PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

UFO: Enemy Unknown

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

1994 oli hieno pelivuosi, ainakin retronostalgisissa musitikuvissani. Hype, sellaisena kuin se tänään ymmärretään, oli vielä uunituore käsite reilut kymmenen vuotta sitten ja itse asiassa suhteellisen positiivinen ilmiö, sillä ani harvaa peliä hehkuteltiin ennakkoon yhtä hysteerisesti kuin nykyään. Doom oli vastikään ilmestynyt ja CD-teknologia valmisteli internetin tavoin vasta todellista läpimurtoaan. UFO pääsi siten yllättämään ainakin minut kuin varas yöllä: toisin kuin Ameriikan kollegansa, ei pelin julkaisijana toiminut MicroProsen Englannin osasto ollut aikaisemmin julkaissut mitään mainitsemisen arvoista. Siksi UFOn kaltainen helmi oli kieltämättä melkoinen musta hevonen 'Prosen brittiosastolta.

UFO: Enemy Unknown (joka jenkeissä myös paremmin tunnetaan nimellä X-Com: UFO Defense) on taktinen taistelupeli, johon on sotkettu ripaus tukikohdan managerointia. UFO on kiistatta yksi tietokonepelihistorian merkkipaaluista ja ikiklassikko. Sen julkaisusta on tullut kuluneeksi nyt jo 11 vuotta. Onnea arkkivaarille!

All your base... well, you know.

UFOn juonena on torjua muukalaisrotujen invaasio armaaseen Maahamme. Pelaaja johtaa militanttia maailmanpoliisijärjestö X-Comia, jonka rahoitus tulee suoraan Maan valtioiden yhteisestä tukikassasta. UFOssa pelaaja vuoroin ohjaa tiimiään taktisella taistelutantereella ja välillä käy maailmankartalla manageroimassa tukikohtiaan, sotilaitaan, aluksiaan ja teknologiatutkimusta. Aikanaan tiedemiehet saavat selville paitsi ennen tuntematonta UFO-teknologiaa, myös muukalaisrotujen ominaisuuksia ja viimein niiden salaisen päätukikohdan sijainnin jossain Mars-planeetan perukoilla. On aika koota viimeinen veteraanikommandojoukko, painua potkimaan sektoideja harmaille persuksille ja torjua muukalaisten invaasio pikku yllätysoffensiivilla.

Short, controlled bursts

UFOn sydän on ehdottomasti sen taktinen peliosuus, jossa uljaat X-Comin sotilaat ottavat mittelöä muukalaisia vastaan. Sotilaat liikkuvat ja ammuskelevat isometrisillä kartoilla toimintapisteiden puitteissa. Tavoitteena yleensä on yksinkertaisesti eliminoida kaikki muukalaissotilaat, mutta isommissa aluksissa ja muukalaisten tukikohdissa tavoitteeksi voi ottaa myös muukalaisjohtajan elävänä kaappaamisen, jolloin tukikohdan tiedemiehet saavat pumpattua näiltä elintärkeää tietoa ja muukalaisteknologiaa. Pelin taktisessa osuudessa on kaikki tarpeellinen: vuorokaudenvaihtelut, tuhoutuva ympäristö, monikerroksiset kartat ja riittävän monta erityyppistä vihollisrotua. Ainoat minun kaipaamakseni jääneet ominaisuudet ovat sotilaiden ryömimiskyky ja ikkunoista kiipeäminen, mutta ilmankin pärjää. Kyykistyä sentään voi, jolloin saavuttaa hieman paremman suojan.

Loppujen lopuksi UFOn taktinen osuus on enemmänkin hienostunutta ja monipuolistettua shakkia kuin taistelun millintarkkaa, realistista simulaatiota (tämä on kehu). Virheisiin ei kuitenkaan ole varaa, sillä kiirehtimällä ja päättömästi säntäilemällä onnistuu ainoastaan tapattamaan koko tiiminsä. On itse asiassa vieläkin kihelmöivä kokemus pelata yötehtävää, jossa näkökenttä on ikävän rajattu ja tarkaan sihdattu liskomiehen plasmalaukaus saattaa läjähtää jostain pimeästä päin näköä. Koko ajan täytyy olla varpaillaan ja edetä varoen.. Mielellään runsaasti valosoihtuja heitellen, jos mahdollista. Vaikka myös kesken tehtävää voi tallentaa, ei sellaista nössöilyä tietenkään käytetä. Tai no, totuuden nimissä on tunnustettava, etten koskaan edes muistanut tallentaa kesken tehtävän: sen verran intensiivisiä ja jännittäviä UFOn mittelöt ovat.

