Mr. Prime Minister. I will, Mr. Prime Minister.

Pääministerin puhutteluun liian näkyvästä toiminnasta ainakin joutuu. Vallan tasapaino toimii, sillä jos pelaaja ei toimi pääministerin mielestä tarpeeksi huomaamattomasti tai onnistuu tunaroimaan jonkin tapauksen oikein kunnolla, voi viimeinen lento olla pian edessä. Peli kulkee 20 päivän sykleissä, ja aina yhden syklin kuluttua osaston tehokkuus arvioidaan. Lipsahtelu on osaston johtajalle hengenvaarallista: hallituksen kannatus on pidettävä plussan puolella, mikä on aina välillä todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Vastavuoroisesti ratkomalla tarpeeksi monta tapausta onnistuneesti tai vähintäänkin tyydyttävästi syklin aikana voi pelaaja saada palkkioksi lisää resursseja ja agentteja osaston käyttöön. Tapauksiin ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Itse asiassa joistakin tapauksista jää jopa pelaajalle itselleen outo tunne, että tulikohan nyt kaikki vuotokohdat tukittua... jokin ryhmittymä voi nimittäin myöhemmin saman pelin aikana palata iskemään uudelleen, jos Floor 13 ei ole siivousoperaatiossaan varovainen ja huolellinen.

Floor 13 on upealla tavalla epäkorrekti. Väkivalta on pelissä niin arkipäiväistä ja nerokkaan byrokraattista (pelaaja allekirjoittaa eliminointiluvan ja lukee sitten seuraavana päivänä raportin onnistuneesta tehtävästä), että siihen ei oikeastaan edes kiinnitä erityistä huomiota tai muutenkaan ota turhia moraalisia paineita. Johtajan on tehtävä, mitä johtajan on tehtävä, kansallisen turvallisuuden nimissä. Lieneekö siis suurikaan yllätys, että pelin väriskaala onkin pelkästään mustavalkoinen, kyllästettynä terävillä harmaasävyillä. Musiikkia tai ääniefektejäkään ei ole yhtään. Tunnelma pelissä on siten kuivakkaan virallinen, mikä luonnollisesti vain sopii peliin.

Ajan hammas ei juuri ole Floor 13:aa purrut, tavallaan kiitos sen askeettisen ja hillityn toteutuksen. Satunnaisesti arvottavien tehtävien ansiosta sitä voi ihan surutta pelailla nykyäänkin ja samalla taas testata, kuinka monta kuukautta sitä ehtiikään turvallisuusosaston johtajana kukkoilla.

Kimmo Klemola

PSI Software Designer / Virgin (1991)
Amiga, PC
Managerointi
1 pelaaja

© Pelikapseli 2000-2005