PELIKAPSELI - retropelitaivas
Kun Playstation ei riitä...

UFO: Enemy Unknown

Pääsivulle Jutut Pelit Linkit Koneet

Cydonian-excursio

En välttämättä pidä UFOn taktista taistelua mitenkään ihmeellisen loistavana, koska vasta yhdessä strategiaosuuden kanssa se onnistuu muodostamaan pelin niin hyväksi kuin on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö taistelu pelissä ole parhaimmillaan hermojaraastavan hektistä ja jännittävää, mistä esimerkkinä yritykseni voittaa pelin lopputaistelua Superhuman-Ironman-osion päätteeksi.

Tämä siis siinä vaiheessa kun olin pelannut jo melko pitkään toista yritystäni (ensimmäinen kaatui bugiin). Pelin kulusta voidaan todeta, että sota on sujumassa lievästi sanottuna huonosti ja pelin sisäistä aikaa on kulunut hiukan yli vuosi. Alkaa käydä selväksi, että olen häviämässä peliä ennemmin tai myöhemmin. Muukalaisten infiltraatiotehtävät olivat vaikeita pysäyttää (onnistun harvoin) ja asemia rakennettiin samaa tahtia kuin ehdin niitä nollata. Kolme Avengeriani ja Firestorm ovat jatkuvasti korjauksessa, koska muukalaisilla on heittää rajalle enemmän rautaa kuin minulla on kykyä sitä torjua. PSI-teknologia olisi pian käyttövalmista, mutta tällä kertaa joudun pelaajana myöntämään itselleni, että operaation pitäminen kasassa on muuttumassa erittäin työlääksi. Viimeiselle tehtävälle lähtö on siis edessä, vaikkakin ikävästi tappiomielialan varjostamana.

Yritänkin huolehtia tiimilleni niin hyvät varusteet kuin vain ikinä mahdollista. Valmistan toisella rahantuottoasemalla itselleni Blaster-tankin ja tarpeelliset panokset, minkä jälkeen siirän sen ja 22 parasta agenttiani varastoasemalle. 80 esineen raja tulee nopeasti vastaan, joten otan 15 Heavy Plasmaa, 30 lipasta, 4 Blaster Launcheria, 20 kutia ja 3 laser rifleä + muutaman medikitin.

Vähän jänskättää painaa kohteeksi Cydoniaa, mutta olen vääntänyt peliä jo riittävän pitkään. Aika saada se pois jaloista, voitti tai hävisi.

Mars-matkaan

Vanhana pelinä UFO ei sisällä mitään erityisiä välianimaatioita, eikä Cydonia-tehtävää petailla hienoilla animaatioilla tai fanfaareilla. Normaalin tehtävänantoruudun sijasta pelaajan silmille vain heitetään vähän synkempi ja määrätietoisempi teksti, jossa kerrotaan että jossakin päin karttaa on hissi, ja se olisi syytä löytää päästäkseen varsinaisen muukalaisten pääaseman sisälle. Pelaaja painaa OK:ta ja siinä sitä sitten ollaan. Avengerin ruumasta erottuu Marsin punainen hiekka.

Kaikenlaisissa suuren vihollismäärän tehtävissä valtaosa menetyksistä tuntuu tulevan alussa kun hahmot pyrkivät asemiin pois aluksesta. Niin tuntuu käyvän nytkin, kun vien tankin ulos ja siihen tulee kuutisen osumaa suoraan. Se kuitenkin kestää (ihme?), otan korkeutta ja laapaisen sectoidin HWP-pommilla. Miehet jalkautuvat ja olen liikkumassa suojaan, mutta kaksi ammutaan jostakin minne en näe. Ammun blasterilla sokeana ja tapan muukalaisen. Pimeys ärsyttää. Purkaudun aluksesta miten taidan ja vuoro on siinä.

Heikoin lenkki kaapataan välittömästi ja liikun lisää tankilla. Isken Blastereilla sinne missä joko näkyy tai oletan olevan vihollisia. Valitettavasti kaapattu mies oli liikkeellä blasterilla itsekin ja ampuu laskelmoiden, tappaen kolme omaa. Tästä lähtien taistelu on alamäkeä, kun yritän stabiloida ja tappaa ne muukalaiset jotka kykenevät kaappaamaan väkeä. Onneksi tilanne rauhoittuu vähitellen, mutta ei ilman harmeja. Kirvelevin tappio sattuu kun komentajani Patrick Martin lähtee pyramidin sisään seuraamaan muukalaista, jonka oletin olevan liikuntapisteitä vailla. Tämä kuitenkin tappaa miehen reaktioilla ja menetän ehkä parhaan yksittäisen sotilaani tyhmään virheeseen. Cyberdisk tappaa tankin ampumalla pohjapanssarin läpi, mikä myöskin masentaa, koska Etherealeja vastaan olisi ollut todella, todella kätevää omata yksikkö jota ei voi kaapata.