Nimi, arvo ja sarjanumero

UFO on pirskatin jännittävä peli. Taktisissa osuuksissa saa aina sydän pamppaillen liikutella ryhmäänsä ja tasapainoilla varovaisen hipsuttelun ja ripeän rynnäköinnin välillä toivoen alati, että onnistuu tuomaan kaikki miehet hengissä takaisin. Jokaisella sotilaalla on arvontageneraattorin luoma nimi ja pisteytetyt ominaisuudet. Tehtäviä kartuttamalla sotilaat saavat ylennyksiä ja parantavat ominaisuuksiaan. UFOn sotilailla ei Jagged Alliance -sarjan tavoin ole varsinaisesti persoonallisuutta: ne ovat kukin vain nimi ja läjä taitopisteitä. Edes sotilasarvoista ei irtoa mitään muuta kuin psykologista etua (realismia, hei!). Mutta kummasti vain pelaaja huomaa salavihkaa tulkkaavansa pelitilanteita siten, että sotilaat alkavatkin elämään omaa elämäänsä ruudulla.

Eversti Gennadi Samusenko on hyvä esimerkki tästä. Hän oli ensimmäisen onnistuneesti läpipelaamani UFO-pelisession sankari: Samusenko raahautui pelin viimeisessä, legendaarisessa Cydonia or Bust! -tehtävässä viimeisenä tajuissaan olevana ja valitettavan puolikuntoisena sotilaanani pelkällä raskaalla laserkiväärillä varustettuna ja eliminoi Sen Viimeisen Muukalaisen koko ajan itse tasapainoillen toimintakyvyn rajoilla, samalla kun ainakin kolme sektoidia pommitti häntä Mind Controllilla. Mutta eversti Samusenko kesti sen kuin mies (vaikka hänen muuten peloton ruuduntakainen johtajansa pureskeli muutaman hermoja raastavan kriittisen vuoron aikana kyntensä ihan verille). Loistavaa, Gennadi! Tarjoaisin tuopin, jos olisit oikeasti olemassa!

UnFOrgotten

Jos UFOssa olisi henkisen edeltäjänsä Laser Squadin (myös Mythoksen tekemä peli) tavoin ollut vain peevelin hyvä taktinen pelirunko, se olisi myös nyt pelkkä retrokulttipeli ja kiva kuriositeetti. Mutta UFO tykittää yhä tänä päivänäkin kaikki matkijansa ja jopa omat jatko-osansa mennen tullen. Ai miksikö? Koska Mythos oivalsi liittää loistavan taktisen runkonsa lisukkeeksi managerointiosuuden, jossa voi rakentaa tukikohtia, kehittää teknologiaa ja tuottaa X-Comin pojille uusia sotaleluja omissa tehtaissa. Lisäksi raha ja raaka-aineet ovat yleensä kortilla (ainakin kovemmilla vaikeustasoilla), ja pelaaja joutuu tarkkaan miettimään, mitä teknologiaa rakentaa, mitä tarvikkeita ostaa ja mitä tavaraa myydä. Managerointiosuus on tarpeeksi suuripiirteinen, jotta liian pikkutarkaksi nysväykseksi X-Comin talouden ylläpito ei mene, mutta pelaaja saa silti tunteen voivansa vaikuttaa järjestönsä kehitykseen ja sillä on pelikokemuksen kannalta kaikkein eniten merkitystä.

Wanha humppaa tykimmin

Yleensä kun joku retropelle julistaa, että tässä on peli, jota jaksaa ja voi kivutta pelata vielä tänäkin päivänä, kannattaa suhtautua tällaisiin hehkutteluihin varauksella. Minäkin olen sortunut turhan usein vuotaviin ylisanoihin kehuessani joitakin pelejä, mutta UFOn suhteen on vain niin vaikea olla kehumatta liikaa. Jos koskaan, niin nyt voin vihdoinkin rehellisesti ja ansaitusti ylistää edes yhtä vanhaa pelinrutkua: grafiikkaa lukuun ottamatta UFO ei ole vanhentunut päivääkään. Silmiä pupilleja räpäyttämättä voin vannoa ja vakuuttaa, että UFO pieksee kaikki suorat ja epäsuorat seuraajansa, myös paljon kehutun ja suhteellisen tuoreen Silent Stormin, jossa on kieltämättä jumalainen taktinen taistelu, mutta kehnohko managerointiosuus. Minun kirjoissani taktisista taistelupeleistä vain Jagged Alliance 2 pääsee edes lähelle Pyhää UFOa. UFOssa toimii kaikki: pelimekaniikka on helppo oppia mutta vaikea hallita, managerointiosuuden menut ovat helppokäyttöisiä ja johdonmukaisia ja taktinen osuus on likimain täydellinen. Ja mikä tärkeintä: aina on jotain uutta tiedossa nurkan takana. Joko ilmaantuu uusi outo alienrotu tai sitten uutta jännää teknologiaa, jota pääsee ensin tutkimaan ja sitten valmistamaan.

UFOon ei väsy koskaan. Jos väsyy, vika on vain ja ainoastaan pelaajan omien korvien välissä. (Minun reikäiset aivoni väsyivät jo alussa pirun kankeaan käyttöliittymään, tai sitten vika oli huonoissa hidastusohjelmissa. –Lassi huom.)

UFOn perilliset

Moni peli on yrittänyt seurata UFOn viitoittamia jalanjälkiä. Sen omat veriperilliset X-Com: Terror from the Deep ja X-Com: Apocalypse yrittivät kumpikin omalla tyylillään: Terror häpeilemättä kopioiden ja Apocalypse naittamalla peliin reaaliaikaisuutta. Terror from the Deep kaatui siihen tosiseikkaan, että se käytännössä oli sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti vesitetty versio isästään (vaikka jotkut masokistit siitä kuulemma nauttivatkin). UFO-jatkumon kolmas virallinen osa, Apocalypse, ei yksinkertaisesti tarjonnut mielestäni tarpeeksi uutta: monia lupailtuja mullistavia uudistuksia oli jouduttu jättämään tekemättä ilmeisesti ajan tai rahoituksen puutteen takia, joten en voinut välttää Apocalypsea kokeillessani pientä pettymyksen tunnetta. Merkittävin pelillinen ero UFOon oli reaaliaikaisuus, jolle en yksinkertaisesti syttynyt, joten intoni Apocalypsen parissa tyssäsi lopulta siihen. Apocalypsea voi toki pelata vuoropohjaisenakin, mutta tällöin pelaaminen muuttuu liiankin hidastempoiseksi. Peli on nimittäin selvästi suunniteltu ensisijaisesti reaaliaikaisuutta silmälläpitäen. Apocalypsella on kuitenkin oma innokas fanijoukkonsa, joten se voi olla kiinnostuneille ihan kokeilemisen arvoinen.

Suoraan UFOa ovat yrittäneet kloonata ainakin Altar Interactive kaupallisilla peleillään UFO: Aftermath ja UFO: Aftershock (jälkimmäinen on kirjoitushetkellä vasta tuloillaan kaupanhyllylle). UFO: Aftermathia en itse ole pelannut, mutta tornihuhujen mukaan se on ainakin UFOon verrattuna vähän torso: rakennuksiin ei pääse sisälle ja mutkia on muuallakin vähän oiottu. Rkennetut objektitkaan eivät ilmeisesti tuhoudu yhtä hillittömään tahtiin kuin UFOssa. Mutta innokkaimmat voivat yrittää metsästää Aftermathin jostakin ja testata sen itse. Minä sen sijaan odotan mielenkiinnolla Altar Interactiven tuoreempaa UFO: Aftershockia, joka toivon mukaan panee ainakin edeltäjäänsä paremmaksi.

Piheimmille UFOttajille on kuitenkin myös tarjolla ilmaisiakin UFO-klooneja, sillä moni innokas koodari muistelee vanhaa sotaratsua edelleen lämmöllä. Pisimmälle on ehtinyt saksalainen freewareprojekti X-Force: Fight for Destiny, joka on käytännössä UFO: Enemy Unknown Quake II:n moottorilla tehtynä. Olen ehtinyt vasta kokeilemaan pelin beta-versiota (v0.845) pintapuolisesti, mutta kyllä se ainakin päällisin puolin UFOlta näyttää ja tuntuu: isometriset taktiikkaosuudet ja managerointiosuuden pyöriteltävä maapallokartta ovat edelleen tallella. Toistaiseksi suurin havaitsemani ongelma X-Forcessa on ollut kankea käyttöliittymä: UFOn sujuvuudesta ollaan vielä kaukana niin taktiikka- kuin managerointiosuudessakin. Managaerointiosuuden valikoissa navigointi on työlästä ja taktisessa osuudessa sotilaiden komentaminen on kiltisti sanottuna vielä hieman kömpelöä. Löytyypä pelin englanninkielisestä versiosta vielä joitakin lauseita sieltä sun täältä, joita ei ole huomattu saksan kieleltä kääntää laisinkaan. Achtung, baby: X-Force sotkee hieman omia juttujaan sekaan, joten se ei siten ole ihan yksi yhteen hiilikopio esikuvansa kanssa. Koska X-Force on kuitenkin ilmainen, kannattaa UFO-diggarin ehdottomasti katsastaa se.

Linkkejä

UFO-kloonit (freeware)

X-Force: Fight for Destiny
UFO2000
Project: Xenocide
UFO: Alien Invasion

UFO-kloonit (kaupalliset)

UFO: Aftermath
UFO: Aftershock

Muita UFO-sivustoja

Retrojuttu UFOn kunniaksi (IGN.com)
Xcomufo
Xcommand

Kimmo Klemola

Mythos Games / MicroProse (1994)
PC, Amiga, Playstation
Strategia
1 pelaaja
X-Force: Fight for Destiny
UFO: Aftermath

© Pelikapseli 2000-2005