Yksi sotilaista löytää hissin alas ja ryntään sitä kohti. Miehiä ammutaan selkään mutta kukaan ei kaadu, joten saankin koottua 14 jäljelläolevasta sotilaasta 13 hissiin. Passaan vuoron odottaakseni viimeistä, mutta tämä kaapataan hissin ovella. Päätös on vaikea, mutta miehellä on Blaster Launcher ja minulla ei ole varaa ottaa sitä riskiä että tämä pääsee riehumaan muun väkeni keskelle. Annan käskyn edetä, kaapattu mies jää taakse ja kiroan taas turhaa menetystä, joka summaa kokonaistappiot 9 mieheen ja tankkiin. Ei hyvältä näytä.

Blasterin kudeista on puolet jäljellä ja taistelu on ollut niin nopeaa että olen tuskin tarvinnut plasma-aseita. Arvio aseiden tarpeesta on ollut selkeästi virheellinen ja yhdellä lippaalla per mies olisi selvitty. No, turha surra tässä vaiheessa, pakko vain pärjätä miten mahdollista.

Alakerta

Kenttä alkaa, katselen ympärilleni ja asemoidun. Pidän osan miehiä ylhäällä ja valmistaudun käyttämään blastereiden viimeiset panokset. Taistelu tuntuu heti alussa liian hektiseltä muukalaisten tupsahdellessa näkyviin vähän joka nurkan takaa. Vien miehiä kytikselle ja räjäytän kolme huonetta ensimmäisellä vuorolla, tappaen kelpo määrän uhkia. Olen mielestäni hyvässä jamassa kunnes painan kohtalokkaasti vuoron loppuun. Mies kaapataan, tämä ampuu kaksi muuta ja kaksi panikoi. Lisäksi kehään marssii yksikkö jota en ole vielä milloinkaan nähnyt.

Sectopod.

UFOPaedia listaa Sectopodin vaarallisimmaksi terror-aseeksi, mutta en ole ehtinyt tarkistaa tätä muukalaisten lääkintämiehiltä kuulemaani faktaa missään vaiheessa, koska olen välttänyt isompia taisteluita Etherealeja vastaan kuin ruttoa. En oleta että se on maineensa veroinen ja keskitän tulta Chryssalideihin, joiden tiedän voivan päättää tehtävän milloin hyvänsä. Sectopod kuitenkin ottaa naarmun Blaster-panoksesta joka oli tarkoitettu Chryssalidille ja päätän viimeistellä sen plasmalla. Vietävä ottaa ensin kolme osumaa, sitten kuusi, eikä kuole. Se ampuu reaktioilla sotilaan joka etenee vastakkaisesta suunnasta ja alan vähitellen kunnioittaa varoituksia. Viimeinen saatavilla oleva mies onnistuu onneksi tappamaan uhan ja vedän jonkinlaisen rauhallisen alueen hissin vieressä olevaan kasvustohuoneeseen. Vuoron vaihtuessa muukalaiset kuitenkin kaappaavat eri miehen, tämä ampuu yhden lisää ja sotilaiden moraali tippuu liikaa. Lähes kaikki panikoivat ja mahdollisuuteni hupenevat silmissä. Sisimmässäni tiedän jo olevani hävinnyt.

Luovuttaminen on kuitenkin liian aikaista. Onnekseni jäljellä oleva väki on hajallaan ja kaapattu sotilas ei löydä muita miehiäni, antaen arvokasta aikaa. Levittäydyn kontrollin pelossa yhä lisää ja lähden etsimään aivoa, toivoen että peli antaa minulle mahdollisuuden yhteen onnekkaaseen laukaukseen, sillä on jo päivänselvää, etten voi voittaa karttaa tappamalla vihollisia. Muodostan kaksi kahden ryhmää, joista molemmissa on yksi blasterillinen ja yksi plasmallinen sotilas ja alan haravoida.

Parin vuoron päästä Blaster-mieheni ovat ammuksia vailla ja vain juoksevat plasmallisten perään noukkien aseita kuolleilta matkalla. Löydän hiiltyneestä nurkasta Etherealin raadon ja kaappaan ylös muutaman blaster-ohjuksen. Nekin tosin kuluvat pian, koska ammun summittaisesti paikkaan jossa tiedän nähdyn Etherealin. Optimistinen odotus tietenkin on, että muukalaisten määrä tippuisi riittävästi jotta niiden olisi hankala ylläpitää mielikontrollia. Tämä ei auta. Toinen ryhmä kiertää aivan kentän pohjoispäähän ja kohtaa Chryssalidin. Plasma tiputtaa olennon ja estää varman häviön, mistä olen kiitollinen. Ensimmäinen ryhmä pääsee avoimelle paikalle ja kääntyy nurkan taakse vain nähdäkseen toisen Sectopodin silmästä silmään.

Ilman blasteria ei näemmä ole mahdollista voittaa kys. sotakonetta, joten sotilaat huohottavat hetken nurkan takana ja ryntäävät sitten aukean yli. Toinen ryhmä joutuu kiipeliin, koska erehdyn sotilaasta ja klikkaan vahingossa aukeaa kohti. Sectopod jää ryhmän miehien väliin ja aseeton sotilas jää yksin aukean toiselle laidalle. Pakko paeta alkupaikalle.

Finaali

Aukion toisessa päässä on Ethereal, jonka plasmaa kantava sotilas onnekkaasti viimeistelee. Elämä hymyilee ja tämän kantama blaster tippuu maahan, josta kallisarvoiset panokset noukitaan talteen. Nurkan takaa löytyy toinen ladattu blaster, jonka alkurynnäkön aikana panikoinut Ethereal on ilmeisesti tiputtanut. Sotilas tunkee plasman reppuunsa ja ensimmäistä kertaa viiteentoista minuuttiin minulla on tunne siitä, että voin jopa voittaa pelin.

Aseeton ja eristetty mies yrittää kiertää paikan jossa tietää kaapatun sotilaan olevan, noukkien matkan varrelle kuolleelta itselleen plasman. Sitten kohti jäljelläolevaa nurkkaa, jonne ensimmäinen ryhmä ja toisen toinen sotilas ovat myös matkalla. Olen liian varomaton ja ilmeisesti sotilaita seurannut Ethereal tulee vastaan paljon aikaisemmin kuin olin olettanut. Ei ole aikaa ampua, joten maihin ja toivotaan parasta. Toivominen ei tietenkään riitä, sotilas kuolee ja moraali murtuu uudestaan.

Aukiota ylittävä kakkosryhmän sotilas panikoi ja ryhmää seurannut Sectopod ilmestyy käytävän päähän. Joudun tuhlaamaan arvokkaan panoksen sen viimeistelemiseen, koska ei vain yksinkertaisesti ole varaa antaa sotilaiden määrän tippua kahteen. Blaster hylätään ja repusta taas plasma tilalle. Nyt ainoa jäljellä oleva ryhmä kulkee etelään aseman itäistä laitaa, muttei löydä mitään ja siirtyy lounaisosaa kohti. Taistelu tulee pian olemaan ohi, syyteen tai saveen.

Miehet etenevät ja löydän oikean kompleksin, kierrän eteläseinää kohti ovea ja ensimmäinen mies pääseekin sisään. Toinen seuraa perästä, mutta jää kytikselle seinän taakse. Tämä tuottaa tulosta kun lännessä olevasta käytävästä puskee Etherealeja ja seuraavalla vuorolla paljastuu namukas mahdollisuus viimeistellä neljä yhdellä kertaa. Valitettavasti kontrolli onnistuu tällä kertaa helpommalla ja muukalaiset tekevät paniikkihyökkäyksen Blasteria käyttäneeseen sotilaaseen. Yksi vuoro paniikissa, aseet tippuvat ja juoksua. Kontrollissa oleva sotilas ehättää ryhmämme ja ampuu aiemmin paljon panikoinutta sotilasta selkään, mikä ei sekään auta tilannetta. Pari vuoroa panikointia ja saan taas vuoron. Toinen sotilas ryntää ensimmäisen perään, toivoen löytävänsä aseen matkalla. Ethereal on kuitenkin oven edessä ja sotilas noukkii maasta muukalaisten kranaatin, väistäen nurkan taakse. Aivon huoneeseen täpärästi ehättänyt sotilas siirtyy hissin luokse ja alan harkita.

Minulla on kaksi selkeää vaihtoehtoa. Voin yrittää tappaa ulkona olevan Etherealin ja ottaa tämän varusteet, jolloin kahdella miehellä olisi parempi mahdollisuus selvitä aivohuoneesta. Toinen mahdollisuus on että vain menen ja toivon parasta. Punnitsen molempia vaihtoehtoja ja totean, että minulla on enää kolme miestä, joista yksi on ollut muukalaisten hallinnassa viimeiset puoli tuntia. Neljäs mieheni kuoli juuri ja moraali on alhaalla. Viimeinen apuvoima on nurkan takana kranaatti kädessään ja kytiksellä oleva Ethereal ampuu tämän melko täydellisellä varmuudella ensi vuorolla kun yritän päästää muukalaista päiviltä... ellei sitten kontrollissa oleva sotilaani ehdi juosta ampumaan tätä ensin.

Valinta ei siis todellisuudessa ole lainkaan niin vaikea. Nousen hissillä ylös... ja en kuole. Aivohuone on tyhjä, koska sen puolustajat ovat ilmeisesti siirtyneet käytäviin taistelemaan.

Voitonriemuisena valitsen sarjan, ammun osuman ja nautin loppudemosta.

Vantte Kilappa

© Pelikapseli 2000-2005